Jään päällä

Talvi on ollut hieno, ja kylmä... Ja minulle on iskenyt himo lähteä jäälle kävelemään. Olen muutenkin saanut pureman oleskella ulkona vähintään aina, kun aurinko paistaa kauneimmillaan. Valosta saa energiaa ja nyt aurinko lämmittää jo niin, että pakkanenkin hetkeksi unohtuu. Tänään ei auringon puolesta ollut aivan paras päivä, mutta lähdin kuitenkin Vuosaareen testaamaan miltä Aurinkolahden ranta näyttää jäätyneeltä ulapalta katsottuna.

Tässä kohtaa olin jo ehtinyt melko kauas, ja vaikka jään paksuuden tietää, on keskellä aavaa ulappaa aina pieni pelko takaraivossa, että mitä tapahtuisi, jos tästä nyt pulahtaisin jään läpi kylmään kylpyyn... Onneksi jäällä oli paljon muitakin ulkoilijoita ja monet vielä kauempana kuin minä. Pohdinkin, että tämä jännitys lienee osa sitä viehätystä, mikä meidät ulkoilijat jäälle vetää.

Tässä juuri kuvan vasemmalle puolelle rajautuu juuri pois Neitsyt saaret ja edessä siintää mielestäni Voirasiaksi nimetty saari. Edemmäksi en dallannut vaan pelko ylitti uteliaisuuden ja käännyin takaisin rantaa kohden, olinhan ehtinyt jo hyvän tovin vaeltaa jään päällä.

 Rannan läheisyydessä jää oli patoutunut kivien päälle ja meren peitteen paksuuden saattoi käydä toteamassa ihan kosketusetäisyydeltä. Vaaksallani mitattuna jää on ainakin 20 centtiä paksua, joten melkoisesta jääkannesta on kyse!

 Torstaina oli auringon kanssa parempi tuuri ja taitoinkin kotimatkan Hakaniemen lahden yli, missä kuvasin itseni Ympyrätalon kanssa.

Jalanjäljistä päätellen jäällä kävely on Hakaniemessäkin suosittua puuhaa. Töölönlahdella näkyi jäällä rusehtavaksi värjäytynyt ja hyvin tamppautunut väylä, jota moni käyttänee oikotienä lahden poikki Talvipuutarhalta Finlandia talolle.

Jäällä liikkumisen lisäksi avasin eilen perjantaina maaliskuun keikkatilin Reino Nordinin Tavastian keikalla. Herra on enemmän kaverini kuin minun makuuni, mutta yhteisenä viihdykkeenä livemusiikki on hyvinkin mieluista minulle. Keikan aikana tuli tutuksi yksi vanhempikin kappale Aurinko, jota aion kuunnella tulevaisuudessa samoin kuin muutamia uusia, hyviä biisejä. Seuraavana keikkalistalla on Ida Paul ja Kalle Lindroth parin viikon päästä.

Sitä keikkaa odotellessa pohdin kesälomaa ja syksyn matkoja. Haluaisin vihdoin Japaniin, mutta vaikka olen tottunut matkustamaan yksin, en tiedä nautinko siitä enää niin kuin ennen. Puhun nyt itseäni vastaan, sillä juurihan toitotin yksinäisyydestä nauttimisen olevan pelkästään valinnan asia. Matkalla ja sen jälkeen jakaminen on kuitenkin suuri osa nautintoa. Paikan päällä uusia ihmetyksiä pällistellee yhdessä paljon pidempään kuin yksin, ja kaikkea uutta ja ihmeellistä on kaksin verroin hauskempaa jakaa kuin yksin pohtia. Mutta valintoja on elämä täynnä ja Japanin näkeminen menee kyllä yksinäisyyden yli minä hetkenä hyvänsä. Ehkä sitä on pakko varata lennot, kunhan vaan pomo vahvistaa lomat!