Nyt joudutaan tyytymaan teksttin ilman erikoismerkkeja, tasta nappaimistosta ei nimittain loydy edes saksan umlauttia, jolla meidan aa:t ja oo:t voisi tehda (otsikko tehty puhelimella ja kun yritin kopioida aa:t sanoihin painoin crtl+v sijasta ctrl+a, ja jostain syysta myos deleten, eli koko edellinen teksti havisi!).
Mutta siis, kylla taa elama tasta asettuu, kun on alkanut saada asioita jarjestykseen. Wake up!-hostelli on todella suositeltava, vaikkakin 40dollarin yotaksa sangysta kuuden hengen huoneessa on ilmeisen paljon, on hostelli niin siisti, palvelu ensiluokkaista, he jarjestavat ohjelmaa joka paiva (tietty viikko ohjelma, joka toistuu) seka antavat kayttaa osoitettaan muunmuassa puhelinliittyman ja veronumeron hankkimisessa. Tassa huomio myos tuleville bagbackereille, kannattaa harkita pysyvansa ekassa tai tokassa paikassa hieman pidempaan eli noin puolitoista viikkoa silla pankkikortin toimitus kestaa 4-6paivaa ja paikallisen Kela-kortin (Medicare) kaksi viikkoa. Toisena mainittua ei tosin ole pakko hankkia, vaan kustannukset voi hakea takaisin jalkikateen.
Prepaid-liittyman hankinta oli eilen aikamoinen operaatio. Sain sim-kortin hostellilta ja seuraavaksi se piti aktivoida soittamalla Vodaphonen palvelunumeroon. Puhuin ensin tietokonehenkilon kanssa, joka kyseli minulta tukun kysymyksia nimesta lahtien (se piti luonnolisesti tavata hanelle ja silti meni huvittavasti pieleen) aina passinnumeroon ja kansalisuuteen. Aikamme "juteltuamme" ja toistettuani juttuja hanelle, aani tohti kysya olenkohan mies- vai naispuolinen henkilo? Tama ei kuulemma ollut kaynyt ilmi aanestani... Noh vastattuani kolmatta kertaa johonkin aanen esittamaan kysymykseen, totesi se kohteliaasti yhdistavansa minut ihmis-kolleegalleen. Seuraavaksi yritin saada selvaa intilaisella aksentilla puhutusta englannista! Mihin lien call centeriin puhelu yhdistynyt. Eli ihan helppoa ei ole saada puhelinta auki tassa maassa. Pankkitili sen sijaan avautui tuosta noin passia nayttamalla ja hetken pankkihenkilon kanssa juteltuani. Sain jopa verkkopankkitunnukset, hienoa! Veronumeron sai haettua verkossa, mutta sen toimitus jai viela hieman hamaraksi, enhan ole enaa sunnuntaina heille antamassani osoitteessa. Soitin nimittain eilen myos farmi-rouvalle Melbournen lahelle ja sovimme, etta menen sinne maanantaina. Lampo jaa siis viela odottamaan, mutta kuten tiedetaan, sita tulee riittamaan tulevina kuukausina ja nyt autenttisuus ja jannittavyys vievat voiton.
Muuten elama on jatkunut kaupunkiin tutstumisella. Eilen kavin hostellin jarjestamalla viiden tunnin kaupunkikierroksella, jossa kavelimme lapi tarkeimmat nahtavyydet seka pysahdyimme varmasti maailman yhdessa hienoimmista piknik-paikoista. Ilmakin on nyt alkanut nayttaa parempaa puoltaan. Pankkihenkilon mukaan kevat alkaa olla tuloillaa, mutta mina sanoisin, etta kesahan on jo taalla! Huvittavaa kylla nahda suojatievaloissa vierekkain seisomassa yhden toppatakki paallaan ja toisen pelkissa shortseissa ja teepaidassa... Toinen pukeutuu ehka kalenterin mukaan ja toinen periaatteesta aina kesaisesti.
Lounas Royal Botanic Gardenssin nurmella nakoalana melko hieno maisema.
Paikallinen lokinkorvike, vaikka toki lokkejakin taalla nakyy. Ja yhta royhkeita ovat kuin Helsingin keskustassa!
Royal Botanic Gardens on upea mita erikoisempine puulajeineen. Taalla on oikea pysahtynyt tunnelma ja moni makaa iltapaivalla nurmella kirjaa lukien tai laksyja tehden.
ANZAC-sotamuistomerkki Hyde Parkissa (ANZAC-The Australian and New Zealand Army Corps)
Hydepark, se on kuin vihrea katu, jonka lapi voi kavella nauttien hetken kauniista rauhasta.
Tanaan oli sitten vuorossa Taronga zoo eli Sydneyn kuuluisa elaintarha, tai siis tassa maassa kuuluisa. Paikka on hienosti rinteeseen rakennettu, mutta kaupungin keskustan tuntumassa kun ollaan ei elaimille selvasti ole liikaa tilaa. Hieman surullinen mieli siis jai, kun kolme kirahvia patsasteli aitauksessaan pelkat aurinkosuojan seinat nuoltavinaan ja kuivat heinat verkoissa roikkuen. Mutta nahtavaahan siella riittaa ja kaikkien elainten suojat ja hakin sisustus on selvasti sijoiteltu niin, etta elaimet varmasti jokainen nakee. Parhaiten puisto tuntui soveltuvan paljon nukkuville ja hieman syoville elaimille kuten koaloille, ah, niita siella nakyikin. Syliin niita tosin saa kuulemma vain yhdessa osavaltiossa, muistaakseni Viktoriassa.
Kenguruita paasi melkein koskettamaan, tai ainakin kulkemaan niiden aituksen lapi. Elaimet sitten itse paattivat olivatko ihmisten jaloissa vai ihmisilta kielletylla alueella.
Kuten sanottu, puisto on rakennettu hienolle paikalle ja nakymat kaupunkiin ovat huikaisevat. Puistoon saavutaan lautalla ja kukkulan laella olevalle sisaankaynnille kuljetaan joko bussilla tai kondolilla, me valitsimme toki ilmakyydin.
1 kommentti:
varmaan jännittävä matka tolla ilmaradalla, hienoa. on upeita rantoja ja kaikenlaisia maisemia runsauden pula iskee kun kaikki pitää sulatella ja muistaa vai mitä. kiva päästä matkalle ilmaiseksi, seuraamalla sinun mukavia tarkkoja selontekojasi.......
Lähetä kommentti