Storbåt-purjehdus

Kesän alussa pohdin pidänkö purjehtimisesta oikeasti vai harrastanko sitä vain siksi, että sen kuullessaan ihmiset ihastelevat ja kyselevät onko omaa venettä? Kun ei ole, aah, sointi muuttuu, mutta kun selitän purjehtivani aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus, ilmeet kirkastuvat. Niin, purjehdus on muutakin kuin oma vene. Oman veneen puuttuminen kuitenkin hankaloittaa harrastusta ja olisi oltava aktiivinen, osaava ja tunkea joka paikkaan tarjolle ja harjoittelijaksi päästäkseen merelle. Kesän alussa jo ajatus siitä ärsytti, päätinkin keskittyä maaharrastuksiin ja kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin mereen.

Viime torstaina tarjoutui kuitenkin lyömätön mahdollisuus päästä purjehtimaan ja tunsin kesätauon aikana virinneen innon nousevan jälleen. Eikun Snupun eli Suomen nuorisopurjehtijoiden järkkäämälle Storbåt purjehdukselle Kirkkonummen perinnepurjehtijoiden perinneveneellä, Lotalla. Kyseessä on saaristossa muunmuassa postin tai lampaiden kuljetukseen käytetty suurvene, joka ei nouse tuuleen, ei kestä isoja aaltoja eikä muutenkaan vaadi kipparia kiljumaan miehistölleen nopeita liikkeitä vaatien. Ei, sillä purjehditaan mukavassa tunnelmassa, tervan tuoksussa, kahvelipurjeen varjossa... Ja silti edistyen.




Huomatkaafokan ratsastajat ovat narusta! Samoin plokit ovat puuta kuten mahdollisimman monet muutkin yksityiskohdat. Kauneus ja käytönnällisyys yhdistyvät, vaikka paatti varmasti vaatii hyvää huolenpitoa purjehduskausien välillä ja aikana.
 
Ensin risteilimme Suokin edessä Vikingin lautoille vilkutellen, Vasikkasaaressa joimme iltateet ja nautimme Subit ja tutustuimme paikkaan. Saaren korkealta kalliolta löytyi raunioiksi rapistunut tiilihuvila ja upea maisema Suokkiin ja Kauppatorille päin.


 Pinna oli hieman isompi kuin muissa purjeveneissä, mutta kauniisti paatti totteli ja pysyi kurssissa. Ilmoittauduin ensimmäiseksi pinnamieheksi ja sain heti harjoitella käännöstä ja kurssin pitoa. Ja jostain selkärangasta ne kaikki kumpusivat tauon jälkeenkin. Tämä taitaa myös olla sellainen kerran opittu pysyy muistissa-laji.


Auringon laskiessa laskimme mekin takaisin Halkolaituriin ja istuimme hetken kannella illasta nauttien. Tämä on sitä minunlaistani purjehdusta! Ei kiirettä, ei stressiä vaan todella ollaan perillä heti alukseen astuessa.