maanantai 5. maaliskuuta 2012

Voihan nenä

Voi kevättä. Pääsen ulos ovesta, kädessä roskia kaksi pussia, käsveska ja muuta kannettavaa, ainakin kassin verran. Pääsen pienen matkan päähän kotoa, heitän roskat veks ja jatkan tasapainoillen jäisellä jalkakäytävällä. Kassit painavat. Pari minuuttia on mennyt, nenäni alkaa vuotaa. Niiskutan, vedän sisään, kutittaa ja pitää alkaa hengittää suun kautta. Pakko antaa viiden minuutin kohdalla periksi, koota kassit toiseen käteen ja tasapainoa koetellen yhtä aikaa niistää nenää ja edetä pystyssä pysyen. Rillit vetävät huuruun enkä näe vastaantulijoita. Vain toisen linssin ollessa huurussa huolehdin kuinka hölmöltä se näyttää. Vaikka ehkä se näyttää kivemmalta kuin sieraimesta roikkuva erite. Onneksi on aina nestuukki taskussa, käsiä vaan saisi olla yksi lisää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

saas nähdä milloin keksitään huurtumattomat linssit...