Tiistaina seisoin valoissa 10 ratikan päättärin lähellä suojatien kupeessa. Rauha valtasi koko risteyksen, kun liikennevalot menivät hetkeksi epäkuntoon. Koko risteys seisoi monta minuuttia, kun kaikki valot olivat punaisena. Jono ulottui Mannerheimintien alittavaan tunneliin, mutta hiljaisuus ja odottava tunnelma oli hyväilevä. Jännä fiilis niin vilkkaassa risteyksessä pahimpaan ruuhka-aikaan!
Nostalginen fiilis taas valtasi bussissa, kun joku selasi puhelimensa soittoääniä kuunnellen pätkän jokaista kappaletta. Äärimmäisen ärsyttävää, mutta eipä ole sitä tehnyt kukaan sitten 2000 luvun alun! Sunnuntaina myös toteutin itseäni ajelemalla ja laulamalla samalla. En ole vielä kokeillut suihkussa laulamista, mutta ratissa fiilis on mahtava. Ajaminen, tuntuma ja hyvä stygi... Vau!
Lyhyesti sanottuna olen keskittynyt pienistä asioista nauttimiseen. Miten pienestä saa hymyn huulilleen. Monesti myös tutkiskelen vastaan tulevien vaatetusta tai pohdin, miten märästä affaltista nousee huomattavasti kovempi meteli kuin kuivasta. Käännän katsetta makeiden autojen perään ja avaan sieraimet, kun kaupungilla tuoksuu ulkomaille tai joku vastaantulija hyvälle hajuvedelle.
Yksinkertaisia asioita - havainnoitavia yksityiskohtia!
1 kommentti:
sulla toi kaunokirjallisuus sykkii!! ja ajatus kulkee sujuvasti,jatkoa toivotaan .....
Lähetä kommentti