Kun luette tekstiä eteenpäin, katsotte tätä kuvaa hieman erilailla, mutta oikeasti tämä on otettu pari viikkoa sitten treenien after sailistä Liuskasaaren ihanan HSS Paviljong-ravintolan terassilta. Lämpöä oli vielä tuolloin melkein 20 astetta ja ilta hämärtyi tunnelmallisesti.
Eilis aamuna lämpötila sen sijaan oli 5,4 astetta, mikä laittoi pohtimaan takkivalintaa
työmatkakävelylle eli kevytuntuvaa vai fleece ja tuulitakki yhdistelmä. Keväällä viisi astetta tuntuu olevan sellainen pakkasraja, jossa untuvat vaihtuu tekokuituun, mutta talveen päin mentäessä raja venyy aina jonnekin pakkasen puolelle. Kesästä en suostu antamaan periksi helposti, siksi pipon käyttöäkin lykkään, vaikka keväällä flunssaa on paettava jonkun muotimyssyn alle pitkälle plussa keleille.
Mutta näin se vaan kesä vaihtuu syksyksi. Neljä kuukautta tätä vuotta vielä edessä, ja tähän haluan lisätä hetki sitten pohtimaani seikkaa, miten mikään päivä ei saisi olla toisen tiellä tai ajanjakso toisen edessä. Miten tuttua on miettiä, että niin se kesä meni ja seuraavaan on vasta sanotaanko yhdeksän kuukauden päästä. En tiedä mitä näin ajattelevat ihmiset meinaavat näiden yhdeksän kuukauden aikana tehdä? Elävät vai vaan ovat ja odottavat seuraavaa kesää. Tää on sitä jotain hetkessä elämiseen kannustamista, mutta ihan tosi. Mikään päivä ei ole toisen tiellä, eikä mikään hetki toisen hidaste. Jokainen päivä on itsenäinen, arvokas sinänsä. Sillä oikeasti, jos mietit vain "enää torstai ja sitten onkin jo perjantai" tai sunnuntaina suret vain nopeasti kulunutta viikonloppua, hukkaat viikosta jo kaksi päivää. Ja maanantaitahan sitä automaattisesti vihaa, siinä meni kolmas päivä hukkaan. Ei hyvä, sanoisin. Minä ainakin olen päättänyt, että torstai on ihana päivä, sunnuntaita olen rakastanut jo pidempään ja maanantaina voin taas tavata hauskat työkaverini...
Sitten taas hieman kevyempään, vaikken näköjään pysty katkaisemaan syvällisempiä pohdintojani. Tiistaina käytiin työkavereiden kanssa syömässä Pueblossa ja pohtimassa elämänohjeita. On kyllä makeeta, että on niinkin hyvä henki kuin meillä duunissa on. Joka aamu on hauskaa mennä töihin, ja sillon kun ei ole, hitsit voi kertoa asiasta kollegoille ja saada asiaan ja mielen vekkiin uusia näkökulmia. Paras bonus on huonekaverin suorittamat psykologian opinnot, joista pääsemme kaikki osallisiksi. Vielä kun löysimme tämän kimman ja mun parhaan ystävän olevan pikkuserkkuja, totesin maailman vaan olevan niin pieni ja Suomen vielä paljon pikkuruisempi.
Perjantaista on myös postattava mainos ensi vuodelle, pahoittelut etten mainostanut ennen tapahtumaa... HSS:llä Liuskasaaressa oli nimittäin aivan upea jazz-ilta Saari jazz, joita on ensi vuonna määrä järjestää peräti neljä! Pyöreässä HSS Paviljong ravintolassa, jonka terassilta toi ensimmäinen foto on, esiintyi kaksi mahtavaa jazz-kokoonpanoa Greyhound jazz sekä Susanna Mesiä orkestereineen. En ole mikään improvisaatiojazzin ystävä, tai en ainakaan ole kuullut miellyttävää improa, mutta pakko myöntää iän pyöristäneen kuuloluitani ja nykyisin elokuvamusiikkiin, swingiin ja salsaankin taipuva jazz on suloa korville. Hyvän ruoan ja Aperoll spritzin äärellä ilta sujui varsin sulavasti. Ja muistakaa, HSS Paviljong on avoinna kaikille, ei vain hard core purjehtijoille tai rikkaille veneen omistajille, ja se on aivan mahtava ruokapaikka! Lauttamaksu 6euroa kannattaa investoida näköalan ja makujen takia.
Esiintymässä Susanna Mesiä bändeineen.
Illan lopuksi vielä melkein täysikuu...
1 kommentti:
mahtavat puitteet siellä saaressa. maukkaan näköisiä annoksia...joo syksy saapuu ja sit kevät ja vihdoin kesä....
Lähetä kommentti