Kyltti aidolta vuodelta.
Paikka ei ollut muistikuvista paljoa muuttunut, rapistunut vaan vaikka puistonomaisuus sai edelleen hiljentymään. Minun silmääni hivelivät etenkin mäntyjen runsas määrä ja kauniit istutukset keskellä betonin harmautta. Toisaalta betonin käyttö ei oikein tue puutarhakaupungin imagoa. Myös asuintalot, jotka kohosivat suoraan kauppakortteleista näyttivät hieman jänniltä ja niitä päätettiin palata ihmettelemään talvella.Valtava vesiallas ja kulttuurikeskuksen polveileva arkitehtuuri palauttivat taas mielenkiinnon eikä fiilis enää ollut suomalainen vaan hieman mahtaileva ja menneen vallan havinoita kurkotteleva. Wikipediasta löytyi hyvä Tapiola-historiikki, josta käy ilmi, että mesta on muunmuassa rakennettu jo 50-60-lukujen vaihteessa eikä 1970-luvulla niinkuin mielestäni olisi sopinut... Myös Viljo Revelin taskumattitalot keskuksen itäpuolella Itäkartanon alueella oli hieno löytö!Tähän altaaseen olisi kiva laskea radio-ohjattava laivapienoismalli.
Istutkset piristivät, mutta uurnalehto näin lähellä ostoskeskusta oli hieman karmiva.
Aikaa Tapiolaan tutustumiseen käytettiin aivan liian vähän ja ympäristöönkin on seuraavalla kerralla tutustuttava laajemmin!
2 kommenttia:
ilmoittaudun pinoisveneiden kauko-ohjausleikkiin milloin vain kesällä kauniilla ilmalla!!hyvä juttu tapiolasta mikrokoossa,
edelliseen korjaus pitää olla tietysti pienoismalliveneiden..
Lähetä kommentti