Talkooviikonloppu

Hieman purjehdusaihetta tähän pohdinnan väliin, ei sitä kukaan jaksa aina vain pohtia. Tämä viikonloppu kuluikin HSS:llä veneiden talviteloille asetteluun ja kevään valmisteluun liittyvissä talkoissa. Viime viikonloppuna, kun oli hieno ilma, muut talkoilivat ja minä istuin sisällä ylitöitä tekemässä. Nyt kun päätin vaihtaa vapaalle molemmiksi päiviksi, sää oli sanoisinko hieman haastava.

 seuralaisten veneitä talviteloilla, meidän veneet alemmassa kuvassa

Eilen muunmuassa kiinnitimme veneisiin talvipeitteitä 13metriä sekunnissa puhaltaneessa tuulessa. Mutta se todettiin myös, että kun pressun kiinnittää kauniilla säällä, sen kiinnittää helposti liian löysäksi. Kovassa tuulessa tiukkuuden huomioi ihan eri lailla, sillä peitteen ei tulisi liikkua juuri yhtään, ettei se pääse talvitauon aikana repeytymään ja rikkoutumaan.

Tässä eilinen työmaa eli seuran Elliot veneet. Veneistä napsittiin myös kaikki köydet pois, jotta niille voidaan tehdä inventaario ja kuntotarkistus. Veneeseen piti myös ahtautua sisään keulaluukusta ja varmistaa, ettei rungossa ole vettä, joka pakastuessaan aiheuttaa veneelle vahinkoa. Nämäkin raaserit ovat siis onttoja sisisältä ja pitkä, laiha satamakundi kertoi pystyvänsä ryömimään niissä keulasta peräpeiliin asti. Vaikka en tajunnut ottaa veneistä sivukuvaa, voin vakuuttaa, että tilaa siellä ei turhia ole ja minun kokoiseni sai todella pohtia, miten sisällä säilyttää malttinsa, ettei ahtaan paikan kammo iske.

Kolme ihmistä sai nämä kolme venettä tyhjennettyä ja peiteltyä päivän viiden työtunnin aikana. Vitsit kyllä purjehdus vaan vie aikaa muutenkin kuin, jos koko kesäloman vesillä pörrää. Näpräämistä tässä lajissa on niin vimmatusti. Onneksi rupeaman jälkeen oli tarjolla sauna ja ihanan sailing sisterini mukanaan tuoma saunaolut. Siinä me istuskeltiin tunti löylyssä ihmissuhteita pohtien. Harrastuksen myötä saarelta on kyllä tarttunut mukaan myös aivan mahtavia ihmisiä!

 sunnuntaiaamun rauhaa Ullanlinnassa

Tänään talkoot jatkuivat yhtä mairittelevassa säässä kuin eilenkin, mutta ulkotyöajoilta mukanani kulkenut sadeasu pelasti kaiken. Oli hohdokasta suhista läpi hienojen kortteleiden Rukan kokovartalokumissa, mutta harrastus vaatii joskus muutakin kuin mainoksista tuttuja merkkejä. 

 Tänään ohjemassa oli viimeisten kahden Laser 16-veneen kääntö lumenkestäviksi. Sen jälkeen onneksi saatiin ulkohommat tehdyiksi ja siirryimme sisään tarkastamaan purjeita, pesemään köysiä ja hiomaan pinnoja.

ehjät purjeet paketeissaan

satama on kovin tyhjä jo

Viimeisenä duunina oli Laserin pinnojen hionta ja lakkaus. Kun ottaa huomioon tämän peräsinpinnan olevan ehkä 1,5metriä pitkä ja leveydeltään noin 5senttiä ei varmaan uskoisi, että yhden sellaisen hiomiseen ja lakkaukseen saa uppoamaan reilusti yli tunnin! Ja tuolla hiontapaperilla ei sitten tehnyt yhtään mitään vaan hionta oli pakko suorittaa koneella. Meillä oli pinossa yhdeksän veneen pinnat, mutta meidän pinna paloi loppuun jo toisen skeban hiottuamme ja lakattuamme. Huh huh, mietin vaan, jos olisi koko vene puusta...

Tässä lopputulos, joka on kyllä vaivan arvoinen ja vielä pari lakkakerrosta saatuaan kestää taas kulutusta muutaman vuoden. Kevään talkoissa sit.

Ihan pohtimatta tämäkään viikonloppu ei menny, sillä nyt kahden ilmaistyöpäivän jälkeen olo on aika kiva! En ole koskaan ollut ahkera vapaaehtoistekijä enkä ensimmäisenä talkoilemassa, ja silti olen ihmetellyt, mistä jotkus haalivat isoja tuttavaverkostoja ja hommaa joka sormelle. Ei siinä muuta taikaa taida olla kuin oma aktiivisuus ja viitseliäisyys; on annettava, jotta voi saada. Annettava yhteiseen hyvään, josta voi ensi kaudella itsekin nauttia.