Ehkä tuleva aluetuomari

Nyt niitä on sit kaks, ja sehän meinaa, että olen käynyt kaksi SPV:n eli Suomen Purjehdus ja Veneilyn järkkäämää kurssia. Eka eli kisajärjestäjäkurssi meni läpi; tän viikonloppuisen tulosta jänätään ensi sunnuntaihin eli voinko ensi kesänä alkaa harjoitella aluetuomarin ominaisuuksia purjehduksen maailmassa. Kurssimme oli varsin tiivis paketti sääntöjä, joista jokaisen kilpapurjahtijan tulisi olla kiinnostunut. Opimme ihan eka lukemaan sääntökirjaa kuten sitä tuomaripöydän takana luetaan eli ilman tunteiluja. Samalla sääntöjen moninainen maailma avautui ihan uudella tavalla ja protestilautukunta harjoituksessa nauru raikui, kun keksin todistajan ominaisuudessa kertoa painuneeni kannen alle viisimetrisessä paatissa juuri kriittisellä hetkellä. Sen kokoiseen purkkiin, kun ei oikein hyttiä mahdu! Mutta tuomaristoa ei kuulemma voi oikeassa elämässä rankaista, vaikka pokka pettäisi, todellisuus kun on kuulemma tarua ihmeellisempää myös purjehduskisan jälkipuinneissa.

Pohdin tällä kurssille menemistä, sillä tasaisin väliajoin kyseenalaistan koko kilpaurheilun järkevyyden. Onneksi yksi jenkkifutista tuomaroinut kaverini vahvisti ajatustani, että tuomarina oman lajin näkee ihan eri kulmasta. Siihen saa syvyyttä sääntöjen kautta ja alkaa oikeasti hiffata miksi jengi kiertää rataa tietyin muuvein ja huutelee pää punaisena kanssakisaajalle merkin kohdalla. Ihmisten kilpailunhalusta johtuen kai useat kilpalajit on säädetty hankaliksi, jottei kisasta tule helppoa ja jotta kokemuksella olisi väliä. Tulee tietää niin säännöt kuin manööverit voidakseen menestyä.

Mutta millä pääsisin piintyneestä ajatuksestani "mitä väliä sillä on kuka tulee maaliin ekana?!" Voittajajoukkueessa on toki mukava hymyillä, mutta perustuuko ihmisen tarve kilpailla ja kilvoitella rentoutukselle, tarpeelle tuntea joku takanansa, himolle olla muita tai ainakin jotakuta nokkelampi (sillä kilpapurjehdus on kuin shakkia vesillä), adrenaliinin tarpeelle. Tietty joku sanoo, että kisatessa oppii ja omaa tasoa voi verrata muihin samanlaisiin veneisiin. Ehkä se syyn etsiminen pitäis vaan lopettaa, mitä väliä silläkään on. Onko syytä tai ei, tai jokaisella oma syynsä, olkoon, kunhan se tekee onnelliseksi. Jos joku haluaa harjoitella kilpapurjehduksen sääntöjä esimerkkitapausten kautta, sivulla Play the rules on animoituja tilanteita, joiden oikeellisuutta voi sääntöjen nojalla pohtia.