lauantai 4. syyskuuta 2010

Skål!

Unohdin kiittää Teitä lukijoitani, viikolla tuli tuhat kävijää täyteen! Mukava tunne, kun viidessä kuukaudessa kirjoituksiani on katseltu jo noin monta kertaa. Pientä juhlintaa :)


Toisena aiheena on aika nostaa esiin viimeisin kysely, jossa kysyin "Onko uusi elintenluovutuslaki hyvä juttu? Eli oletko valmis luovuttamaan elimesi kuoltuasi?". Ensin kiitokset vastaajille, tulos oli hyvin elinsiirtolain myönteinen. Viidestä vastaajasta neljä oli valmiit luovuttamaan elimensä kuoltuaan, yksi ei ollut varma kannastaan. Minun piti jo ennen lakimuutosta hankkia lompakkooni elinsiirtokortti, jolla olisin hyväksynyt elimieni käytön kuolemani jälkeen. Nyt ei enää tarvitse kortteja, on vain pidettävä ääntä jos ei halua elimiään käytettävän. Se vapauttaa omaiset vastuusta päättää luovutetaanko vai ei, ja vastuu siirtyy lain kautta vainajalle. Jos hän ei ole kieltänyt, on asia selvä.

Olen pohtinut myönteisen kantani sitä kautta, että jollekin läheiselleni tapahtuisi jotakin vakavaa, mikä vaatisi siirtoelintä ja ainoa mahdollinen luovuttaja tahtoisi ehdottomasti mennä hautaan kokonaisena ja koskemattomana, olisi se paha tilanne. Ainoa mahdollisuus uhrin hengissä selviämiseen kuivuisi siihen! Niin kauan kuin aivojen siirtoa ei keksitä, minulta saa lopun koittaessa viedä kaiken, enhän niitä enää tarvitse ja joku toinen voi todella tarvita. Minuus ei kuitenkaan ole kiinni kokonaisesta ruumiissa vaan se elää psyykessä ja mielessä, ja niitä ei voi muille siirtää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

on taas niin järkevää juttua ettei tarvitse paljon kommentoida, olen muuten samaa mieltä.