Päivä Turussa <3

Tänään oli vuorossa keväinen retki Turkuun tapaamaan vanhoja työkavereita eli kolmea vinkeää mimmiä, joista yksi asuu tällä hetkellä kyseisessä kaupungissa. Lainasin vanhemmilta auton ollakseni liikkeissäni vapaa ja saavuinkin paikkaan sovittua aiemmin eikä aikaakaan, kun olin ehtinyt tsekata lempimestani. Ensin kävelin joen vartta...

Sitten kipusin Samppalinnan näköalatasanteelle, mistä on hienot näkymät yli kattojen. Suosittelen kipuamista ja paikka on ihan keskustan kupeessa!

Laskeuduttuani korkeuksista löytyi viehättävältä sisäpihalta Hämeenkadun varrelta suomalaista muotia myyvä Televisio. Nyt olisi esimerkiksi saanut Minna Parikan pupunkorva-korkkareita alennuksella eli 200eurolla. Ei tili antanut periksi, muuten olisin ne napannut takapenkille.

Kirjastosillalta ehti vielä ihailla jokea ennen Hansataloon rientämistä.

Kävimme lounaalla Pizzariumissa Hansakorttelin kolmannessa kerroksessa ja meidän lautaset samoin kuin lounasjonot kertovat, että luksuspizeria oli oikea löytö! Hinta-laatusuhde aivan mahtava, pohja niin mmmmm mehevä ja täytteet ihania! Jälkkärit saman rakennuksen Cafe Brahessa ja kylläinen olo oli taattu. Näihin palaan!

Erottuamme halusin soveltaa vanhaa kaavaani, jonka mukaan jokaisessa kaupungissa tulisi käydä korkealla paikalla, kirkossa ja taidemuseossa. Korkealla kävin ja Wäinö Aaltosen museoon olin jo aamulla päättänyt mennä, Auran sillan kupeeseen siis. Museossa oli esillä kaksi näyttelyä, joista mieleeni parhaiten jäi Adidasmies ja voimanainen, kommentteja ajasta (esillä 25.5. asti). Vierailun aikana soinut upea klassinen konsertti siivitti visiittiä, mutta muuten kyllä kysyin itseltäni miksi joka kaupungissa on moderneihin museoihin haluttava? Nyt sain ihailla kuinka leipäveitsi ommeltiin videoteoksessa punaisella villalangalla ranskanleipään kiinni tai näkkileivän "väärä" puoli siveltiin punaisella huulipunalla. Vaikuttava oli autonrenkaista rakennettu valtava budha sekä karkkipapereista ommeltu oikean kokoinen tanssiaismekko. Viehättävänä taas pidin täytettyä pupua, joka kurotti vesiastian äärellä tyhjä katse silmissään. Tähän elämykseen tosin toi paljon taustalla soittanut upea viulukvartetti. Et joo, kai sitä modernia taidetta hakeutuu katsomaan katsoakseen taas maailmaa uudella tavalla ja suhtautuakseen kaikkeen outoon rauhallisesti, déjà vu tyyliin. Olen päättänyt, että teosten selityksiä en kysele, katselen sit pidempään niitä, jotka sykähdyttää. Näyttelyn takia en museon matkustaisi, mutta jos satut kaupunkiin, käy ihmeessä ihmettelemässä! Ja Turkuun kannattaa sattua! Kirkko jäi tällä kierroksella sitä paitsi käymättä.