Spårassa jälleen

Viimeksi ratikassa istuessani aloin tuijottaa sen ikkunnoita. Matkan ainoa hauskuus on usein ohi vilahtelevat maisemat, ainakin jos kirja on unohtunut kotiin. Aikani tuijoteltuani hogasin, että ikkunoita voi pitää kameran etsiminä. Istuessaan rauhassa liikkumatta selkä ikkunaa vasten saa hyvän etäisyyden vastapäisiin ikkunoihin ja ikkunan rajaamaan näkymään. Kuva muuttuu, ja kun katsoo viistosti ylöspäin ulos ikkunoista, on rajautuva maisema sopivan abstrakti: puiden latvoja, taivasta, pilviä ja kattoja, rakennusten seinää, sähköjohtoja... Voi vain istua ja nauttia esityksestä, kaupunkikuvasta. Kaunilla ilmalla sininen taivas antaa puhtaimman pohjan nautinnolle

Kuva ei liity aiheeseen, piristykseksi vain :)

Hitsi kun elämässäkin voisi istua ja katsella uusia kuvakulmia perinteiseen menoonsa! Hakea eri näköaloja ja astua sitten spårasta oikealla pysäkillä...