Lomaviikko takana

Pienellä viiveellä ja siis suurella postauksella loma on nyt takana päin. Taidan tulevaisuudessa suosia näitä viikon teholomia: plussaa on, että tuntuu ihan kuin olisin ollut poissa töistä kuukauden, miinuksena sitten ettei pidempään teholomailuun rahat tai voimat riittäisi. Laskin, että viime viikolla nukuin vain yhtenä aamuna pitkään, muina heräsin aikaisin kuin mikä ja menin toki nukkumaan yön tunteina. Huh, huh, mutta hauskaa oli!

Tässä fiiliskuva maanantain Tallinnan matkalta, kun otimme serkun kanssa riksan Superalkosta satamaan. Löysin kaupasta muunmuassa Uudessa-Seelannissa maistamaani valkoviiniä, ah muistoja! Muuten päivä kului perinteisesti kaupoissa hyörien ja hyvin syöden. Yritimme kyllä Tallinnan uuteen hipster-keskukseen, Kalamajan alueelle, mutta koska en ollut katsonut karttaa sen paremmin eikä tauolta yllättämämme riksakuskikaan tiennyt alueesta sen enempää, päädyimme pyörätaksin kyydissä vain viilettämään Kalamajan alueen kauniin puutaloidyllin läpi. Kaupat ja ravintolat jäi nyt löytämättä.

 

Tiistaina siirryin Turkuun, ja tsekkasin heti ensimmäisenä Kauppahallin Kado-sushin. Kuvassa large-lajitelma, josta puuttuu yksi makirullan palanen, jonka ehdin syödä ennen kuvausta. Hieman pieni ja osittain valjun makuinen oli lajitelma omiin tottumuksiini nähden, mutta ensiluokkainen tuoreus paloissa maistui. Lajitelman hinta 16,50e

 

Yövyin luonnollisesti laivahostelli Boressa, omassa yhden hengen hytissäni. Punkka oli kapea, mutta niin mukava, että heräsin aamulla tasan samasta asennosta kuin mihin olin yöllä kellahtanut. Venttiili antoi Aurajoelle. Kiitos rauhallisten naapurien, mitään pahaa sanottavaa ei hostellista löydy. Suosittelen.

Down by the Laituri-festivaali oli tiistain kohokohta. Ensin soitti ehdoton suosikkini My First Band, ja kymmeneltä teltan todella täytyttyä ja yleisön vaihduttua aavistuksen vanhempaan aloitti hurjan tunnin ja 45minuutin settinsä Sunrise Avenue. Oli kyllä sellaista vastinetta rahalle, etten hevin unohda näitä keikkoja!

Jokilaivan kautta, missä tapasin sattumalta kaupungissa olleen kollegan, hurautin sitten taksilla hyttiini.

Keskiviikkona tutustuin Kakolan mäkeen ja kävelin hissukseen pitkään haaveilemaani reittiä Aurajoen rantaa Tuomaansillalle ja sen yli toisella puolelle jokea. Kesä näytti tuolloin parhaimpiaan, tätä kävelyä kannatti ihan odottaa.

Tilataidetta joessa.

 

Yhdeksältä nousin taas laivaan, nyt aina niin ihanalle Viking Gracelle. Olimme varanneet vanhempien kanssa kaksi premium-luokan hyttiä, mutta vaikka odotimme jotain hieman parempaa makuupaikkaa, kaikkien meidän leuat loksahtivat työntäessämme huoneidemme ovia auki. Näin hienoissa ja siisteissä hyteissä emme ole aikoihin matkustaneet! Ja minkä kokoinen ikkuna (vai venttiili)... Eiköhän kuohuvat vaan auki ja sohvalle saaristoa ihailemaan.

 

Opaspalkkioksi sain taxfreestä suomalaista, maailman parhaan ginin palkinnon voittanutta Napue 48-giniä. Tanssiravintolassa meille valmistettiin voittajadrinkki kyseisestä aineesta, ja se oli menoa sitten. Wow, mikä maku! Ehdoton voittaja minunkin mielestäni.

 

Kotiin palattuani löytyi jääkaapin takaseinästä arkinen yllätys, vaikka olin sulattanut kaapin talvella. Perjantain ja jännien tapahtumien kunniaksi päätin alkaa sulattaa paakkua puoli yhdeltä yöllä. Onneksi se irtosi nopeasti eikä jäähakkuja tarvinnut käyttää...

 

Sunnuntain ja loman lopun kruunasi ystävien kesken tehty lounasristeily Viking Mariellalla. Aamusta kannelle ja heti perään kannen alle, kyllä sunnuntaina niin hullusti tuuli. Mutta grillibuffet oli loistava, joten taas menee pojot punaisille laivoille. 

Ja jottei ilta loppuisi kesken, sunnuntain ja loman lopun viimeiset vielä Relandersgrundin kannella Pohjoisrannassa. Sitä aurinkoterassia ei Stadissa voita mikään!