Muovilusikoilla on aina yhtä helppoa saada tahmea suklaakakku kahteen osaan... Mutta koko pala yksin olisi ollut liikaa!
Jälkiruokaa pohtiessamme oli otettava auto alle ja ajettava lentokentän Starbucksiin, mistä saa vaativaan makuun kahveja ja herkkuja. Robert's, Coffee house tai Picknick eivät ole huonoja vaihtoehtoja, mutta kun haetaan rehellistä, 90-luvun Wayne's coffee tyyliä, vie Starbuck's pelin mennen tullen. Serkkukin on joutunut nostalgia-puheideni kuuntelijaksi, onhan meillä ikäeroa seitsemän vuotta eli voin jo aloittaa jutun "silloin kun mä olin yläasteella oli se ja se asia paremmin..."
Sydämenkin kahviini sain <3
Tässä led-valolistat kirjahyllyssä. Vannoin joskus vihaavani Lundiaa, mutta taas sen käytännöllisyys tulee esiin - valolistan voi pujottaa vaikka hyllyn runkoon!
Viime aikoina on tullut myös käytyä leffassa; nähdyistä Almodovarin Matkarakastjat oli säälittävä, surkeaa huumoria ja teennäisiä roolihahmoja viljelevä komedia ja elämänkerrallinen My life with Liberace hurjan hienoilla roolisuorituksilla ryyditetty elokuva. Almodovar on onnistunut niin monessa teoksessaan, että vikatikki väliin ehkä tarvitaan, mutta näin huonoa seksiin, homoihin ja vanhoihin neitsyisiin liittyvää hauskuuttamista ei olisi suonut hänen tekeleekseen. Ehkä kyseessä on myös kulttuurisidonnainen ongelma, ovatko kyseiset ongelmat Espanjassa hihityttäviä? En suosittele tuhlaamaan tarinaan aikaansa. Liberace sen sijaan juhlii Matt Damonin ja Michaell Douglasin taidokkailla rooliin sulautumisilla ja tutustuttaa nuoremmankin katsojan mielenkiintoiseen show-mieheen. Nyt se en ollut minä, joka sanoi "Kun olin nuori..." Tätä leffaa suosittelen!
1 kommentti:
hauska oli näköjään päiväsi serkkusi kanssa...mukavaa... kahvihetki oli vähän kaukana...
Lähetä kommentti