Uutta kohden

On postaukset hieman vahentyneet, kun on maksettu ohjelma loppunut kokonaan. Tanaan lahden Melbournea kohden ja tuntuu oikein hyvalta jattaa Sydney viikon oleskelun jalkeen. Tama kaupunki on kuuluisa sillasta ja oopperatalosta, mutta oikein muuta fantastista en taalta loytanyt. Eilen kavelimme kylla illan laskeuduttua katselemaan naita kahta iltavalaistuksessa ja huh, hienoja ne on. Vaikea tajuta, et oikeesti nakee ne livena! Mut kallista on, samaa toteaa juuri joku ranskalainen kundi skypen kautta kotiin, super kallista on! Ja paljon ulkomaalaisia joka puolella. Kavin eilen vietnamilaisen huonekaverin kanssa Chinatownin kiinalaisessa supermarketissa ja han intoili lihasailykehyllyjen edessa, etta tuo, tuo on todella herkullista! Tuota kastiketta syomme aina kotona, kun meilla on juhlat! Hyllyn reunuksessa luki "bull head sauce" (haranpaakastike)... Toivottavasti se on vain nimi, ei sisalto. Nain sita oppii maailman menosta.

Pankkikortin ja veronumeron onnistuin saamaan perjantaina kaydessani molempien konttoreissa, joten nyt on paperiasiatkin hoidossa. Ei siis enaa kuin tyota hakemaan! Mut eka se huvi, eli sinne farmille. Rouva farmi kyseli jo puhelimessa onko mulla kokemusta lihakarjasta, jota ei siis kasitella mitenkaan paivittain ja joka ei siis ole niin tottunut ihmisiin. Hmmm... Eipa ole, hah, janna nahda se paikka.

Taytynee lopetella, silla viikonloppuna ei oikeastaan ole kertynyt enempaa pohdittavaa. Olen puskenut katuja ja hakenut halvinta vesipulloa eri supermarketeista, pohtinut milta tuntuu vietaa viela 50 viikkoa tassa maassa ja milta kesa taalla tuntuu, kun talvi on jo nain mukava. Paivittelen kuulumisia, kun taas paasen netin aareen.