tiistai 8. marraskuuta 2011

Ydintä etsimässä

Tänään oli taas ranska-ilta, historian kurssia ranskaksi. Kävimme läpi Toiseen Maailman sotaan johtaneita tapahtumia ja sodan ensimmäistä vuotta. On se hyvä kerrata asioita, niin paljon on koulun opetuksista unohtunut. Jotain en ole edes tiennyt tapahtuneen. Ranskakaan ei silti saa kurssia tuntumaan järin mielenkiintoiselta, vaikka ennen se sai harmaan muuttumaan väreiksi . Euroopan historia on käsittelemällämme aikavälillä kovin sotaisaa, eikä herätä minussa mitään positiivisia tunteita.

Kuuntelin eilen kassajonossa asiakkaan ja myyjän keskustelua. Asikas kehui myyjää pirteän ja nuoren näköiseksi, erittäin nuorekkaaksi ja kai jopa hyvännäköiseksi. Hymyilin vaivihkaa jutulle, mutten voinut kuin yhtyä kehujaan. Naismyyjä oli todellakin erittäin hyvin säilynyt, jos sallitte ilmaisun, oikein fressin näköinen. Iäkseen hän ilmoitti 63vuotta. Ja nuorekkuuden salaisuudeksi uransa liikunnan opettajana, muutenkin ahkeran liikunnan harrastamisen ja myöhään syntyneen esikoisen ja ainokaisen (hän tuli äidiksi 42-vuotiaana). Sen rouva mielestäni unohti mainita, että hän oli selvästi tehnyt ikänsä jotain, mistä aidosti piti. Ammatti, entinen ja nykyinen menestyvän kaupan hoitajana ja mielekäs liikuntaharrastus loivat häneen hyvää oloa ja onnellisuutta.

Olen jälleen tämän ikuisuuskysymyksen juurella, mistä ihmiset näitä intohimon- ja nuoruuden lähteitä löytävät? Ne tekevät selvästi hyvää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

taitaa olla positiivinen elämänasenne luullakseni...