Radioteatteri esittää, ja minä kuuntelen

Enpä ole ennen kuunnellut radioteatteria, keskittynyt kuunnelmiin tai lukenut kirjaa korvillani... Tänään oli tehtävä ensimmäinen kokeilu, sillä Ylen 1-radiokanava esitti ensimmäisen osan Albert Camus'n kirjasta Sivullinen tehdystä kaksiosaisesta kuunnelmasta. Camus on ranskalainen kirjailija ja Sivullinen oli graduni aihe, joten syytä radion avaamiselle juuri tänään oli mielestäni juuri tarpeeksi. Camus'n syntymästä on myös tällä viikolla kuluneeksi sata vuotta, osansa juhlaan silläkin! Isoa osaa kuuntelun tärkeydessä näytteli se, että olen opiskellut kirjaa niin monta kertaa niin alkuperäiskielellä kuin suomeksi, vihannut suomennosta, rakastanut Camus'n hienovaraista tarinaa, pohtinut ja pyöritellyt. Nyt kun opinnoista on aikaa, huomaan olevani hieman erkaantunut nipotuksesta ja voin nauttia tarinan tarinana, en edes muistanut jokaista käännettä. Hups, hyvä kertaus siis.

Jokainen, joka on lukenut kirjan ja nähnyt sen jälkeen tekstin pohjalta tehdyn elokuvan tietää dilemman, mikä syntyy, kun lukiessaan on hahmotellut päässään tarinan päähenkilöt, paikat ja tyylit, ja leffan nähdessään sen "todellisuus" poikkeaa omasta ideasta. Päähenkilö onkin brunetti! En ole nähnyt Sivullisesta tehtyä elokuvaa, haluaisin kyllä, sillä kuunnelma jotenkin valmisti päähenkilö Mersault'n kohtaamiselle. Olen nyt kuullut hänen äänensä. Samanlainen kolahdus todellisuuteen äänen kuuleminen ei kuitenkaan ollut kuin leffan näkeminen yleensä on, ääni oikeastaan vain loi lukukokemukselle täysin uuden ulottuvuuden. Seuraava askel voisi olla kuulla hänen puhuvan ranskaa... Melkein jännittää jo! Mutta elokuva kimaltelee myös listalla. Kirjaston valikoimissa ei tosin leffaa löydy eikä liioin ranskalaista kuunnelmaakaan, ne jäävät metsästettäviksi tuonnempana.

Mutta nyt itse kuunnelmaan, se nimittäin herätti jänniä ajatuksia. Päähenkilö on kirjassa mies, jota esitti luonnollisesti myös mies-kertoja puhuen myös minä-kertojan osan. Ääni oli sopivan tumma, välinpitämätön, Camus'n tyyliin hienosti sopiva. Muut äänet sopivat mielestäni myös henkilöillensä. Huomaan kuitenkin, etten ehtinyt kiinnittää niinkään huomiota tällaisiin perusasioihin, koska toteutus oli onnistunut. Aloinkin saman tien kiinnittää huomiota muihin seikkoihin. Ensimmäinen pohdinnan aiheeni oli kuinka paljon tekstistä loppulta luettiin ja kuinka paljon kirjassa kuvailtuja esimerkiksi ääniä kuvaavia rivejä oli toteutettu oikeina ääninä. Niitähän ei kuunnelmassa tarvitse kertoa vaan ne voi ihan oikeasti tehdä kuulluiksi. Ilmeet, eleet ja liikkeet taas suurimmaksi osaksi on kerrottava, ellei kyseessä sitten ole henkilö, joka lähestyy toista, jolloin liikkeen ja lähestymisen voi kuvata esimerkiksi lähestyvin askelein. Ääniä kuullessani aloin myös pohtia, miten Camus oli kohtausta kuvaillut. Lukiko kirjassa taustalla aaltojen loiskuvan tai portaiden narahtavan kyseisen äänen kuullessani. Kuinka yksityiskohtaisesti tilanne olikaan kirjassa kuvattu? Pelkkään kuuntelemiseen en siis voinut vaipua vaan jokaista ääntä ja sen tarkoitusta juonen kannalta oli analysoitava.

Kuunnellessa huomasin myös rytmin tärkeyden ja muistelin miten itse rytmitin lukuni tai kohtausten painotuksia, kuunnelmassahan ne on valinnut joku muu eli ohjaaja, lukijan sitten saattaessa ne eloon. Tarinan tuntiessaan rytmin vaihdos luo romaanille ja tarinalle ihan uuden ulottuvuuden. Mikä kohta onkaan jonkun muun mielestä tärkeä? Missä kohtaa mies-ääni syvenee tai pitää merkittävän tauon? Onneksi en takonut radiota hokien, ettei se noin pidä mennä! Se meni nimittäin kuten mielestäni pitikin. Mutta ilman juonen tuntemista ei kaiken analysoinnin välistä olisi kuunnelmasta kyllä jäänyt mitään mieleen! Innostava kokemus tämä oli, muitakin jo luettuja kirjoja olisi kiinnostavaa kokea uudeksi tällä menetelmällä.

Oletteko te jo lukeneet korvillanne eli kuunnelleet kirjojanne?

Sivullinen osa yksi uusintana huomenna kello 19.03 ja toinen osa 10.11. ja 11.11., ja tietty netissä.