Ennen kuin jotain saa luulee ja tietää tulevansa hyvin toimeen ilman. Ennen kuin kävin Suomen paras leipomo-ohjelmaa juontavan Jenni Höijerin leipomossa Helenan kadulla - kuulemma vanhassa panttikonttorissa - olin selvinnyt hienosti ilman kohtuullisesti hinnoiteltuja kakkupaloja ja leivonnaisia, ilman kahvilan ihanan kevyttä tunnelmaa ja hurmaavaa palvelua, ilman juuri niitä ohjelmassa haettuja monitasoisia makuja ja hyöhenen keveitä kahvin painikkeita. Jos siis olet etsimässä mainiota kahvilaa Helsingistä tai kaipaat upean makuista kakkua juhliisi, sokerileipuri Suominen on oikea paikka! Juhlimme tuossa merkkipäivää eilen, jäi niistä kahveista hyvä maku suuhun...
Mangomacaronit lepäävät toisen asian päällä, jota ilman tulin hienosti toimeen, mutta nyt kun sen lahjaksi sain voi olla, että sain kolmannen käden. Tai ainakin jatkeen itseeni. Puraistut omenat ovat herkullisia ja etenkin nämä ilmavat tablettitietokoneet tai miksi niitä tohtii kutsua. Taidan joku vapaa hetki lähteä tämän uuden ulokkeeni kanssa uuteen lempikahvilaani, ja pistän postia tulemaan.
Ilta huipentui sopivasti ranskalaisen elokuvan parissa käydessäni katsomassa Isabelle: nuori ja kaunis. En ottanut ketään mukaani, koska ajattelin, että jos juonessa kantava teema on nuoren tytön heräävä seksuaalisuus ja hän testailee asiaa ryhtymällä prostituoiduksi, voi homma ranskalaisten käsissä loppua joko oikein hyvin tai oikein taiteellisesti. Mua ei haittaisi, jos kankaalla näkyisi enemmän ala- kuin yläpäätä, kunhan näyttelijät ehtisivät jossain välissä puhua ranskaa. Onneksi kyseessä oli kuitenkin jackpot ranskalaisen taiteen hyväksi. Aihetta oli käsitelty juuri niin kauniisti ja silti elävästi kuin pitääkin ilman seksillä revittelyä. Leffassa mentiin tytön pään sisään ennen muuta. Kultturelliin nautinnolliseen iltapäivään on paketti siinä valmis. Ensin kahville ja sieltä leffaan, uskon, että pidätte!
1 kommentti:
on pahuksen hyvän makuisia levareita, täytyypä käydä leipomossa....
Lähetä kommentti