Kuin 2 puolukkaa

Hieman on ollut yksinkertainen viikko, kun tännekin tulee laitettua vain tällaista hupaisaa tavaraa. Muunmuassa eilen lukiessani City-lehteä hogasin, että yksi kellarista löytyneistä pehmoleluista on aivan Jone Nikulan näköinen! Ja siinähän he:

Viikko on todella kulunut kotona puuhaillen. Niin no maanantaina ehdin ommella, sitten imuroin, väsäsin koruja, tehtiin torstaina pieni pyörälenkki ja käytiin kirjastossa. Kummasti se aika vaan kuluu, vaikkei ihmeellisempää tee. Tuntuu ihan, että tämä viikko on kuluntu nopeasti... Välillä toki pysähtyy myös miettimään, että tarvitseeko kysymykseen Mitäs olet puuhaillut? vastata aina litanialla ihmeellisiä harrastuksia ja tehokkaita päiviä vai voiko vaan sanoa olleensa kotona. Nykyään kyllä taitaa "voida". Hitaasta elämästä on tullut muotia. Ja ah näitä termejä kuvailla kullekin mieleisää yksin olemista ja omien ajatusten toteen saattamista! Oma aika on ihanaa silloin, kun tietää sen olevan alinta ei pakote. Jos yksin joutuu olemaan se tuskin on enää mikään nautinnon lähde. Siksi minullakin on paras aina olla jokin projekti meneilään, tässä näyte viimeisimmästä:

korvakorut

Näistä tulossa ainkain yksi rintarossi sekä korva- ja rannekoruja.