lauantai 3. maaliskuuta 2012

Jos oletkin siippasi mielessä vaatekasa?

Tai viikattujen lakanoiden jämpti torni... Juttelimme vaihteeksi eilen kahvitunnilla parisuhteista, ja kumppanien erilaisista luonteista. Jutun aloitti rouva, jonka mies on täsmällisyyden perikuva. Rouva itse ei ole niin tarkka kaikesta, vaan koti saa näyttää kodilta eli olla vaikka hieman sekaisin. Kymmenen vuotta he olivat saaneet riitaa aikaiseksi siitä, ettei toinen voinut toimia yhtä täsmällisetsi kuin toinen. Nainen jätti vaatteitaan kasoihin lattialle ja huonekkalujen päälle, mikä ärsytti miestä suuresti ennen kuin hän, niiden kymmenen vuoden jälkeen sai oivalluksen. Hän tajusi, että vaatekasa oli hänen vaimonsa, aivan kuten siisteys oli hän itse.

kuva www.loreakmendian.com

 Olen itse hyvin täsmällinen ja siisti, kaikki tavarani ovat siististi kaapissa, mainoslehdet keräyskorissa, muovipussit viikattuina paperikasissa odottamassa uusikäyttöä. Silti seurustelusuhteissani olen aina seurustellut "kasa-ihmisen" kanssa, joilla lehtiä ei kerätä yhteen kuin juuri ennen lehtilaatikkoon vientiä tai joilla muovipussit sullotaan mytyssä toisen pussin sisään, puhumattakaan siitä vaatteiden säilytyksestä. Monesti tuntuu, että kasa-ihmiset saavat selitellä tekemisiään ja siistejä kehutaan kauniista kodista. Ja selän takana pohditaan onko sillä siistillä oikeaa elämää, kun ehtii niin pitää järjestystä yllä? Tuo kertomuksen miehen oivallus, että vaatekasat olivat hänen vaimonsa kiteyttää mielestäni hyvin tämän dilemman. Kumpikaan tapa ei ole väärä, molemmat vain ovat tekijälleen omempia. Olen onneksi lopettanut kasoista hermoilun jo monta vuotta sitten, mutta ajatus, että nähdessäni kundikaverini tekemän vaatekasan näkisinkin siinä hänet itsensä pistää hymyilemään. Hän onkin aika monessa paikassa! Vaikka toisaalta, silloinhan minä olen vain kaapinovien takana viikattuna ja piilossa. Ei, ei näin voi miettiä. Mutta kasoista voi hyvinkin nähdä hänet, katsella häntä vaikkei hän ole paikalle, ja siivota välillä komeroon pois silmistä.

Mutta miettikää vain miten siisteys on toiselle yhtä luontaista kuin sekavuus toiselle. Siisteyden kaipuu ainakin tulee syvältä sisältä, sen tiedän. Se ei ole edes tarve, se on itsestäänselvyys, ja siihen menee yhtä paljon aikaa kuin epäsiisteyteen. Vähintään tilit tasautuvat, kun sekasotkusta pitää löytää jotain tiettyä nopeasti. Valmiiksi siistissä se jokin on asetettu jo lähtökohtaisesti paikalleen ja vähemmällä vaivalla. Hmm, puolensa ja puolensa, sehän on myönnettävä. Minustakin on kotoisaa olla kundikaverini luona ja olla välittämättä sotkusta, jopa luoda sitä itse. Mutta on kotiinkin ihana tulla, niin tähän järjestykseen...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

järjestys ennen kaikkea, jos täytyy hakea jotan tai pyytä jotain tuomaa kaapista voi suoraan helposti neuvoa missä pyydetty asia on ja se löytyy nopeasti kyllä jämpti on niin....