Naisten kesken on usein

On ihmisiä. On naisia ja on miehiä. Miesten kesken porukat tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään. Naisten porukoissa esiintyy useammin eritasoista erimielisyyttä ja kyräilyä. Sanon useimmin, sillä keskenään toimeentuleminen tuntuu riippuvan hyvin paljon ihmisistyypeistä. Kaveriporukat muodostuvat vapaaehtoisuudelle, jolloin se tyypillinen naisporukoiden välinen erimielisyys on vähäisempää kuin pakotetuissa porukoissa, kuten töissä tai harrastuksissa. Niissä porukoissa on vain tultava toimeen hyvinkin erilaisista ihmisistä koostuvan ryhmän kanssa. Ryhmädynamiikkaa miettiessä, kaveriporukoissa miehet tuntuvat helpommin hyväksyvän yhden johtohahmon, jota seuraavat. Töissä taas valta-asetelmat tulevat luonnollisesti palvelusvuosien tai työtehtävien kautta. Naisten kesken taas kukaan ei saisi koskaan olla toista parempi, vaikka kaikki sitä haluavat olla. Ei ole luontevasti tulevia tasoja, joihin ihmiset ilman omaa tahtoaan asettuisivat, vaan asema porukassa on jonkinlaisen taistelun tai ainakin sovittelun ja "sosiaalisten tunnustelujen" tulos. Miesten sosiaalisen hierarkian soveliaaksi kehityspaikaksi lukisin muunmuassa armeijan, missä opitaan, että totella voi ilman, että se on pois itseltä tai että se on plussaa toisen koriin.

Vaikeinta tuntuu olevan, jos valmiiseen, toimivaan ja tarpeeksi heterogeeniseen naisporukkaan ahdetaan nainen, joka ei tunne naisporukan toimivuutta säätelevää lakia tai joka ei ainakaan suostu myöntämään kyseisen lain voimassa oloa.  Toisin sanoen nainen, joka haluaa pelata niin kuin mitään valtahaluja ei kellään olisikaan nostaen itsensä jalustalle ja talloen näin toimivan tai ihanan olemattoman valtatasapainon palasiksi. Olen kuullut kyseisessä tilanteessa sanottavan "silloinhan joku vain loukkaantuu turhasta ja turhasta täytyisi pyydellä anteeksi". On mielestäni väärin vihata naisporukoita lähtien oletuksesta, ettei naisporukoissa koskaan säily sopu tarpeeksi pitkään, sanotaan ihmisikää, siksi etteivät naiset vain voi tulla keskenään toimeen. Paljon hedelmällisempää on myöntää kirjoittamattomat lait, hyväksyä ja nöyrtyä voidakseen aina välillä voittaa sanavalta myös itselle. Pelata ihmissuhteita kuin shakkia, viisaasti, analyyttisesti ja rauhallisesti, vaikkain matit unohtaen! "Mieti, jos olisit kaikkien kaveri" todettiin yhdessä itsetuntemuskirjassa. Miten helppoa se olisi. Pitää vaan uskaltaa ryhtyä siihen ennenkin kuin muut ajattelevat niin.