Kuumaan kylpyyn

kun pääsis. Viilenevät ja pimenevät syysillat on perinteisesti olleet ihania kylpyhetkiä. Olen tankannut kylvyssä moniin kokeisiin, selannut naistenlehtiä tai vaan laittanut valot pois ja nauttinut lämpimästä tunnelmasta, parantanut ehkä päänsärkyä tai pahaa mieltä. Pienenä muistan runoilleeni kylvyssä hyvinkin tuotteliaasti.

Tyylini kylpeä on aavistuksen masokistinen, en nimittäin tykkää laskea kylpyä niin sanotusti valmiiksi vaan mukavinta on mennä ammeen pohjalle makamaan ja nousta ylös sitä mukaa kun hiljaa valuva vesi täyttää paljua. Kun kylpy sitten on valmis, on minun aikani nousta ylös ja ottaa suihku. En kestä jäädä kuumaan veteen hikoilemaan. Mutta nautti sen miten tahansa, on se kyllä niin rentouttava juttu! Harmittaa hieman, kun vanhemmat luopuivat omastaan ja hankkivat "käytännöllisen" ja "stylen" suihkuoven. Tassuamme sen olla pitää! Amme on hidasta nautintoa parhaimmillaan... Kynttilöitä ja hiljaista musiikkia vaikka vielä tunnelmaa vahvistamaan. Kylpyvaahtoa tai muuta mietoa hajustetta veteen. Voi kuinka tunnen jo olevani siellä...

Tämä ankka on wikipediasta, oma kuva jää nyt lisäämättä konerikon takia.