Kasvot punottaa

ja tasapaino heittää vielä kuivalla maallakin, niin paljon olen nyt päässyt vesille. Purjehdusakatemia Pärskeen mahtavassa seurassa olen jo kolmena maanantaina käynyt pyörähtämässä Särkän edustalla ja siinä välillä yrittänyt markkinoida mahdollisuutta eteenpäin. Helsingissä on paljon purjehtimaan haluavia, jotka eivät kaipaa kisaamista vaan rentoa harjoittelua. Mukaan vaan! Viime maanantaina kunnon tuuli ja aallot loivat melkoisen alustan harjoittelulle, mutta onneksi ei jääty hannaamaan maihin vaan mentiin puskemaan rajojamme. Jännitti kyllä hieman, mutta koettelemus kasvattaa. Kutsun tätä iän tuomaksi liiaksi ajatteluksi. Vielä kymmenen vuotta sitten ei samassa tilanteessa jännittänyt yhtään!

Tänään tajusin onneksi levittää kasvoilleni aurinkovoidetta lähtiessäni työkavereiden kanssa Kaunis kanava-risteilylle itäsaaristoon. Mikä vaan mahdollisuus merille lähtöön on käytettävä! Ja harjaantuupa silmä katsomaan tuttua kaupunkia mereltä päin. Kun veivaa samoja väyliä uudestaan ja uudestaan ei voi olla enää eksyksissä, jos tänne pääsee joskus itsekseen.

Luomuterveyspuolella olen tehnyt viimein pitävän deodorantti löydön - keittiön kaapistani. Ruokasooda on nimittäin lyömätön hikoilevan ihmisen deo! Kostuta puhtaat kainalot vedellä, tee soodasta ja tilkasta vettä tahnaa (hieroin ensin soodaa suoraan kainoloon, mutta se raapii äkkiä ihon rikki) ja hiero sitä kainaloihin. Pitää ja varmasti! Itse en ensin uskonut, kun facebookissa kaveri hehkutti luonnonmukaista deoa, kunnes eräänä perjantaina päätin uskaltaa kokeilla ja kävelin hikihatussa töihin soodat kainaloissa. Hieman talkkia varmuuden vuoksi ja siinä se, ei haise. Seuraavana luomuhankintana olisi tehoksekoitin, että voisi alkaa valmsitaa raakakakkuja ja mahdollisesti välipalasmootheja. Älkääkä unohtako sitä hunaja-vinkkiä, ei ole edelleenkään allergia!

Naapurissa tilattiin roskalava kadulle, minulle tarttui mukaan vain tämä nostalginen kuva Saloran tv-laatikosta. Exoottista, kun on joskus voitu katsoa esteratsastusta tevefiissiosta...

Esittelemäni Pom Amsterdam-huivin pinkki kääre tuli myös avattua ja ettiostos jäi käyttöön. Polkupyörä-kuosi on saanut jo ihailua osakseen, on se sen verran erikoinen ja hauska.

Viimeisenä tosi tärkeänä tietona, että sokerilakkoni on koetuksella, sillä lauantaina Helsingissä risteilyaluksella pistäytyneet Australian tuttuni toivat tuliaisena ehdotonta lempisuklaatani kengurumaasta. Siinä on sisään taiottu venyviä hedelmäkarkkeja ja kielellä poksahtelevaa karkkiraetta, mmmm... Vielä on paketti avaamatta, toivottavasti myös pysyy kiinni.