keskiviikko 4. elokuuta 2010

Bibliuteekissa

On ollut hiljainen alkuviikko. Tuntuu, että töistä kotiin tullessa on halunnut sulkea puhelimen ja vain olla hiljaa. Tiedä onko syynä tarkkuutta vaativa työ, liian ohuet yöunet vai kenties työhuoneessa koko päivän soiva radio... Ääntä maailmaan mahtuu, mutta ihmisen pään sisälle ei niin kovin paljoa. Ja kyllä sekin kuluttaa, kun on päivät pitkät oltava valppaana, virkeänä ja skarpppina - tavoitettavissa ja hyvällä tuulella. Fyysinen työ on siitä mukavaa, että se väsyttää rehellisesti, mutta virkistää henkisesti.

Oivana konstina sulatella päivän sitkeyttämiä aivoja hyppäsimme taas tänään pyörien selkään ja ajoimme Pasilan kirjastoon. Siellä on hiljaista ja mikä parasta, sieltä saa ajan vietettä hiljaisiin iltapäiviin. Minä kuljin suosimaani polkua eli lainasin kolme ranskan kielistä pokkaria, kundikaverini taas lainasi kiehtovia merenkulun opuksia.



Tässä riittää lukemista, etenkin Finnlinesin laivastohistoriikkia tulemme selaamaan ahkerasti. Marc Levyltä olen lukenut melko monta kirjaa, mutta hänen sujuva kerrontansa ja kevyet juonensa sopivat aina. Diego Maranin Nouvelle grammaire finnoise herätti mielenkiintoa lähinnä nimellään. Siinä opetetaan ja opetetaan suomea ja tullaan käymään Helsingissä. Haluan nähdä miten italialainen kirjailija suoriutuu tästä aiheesta! Ja etenkin miten hän Suomea kuvailee.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

tulipa taas tarinaa, hyvä! joo hiljaisuudelle osaa antaa arvoa varsinkin jos työoloissa soi häiritsevästi ja mainos huutoja välillä, järkyttävää!!!!riittää teillä sitten luettavaa joten hiljaisuus jatkuu....jes