Kokkailua

Teen päivässä töitä keskimäärin viisi tuntia, tämä isäntieni mukaan siksi, että talossa syödään niin hyvin. Yhden aiemman isäntäperheeni rouva totesi olettavansa, etten kokkaa ollenkaan, sillä en ollut häntä kovin autellut keittiössä ja silloinkin, kun olin jotain tehnyt roiskuivat ketsupit seinille ja pizzat tulivat uunista raakoina. Jonkinlainen tarve peruskokkaustaidoille, halulle ja varmuudelle siis oli... Päästyäni tähän paikkaan, olen huomannut nettoavani muutakin kuin mukavan sängyn ja hyvän ruoan, saan ohessa imeä rouvan keittotaitoja, niksejä sekä rentoa työskentelyä keittiössä. Ilta- ja vapaa-ajanlukemistoon kuuluukin tällä hetkellä keittokirjat. Hihii, hyviä keittokirjoja voi lukea ihan ajanvietteenä ja ei omaan makuun sopivia selata muuten vaan, aina sieltä yksi kiinnostava kikka löytyy.

Selattuani kaikki 15 keittiössä olevaa kirjaa läpi aloin hahmottaa, mikä ruoanlaitossa minua voisi kiinnostaa: perushyvä ruoka! Monissa opuksissa on kiva kansi, hyvä nimi, muuta reseptit ovat liian erikoisia ja erilaisia. Pääasia tuntuu olevan, miten tehdä kaikkea hienon kuuloista ja erikoisen näköistä, mutta vain parissa hyviä ohjeita (uudestaan) aloittelevalle kokkaajalle. Suosikeikseni ovatkin nousseet Jamie Oliver ja Nigella Lawson sekä yksi Australiassa julkaistu perusopas pataruokien ja "yhdessä kattilassa" tehtävien ruokien tekemiseen. Eilen rouva jopa opetti tekemään lasagnea kädestä pitäen ja kertoi muutamia maustamisniksejä. Mmmm... Hyvää oli, ja mun tekemää!

Seuraavaksi herää kysymys, miksi kerron matkablogissani yht'äkkiä ruoanlaitosta. Ensiksikin olen jälleen paikassa, mistä ei oikein helposti lähdetä ulos rilluttelemaan. Toiseksi olen alkanut potea matkaväsymystä. Matkaa olen tehnyt nyt kahdeksan ja puoli kuukautta, ja kaikki tällainen kodista ja kodikkuudesta muistuttava alkaa taas kiinnostaa. En tunne varsinaista koti-ikävää, mutta yksi kimma totesi hyvin: halu ja tarve pysyvyydelle vaan alkaa kasvaa. Kai sitä olis jo nähnyt tarpeeksi yhdelle matkalle... En kuitenkaan ole suostuvainen luovuttamaan, sillä onhan jäljellä enää 79 päivää Australiassa ja 27 päivää kotimatkalla! Vähän ristiriitaista laskea päiviä kotiin lähtöön näin innostuneena, kun tietää, että Suomessa alkaa taas jossain vaiheessa menojalka vipattaa ja kaukokaipuu kalvaa. Ja, Itärannikolla on vielä paljon kaunista katsottavaa eli nyt vaan ajatukset kohti uusia seikkailuja ja kokkailut aloitan sitten elokuussa. Sitten jaan Rouva Ratsastuksen opettajan vinkit teillekin!