Cupcake!

Minttusuklaa-cupcake, ihan paras maku tähän päivään. Viileä, mutta pirteä ja piristävän värinen. Kuka vaan kertoisi miten tällainen syödään sivistyneesti ihmisten ilmoilla niin ettei kreemiä ole vain nenässä! Hyvää on silti... Sopivaa ajankulua bussin lähtöä odotellessa.

Koska en saanut äsken kirjoittamaani postattua paikanpäältä, olen nyt ehtinyt nauttia myös Hungry Jack's (Australian Burger King) Aussi aterian eli valtavan hampurilaisen, jonka välissä oli tavallisten lisäksi punajuurta, grillikastiketta ja paistettu muna. Melkoista mättöä! Muuta ei tänään tarvitsekaan syödä.

Uutta kohden

On postaukset hieman vahentyneet, kun on maksettu ohjelma loppunut kokonaan. Tanaan lahden Melbournea kohden ja tuntuu oikein hyvalta jattaa Sydney viikon oleskelun jalkeen. Tama kaupunki on kuuluisa sillasta ja oopperatalosta, mutta oikein muuta fantastista en taalta loytanyt. Eilen kavelimme kylla illan laskeuduttua katselemaan naita kahta iltavalaistuksessa ja huh, hienoja ne on. Vaikea tajuta, et oikeesti nakee ne livena! Mut kallista on, samaa toteaa juuri joku ranskalainen kundi skypen kautta kotiin, super kallista on! Ja paljon ulkomaalaisia joka puolella. Kavin eilen vietnamilaisen huonekaverin kanssa Chinatownin kiinalaisessa supermarketissa ja han intoili lihasailykehyllyjen edessa, etta tuo, tuo on todella herkullista! Tuota kastiketta syomme aina kotona, kun meilla on juhlat! Hyllyn reunuksessa luki "bull head sauce" (haranpaakastike)... Toivottavasti se on vain nimi, ei sisalto. Nain sita oppii maailman menosta.

Pankkikortin ja veronumeron onnistuin saamaan perjantaina kaydessani molempien konttoreissa, joten nyt on paperiasiatkin hoidossa. Ei siis enaa kuin tyota hakemaan! Mut eka se huvi, eli sinne farmille. Rouva farmi kyseli jo puhelimessa onko mulla kokemusta lihakarjasta, jota ei siis kasitella mitenkaan paivittain ja joka ei siis ole niin tottunut ihmisiin. Hmmm... Eipa ole, hah, janna nahda se paikka.

Taytynee lopetella, silla viikonloppuna ei oikeastaan ole kertynyt enempaa pohdittavaa. Olen puskenut katuja ja hakenut halvinta vesipulloa eri supermarketeista, pohtinut milta tuntuu vietaa viela 50 viikkoa tassa maassa ja milta kesa taalla tuntuu, kun talvi on jo nain mukava. Paivittelen kuulumisia, kun taas paasen netin aareen.

Surffia kokeilemassa!

Nämä australilaiset todella osaavat myydä ja markkonoida maataan. Tänne voi tulla ilman mitää suunnitelmia ja he, matkatoimistojen nuoret virkailijat kertovat miten edetä uudessa Aussielämässä. He ovat itse käyneet läpi saman, ovat ulkomaalaisia ja tuntevat paikat oman kokemuksensa perusteella. Lisäksi he ovat niin puheliaita ja avoimia, että saavat sinut kuluttamaan yhdeltä istumalta 2500 euroa kuukauden matkailuun. Näin kävi huonekaverilleni. Eikä mihin tahansa vaan juuri sellaiseen, josta et osannut kuvitellakaan ja jolle haluat heti siitä kuultuasi! Ei siis paniikkia, jos tänne matkatessa, turistina tai backbackerinä ei ole selviä suunnitelmia tai tietoa paikoista joihin kannattaa mennä, se hoituu täällä!

Mulla oli tänään Australiassa ehdottomasti kokeiltavista jutuista nimittain se surffikurssi. Eikä ollut muuten yhtään helppoa se touhu! Laudan päällä oli kiva kellua ja tuntea Tyynen valtameren velloa allaan, mutta heti kun olisi pitänyt ryhtyä itse asiaan eli nousta laudalle ja ratsastaa aalloilla, putosin kirjaimellisesti kyydistä. Tasapainoni ei riittänyt mihinkään vaan sain todella maistaa super suolaisen veden nenässäni ja nielussanu... Yritin tunnin, mutta edes laudan päälle polvilleen pääsy ja siinä tasapainossa pysyminen oli ylitsepääsemätöntä. Seuraavan tunnin taisinkin nauttia aalloista ja auringosta. Vesi oli korkeintaan 20 asteista, mutta märkäpuvussa pysyi suht lämpimänä. Lillumisen lopetti nouseva myrsky ja melkoisen tuulen nouseminen, jolloin lähdimme maastoautolla pikkubussiamme kohden. Niin täällä jengi siis ajaa rannoilla maastoautoillaan ja parkkeeraa ne sitten tukikohdaksi sopivaan kohtaan rantaa. Korkeanveden aikaan tosin paikoin märällä heikalla ajaminen edellyttää taitoa ja sopivaa autoa.

Lounaaksi saimme wrappejä, ne tuntuvat olevan täällä yhtä suosittuja kuin sämpylät Suomessa, kaikista kahviloista saa wrappejä. Toinen erikoisuus on banana bread eli vuokaleivänmuotoon leivottu kostea banaanikakku. Ostin juuri hostellille kilon tätä herkkua aamupalaksi nautittavaksi. Säästyy pitkä penni, kun maksaa 9 dollaria kilosta eikä 4,5dol palalta. Tuoreet hedelmät ovat täällä myös arvattavasti ihania... Melonit, rypäleet, papaija... Ja linkkarin matkaan antaneille: eilen soin papaijaa, tanaan sita banaanikakkua linkkarilla viillellen, hienosti onnistui, sika kateva vehje!

Tassa hieman surffikamppeita ja aaltoja!

Beach walk

Oikea ranteeni on täynnä leimoja. Olen käynyt pari kertaa hostellin Side barissa ja tänäänkin rantkävelyn osallistujille iskettiin leimat käteen. Tunnen olevani nuori.

Tänään oli siis hostellin järjestämän rantakävelyn aika. Talsittiin melkoinen matka Coogee beachiltä, Bronten kautta Bondi beachille. Maisemat oli kertakaikkiaan upeat: mereen liuskoittuvasti putoavaa kalliota, kauniita puita ja välillä kallioiden väliin jääneita hiekkarantoja, pari pienempää ja nuo kolme isoa. Meren väri ja kirkkaus ovat aivan uskomattomat ja kuulemma paranevat vaan mitä ylemmäs itärannikkoa noustaan, vaikka jo nyt miettii ettei hienompaa voi tästä maasta löytyä. Yhdessä kohtaa hautausmaa rajoittuu rantakallioon, siinä on ollut levollinen paikka saattaa läheiset viimeiselle matkalle. Koko kilometrien matkan kulkee betonilaatoista tehty jalkakäytävä ja nousuine ja laskuineen matka on oikea kuntolenkki. Kolmen tunnin kävelyn jälkeen maistui fish and chips kuuluisalla Bondi beachillä ja paluu matkalla useat meinas nukahtaa bussiin.

Nyt on pyykkäyksen aika ja aikainen nukkumaan meno kutsuu, huomenna on aikainen herätys surffikurssille!

Kavely paattyi tanne kuululle Bondille, makee paikka!

Kyllä tää tästä

Nyt joudutaan tyytymaan teksttin ilman erikoismerkkeja, tasta nappaimistosta ei nimittain loydy edes saksan umlauttia, jolla meidan aa:t ja oo:t voisi tehda (otsikko tehty puhelimella ja kun yritin kopioida aa:t sanoihin painoin crtl+v sijasta ctrl+a, ja jostain syysta myos deleten, eli koko edellinen teksti havisi!).

Mutta siis, kylla taa elama tasta asettuu, kun on alkanut saada asioita jarjestykseen. Wake up!-hostelli on todella suositeltava, vaikkakin 40dollarin yotaksa sangysta kuuden hengen huoneessa on ilmeisen paljon, on hostelli niin siisti, palvelu ensiluokkaista, he jarjestavat ohjelmaa joka paiva (tietty viikko ohjelma, joka toistuu) seka antavat kayttaa osoitettaan muunmuassa puhelinliittyman ja veronumeron hankkimisessa. Tassa huomio myos tuleville bagbackereille, kannattaa harkita pysyvansa ekassa tai tokassa paikassa hieman pidempaan eli noin puolitoista viikkoa silla pankkikortin toimitus kestaa 4-6paivaa ja paikallisen Kela-kortin (Medicare) kaksi viikkoa. Toisena mainittua ei tosin ole pakko hankkia, vaan kustannukset voi hakea takaisin jalkikateen.

Prepaid-liittyman hankinta oli eilen aikamoinen operaatio. Sain sim-kortin hostellilta ja seuraavaksi se piti aktivoida soittamalla Vodaphonen palvelunumeroon. Puhuin ensin tietokonehenkilon kanssa, joka kyseli minulta tukun kysymyksia nimesta lahtien (se piti luonnolisesti tavata hanelle ja silti meni huvittavasti pieleen) aina passinnumeroon ja kansalisuuteen. Aikamme "juteltuamme" ja toistettuani juttuja hanelle, aani tohti kysya olenkohan mies- vai naispuolinen henkilo? Tama ei kuulemma ollut kaynyt ilmi aanestani... Noh vastattuani kolmatta kertaa johonkin aanen esittamaan kysymykseen, totesi se kohteliaasti yhdistavansa minut ihmis-kolleegalleen. Seuraavaksi yritin saada selvaa intilaisella aksentilla puhutusta englannista! Mihin lien call centeriin puhelu yhdistynyt. Eli ihan helppoa ei ole saada puhelinta auki tassa maassa. Pankkitili sen sijaan avautui tuosta noin passia nayttamalla ja hetken pankkihenkilon kanssa juteltuani. Sain jopa verkkopankkitunnukset, hienoa! Veronumeron sai haettua verkossa, mutta sen toimitus jai viela hieman hamaraksi, enhan ole enaa sunnuntaina heille antamassani osoitteessa. Soitin nimittain eilen myos farmi-rouvalle Melbournen lahelle ja sovimme, etta menen sinne maanantaina. Lampo jaa siis viela odottamaan, mutta kuten tiedetaan, sita tulee riittamaan tulevina kuukausina ja nyt autenttisuus ja jannittavyys vievat voiton.

Muuten elama on jatkunut kaupunkiin tutstumisella. Eilen kavin hostellin jarjestamalla viiden tunnin kaupunkikierroksella, jossa kavelimme lapi tarkeimmat nahtavyydet seka pysahdyimme varmasti maailman yhdessa hienoimmista piknik-paikoista. Ilmakin on nyt alkanut nayttaa parempaa puoltaan. Pankkihenkilon mukaan kevat alkaa olla tuloillaa, mutta mina sanoisin, etta kesahan on jo taalla! Huvittavaa kylla nahda suojatievaloissa vierekkain seisomassa yhden toppatakki paallaan ja toisen pelkissa shortseissa ja teepaidassa... Toinen pukeutuu ehka kalenterin mukaan ja toinen periaatteesta aina kesaisesti.

Lounas Royal Botanic Gardenssin nurmella nakoalana melko hieno maisema.

Paikallinen lokinkorvike, vaikka toki lokkejakin taalla nakyy. Ja yhta royhkeita ovat kuin Helsingin keskustassa!

Royal Botanic Gardens on upea mita erikoisempine puulajeineen. Taalla on oikea pysahtynyt tunnelma ja moni makaa iltapaivalla nurmella kirjaa lukien tai laksyja tehden.

ANZAC-sotamuistomerkki Hyde Parkissa (ANZAC-The Australian and New Zealand Army Corps)

Hydepark, se on kuin vihrea katu, jonka lapi voi kavella nauttien hetken kauniista rauhasta.

Tanaan oli sitten vuorossa Taronga zoo eli Sydneyn kuuluisa elaintarha, tai siis tassa maassa kuuluisa. Paikka on hienosti rinteeseen rakennettu, mutta kaupungin keskustan tuntumassa kun ollaan ei elaimille selvasti ole liikaa tilaa. Hieman surullinen mieli siis jai, kun kolme kirahvia patsasteli aitauksessaan pelkat aurinkosuojan seinat nuoltavinaan ja kuivat heinat verkoissa roikkuen. Mutta nahtavaahan siella riittaa ja kaikkien elainten suojat ja hakin sisustus on selvasti sijoiteltu niin, etta elaimet varmasti jokainen nakee. Parhaiten puisto tuntui soveltuvan paljon nukkuville ja hieman syoville elaimille kuten koaloille, ah, niita siella nakyikin. Syliin niita tosin saa kuulemma vain yhdessa osavaltiossa, muistaakseni Viktoriassa.

Kenguruita paasi melkein koskettamaan, tai ainakin kulkemaan niiden aituksen lapi. Elaimet sitten itse paattivat olivatko ihmisten jaloissa vai ihmisilta kielletylla alueella.

Kuten sanottu, puisto on rakennettu hienolle paikalle ja nakymat kaupunkiin ovat huikaisevat. Puistoon saavutaan lautalla ja kukkulan laella olevalle sisaankaynnille kuljetaan joko bussilla tai kondolilla, me valitsimme toki ilmakyydin.

Sydney, NSW

Näissä maisemissa mennään, enkä tiedä menisinkö seuraavaksi ylös vai alas. Sydneyssä on ihan pirun kylmä ja ihan pirun kallista! Australian talvi ei siis ole humpuukia vaan tuulen tuivertarssa ihan totista totta. En olisi ikinä uskonut... Nyt en siis enää tiedä haluanko palelemaan alustavasti sovitellulle farmioleilulle Melbournen lähelle vai lähdenkö sittenkin Cairnsiin ja kohti lämpöä, vielä kun siellä ei ole liian kuuma.

Australian rajalla-ohjelma taas osoittautui kohdallani turhaksi peloksi. Passini leimattiin mukisematta ja sain kävellä tullivirkailijankin ohi hänen vain vilkaistessaan täyttämääni maahantulokaavaketta. Rasti ei:n kohdalla kaikissa kielletyissä aineissa eklä kukaan epäillyt mitään. Onneksi, vaikkei mitään kiellettyä laukussa ollutkaan.

Mutta ei tämä ihan ruusuilla tanssimista ole. On yllättävän rankkaa tottua tietämättömyyteen ja epävarmuuteen huomisesta, vaikeampaa kuin olisin taas kuvitellut. Tosin tätä palelua on varattu Sydneyssä vielä ainakin viikko ja sitten olisi se surffikurssi, hmm, en ole vielä päässyt kokeilemaan vettä. Onko se yhtä viileää kuin ilma. Valinta ja sen vaikeus!

Kyl tää on vinkee mesta!

Nyt kolmantena päivänä alan jo hahmottaa kaupunkia. Vietin taas päivän Hong Kongin puolella elämän menoa ihmetellen. Täällä todella tajuaa, että maailmassa on paljon ihmisiä! Asuintalot kohoavat vierivieressä vähintään 20 kerrokseen ja iltaruuhkassa bussijonot ovat käsittämättömät, varmaan 30metriä joka pysäkillä. Uskomatonta.

Matkustin myös kuuluisilla kaksikerrosratikoilla ja ne vasta ovat ovelia. Ikkunat ovat auki ja niiden ääressä istuessa voi katsella parhaiten hyörivää kaupunkikuvaa. Vaikka spårat eivät ole nopeita, niin paljon vilahtaa ohi matkan aikana, ettei puoliakaan ehdi tajuta. Söin friteerattuja katkarapunyyttejä ja katkarapu-nuudelikeittoa, näin jännässä paikassa on etuoikeus maistella paikallista safkaa! Kävin myös karkkikaupassa ja vetäydyin puistoon maistelemaan vehnäjauhoissa pyöriteltyjä pehmeitä, kumisia karkkiklimppejä ja imeskelemään mangotoffeeta.

Niin ja löysin Marimekon tänne avaaman oman myymälän, shoppailin keltaisen tuulitakin tulevia retkiä varten, ihmettelin kalamyyjän vielä sätkiviä ja henkeähaukkovia myytäviä (!) ja vaeltelin pitkin katuja. Täällä on nähtävää joka askeleella. Hotelliin suunnatessani tuuli puhalsi niin navakasti, että aavistelin jotain "olevan vireillä". Ja niinpä oli, taifuunivaroitus tasolla 3, joka nostettiin juuri tasolle 8. Kahdeksan on jo vaara eli nyt olisi syytä pysyä sisällä. Seuraava taso on 9 ja ylin 10, joka olisi jo hurrikaani. Nyt taifuunin keskus kiertää kaupungin tällä tietoa etelän kautta, mutta toivotaan sen olevan kokonaan ohi huomenna, kun matka jatkuu seuraavaan etappiin, Sydneyyn.

Ensimmäistä kertaa Aasiassa

Istuskelen tässä hotellihuoneen sängyllä ja lämmittelem kylmän suihkun jälkeen. Boileri ei ilmeisesti ihan toimi, mutta kuuman kosteaan ilmanalaan viileä suihku sopii. Ja onpahan vielä omakin, eikä jaettu niin kuin hostelleissa pian tulee olemaan.

Puolitoista päivää olen nyt ehtinyt tutkia tätä jännittävää kaupunkia, Hong Kongia. Aikaero ei tunnu painavan vaan yölento rasitti sopivasti ja nukahdin ekana iltana suorilta jaloilta. Aamulla sitten lämpö ja kosteus syleilivät tiukasti heti ovesta ulos astuessa, tässä tulee koettua koko kulunut kesä tiiviissä paketissa! Eilen kiertelin mantereella olevaa Kowloonin kaupunginosaa ja tänään kolusin koko päivän Hong Kongin saarta, tai pientä osaa siitä. Kävin muunmuassa the Peakillä eli Hong Kongin saarella sijaitsevalla kukkulalla ihailemassa maisemaa ja hieman kauhistelemassa kaupungin yllä leijuvaa saastesumua. Keuhkoja ei tunne saavansa vedettyä täyteen, lieneekö sitten saasteen vai kuumuuden syytä. Lintupuisto papukaijoineen oli ilmainen nähtävyys Hong Kong Parkissa. Aitoa vilinää koki joka askeleella, ihmisiä täällä sitten riittää! Onneksi heidät on nostettu kävelemään pois jalkakäytäviltä talot - ja ostosparatiisit - yhdistäville silloille. Kadunnimet on tosin unohdettu, joten suunnistaminen on hieman hankalaa. Kaikenlaikkiaan siistä on ja turvallisen tuntuista täällä on. Turistit ovat 90prosenttisesti muita aasialaisia tai kiinalaisia, joten eurooppalainen voi todella tuntea olevansa lomalla ihan vieraassa ympäristössä.

Alla on hieman kuvia. En pysty vaikuttamaan missä järjestyksessä ne ilmestyvät, sillä puhelimen ohjelmisto siihen taivu, mutta kuvissa on näkymää Bank of Chinan näköalatasanteelta, Kowloonin ja Hong Kongin saaren välillä seilaavien Star ferry-alusten laitureilta, illaliseni tänään, perinteisiä koristeita ja mahdollisesti vielä jotain muuta..

Serkut ja siipat

Elokuun 13sta häämöttää, mutta sitä ennen pitää nauttia elämästä Suomessa. Matkakuume ei ole ihmeellisesti juuri vaivannut, paitsi että paikallaan on ollut vaikeaa istua tekemättä mitään. Nyt on kaikki tehty, pakaasinkin paino saatu jämähtämään 16,5 kiloon farkkujen ja pyyhkeen lisäämisen jälkeen. Olisiko aika alkaa kehittää sitä matkakuumetta! Pelottavaa, ettei sitä ole vielä käytännössä ollenkaan. En selvästi vieläkään tajua, mitä olen tekemässä... No kyl se totuus vielä lävähtää kasvoille... Ja joo, hyvin se menee, kunhan tässä ihmettelen.

Eilen ihmeteltiin sitten serkut ja siipat-bileissä. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä pääsin grillaamaan, kun kokoonnuimme toista kertaa yhden serkun parvekkeelle istumaan iltaa. Hyviä drinkkejä ja keihäänheiton finaalia kuului ohjelmaan samoin kuin Match racen upea mitalien jaon seuraaminen.

Illan hauskuuttavampaa viihdettä tarjosi iPhoneen myytävä kalansilmälinssi, jolla saa oikein viihdyttäviä kuvia juomista, kaverien silmistä tai sitten koko porukasta.Veret taas seisautti lipsahdukseni, kun kaadoin punaviinini serkun valkoiselle rahille ja vaalealle nojatuolille! Tulipa testattua, ettei suola tee ihmeitä tuoreenkaan viinilaikun kanssa, mutta sitkeä hinkkaaminen pyykinpesuaineelle taas tekee. Tunti siinä meni kolmelta, mutta taas kuuluu olevan huonekalut siistit. Huh, tästä lähin nautin punaviiniä vain seisten tai lattialla istuen kaukana kaikista vaaleista ja herkistä tekstiileistä.

Näissä makeissa drinkeissä metsmaasika-likööriä, vodkaa ja Spritea, osasyyllisinä punaviiniepisodiin...?

Schjerfbeck Ateneumissa

Tänään kävimme ystävän kanssa Ateneumissa katsomassa Helene Schjerfbeck-näyttelyn. Huh, taas on Atski onnistunut aivan naulan kantaa, niin hieno on tämä näyttely ja niin hienoja ovat mestarin taulut! Näyttelyyn on koottu Ateneumin sivujen mukaan laajin milloinkaan järjestetty Schjerfbeckin tuotannon esittely ja tämä takaakin runsaan ja kattavan katsannon taiteilijan teoksiin ja tyyliin. Todella hienoa on muunmuassa nähdä kaksi versiota samasta taulusta, joista toinen on maalattu 1890-luvun nurkilla ja toinen 1920-luvun jälkeen, maalarin jo löydettyä oman tyylinsä. Ensimmäinen on kuin valokuva, toinen varjo siitä - ja näissä pareissa varjo on aina hätkähdyttävämpi. Kun kiertää näyttelyn oikeaan suuntaan eli lähtee ovilta oikealle, näkee parhaiten ajan kulumisen tuovan oman ilmaisun löytymisen ja tarkentumisen. Alussa hän tekee erittäin hyvää työtä, mutta lopussa hän on mestari.

Mielestäni Schjerfbeckin tauluissa, etenkin hänen myöhemmällä iällään tekemissään teoksissa kuvatut esineet tai ihmiset aivan hehkuvat maalauksissa. Hän osaa kuvata yksinkertaista asiaa, kuten lukemassa istuvaa henkilöä, pelkistetysti ja samalla puhuttelevasti, katsojaa puhuttelevasti. Alussa hänen tyylinsä maalata katse on hyvin tutkiva ja samalla toteava, intensiivinen ja tarkka. Myöhemmässä tuotannossa silmät muuttuvat sumuisiksi ja isoiksi, mutta näin mallin katse vain avautuu katseen intesiteetin säilyessä. Myöhemmin maalatuissa tauluissa myös suun viiva on jännittävä, hyvin moderni, kulmikas ja punainen, rajauskynällä piirretyn oloinen. Vau! Väripaletti on hennon vaalea tujun punaisin yksityiskohdin ja tekniikka saa taulut näyttämään kuin sumun läpi katselluilta, ja silti tarkoilta. Myöhäinen tyyli ei tarjoa enää niinkään tarkkaa kokonaisuuden maalausta vaan taidokasta yksityiskohdilla kerrontaa; herkkää, mutta selkeää, pohtivaa, syvästi ilmaisevaa linjaa.

Erävoitto!

Nyt istun tässä koneen ääressä oikein tyytyväisenä. Eilen keskiyöllä vielä istuin ja katselin isolle pöydälle levittyviä varustepinoja. Maanantain piti olla pakkauspäivä, mutta se menikin flunssaa pois nukkuessa. Yöllä tyydyin sitten tuijottamaan eteeni, ja televisioon. Tämä aamu valkeni virkeämmin ja sängyn pedattuani levitin rinkan sen päälle ja ryhdyin määrätietoisesti heittämään kamaa kassiin. Yhden koepakkauksen jälkeen oli jo hieman ideaa mihin minkäkin jutun voisi laittaa ja millä kaikki sopukat voisi täyttää. Parin tunnin jälkeen minulla seisookin 14kiloa painava reppu kirjahyllyä vasten, ja tästä painosta puuttuu enää farkut ja pyyhe! Oikein hyvä fiilis valtaa alaa, sillä tuo 14 kiloa tuntuu vielä siedettävältä painolta selässä ja rinkkakin tuntuisi istuvan selkään hyvin. Eikun ajatukset hiljalleen kohti tätä näkyä:

Palm beach, Sydney

kuvat Wikipediasta

Kohti aaltoja :)

Tämän kortin tekstin Kokka kohti kuumia aaltoja! voi kuulemma ymmärtää kahdella tavalla, mutta tässä tilanteessa vain meren aallot ovat kuumia. Australiaan lähtö on taas hetken lähempänä, mutta ehdin suunnata viikonlopuksi Bågaskärin meripelastuskeskukseen viileiden aaltojen ääreen ja tuossa rannassa istuessa katselin uivaa kyykäärmettä. Tavoitin siinä tukilla maatasseni ja männyn oksia tähyillessäni hetken elämän sietämätöntä keveyttä. Rentouttavaa vain olla, vaihteeksi. Aika kulkee kovaa, mutta sen nopeuden ymmärtää vasta jälkikäteen katsoessaan. Täten on hyvä katsoa välillä hetkeä silmiin, jos vaikka oppisi sitä ymmärtämään.

Alla muutama kuva Helsinki-Vantaan näköalatasanteelta, minne pyöräilimme tossa yksi ilta. Matkaa kertyi edes takaisin 25 kilometriä eli aika sopiva iltareissu. Heidän frappucinonkin testasin ja totesin makuuni aivan liian makeaksi, mutta juotavaa on pienimmässäkin ihan koko rahan edestä. Ja sitten vaan hissillä sinne näköaloja ihailemaan.

Kisat jatkuu

Aijai mitä nautintoa tämä on! Syy nauttia lomasta sohvalla istuen: seurattavana kenttäratsastusta, purjehdusta, judoa, uimahyppyjä, rantalentopalloa, lentopalloa, sulkista, maantiepyöräilyä, korista, soutua, kaksikkokoskimelontaa, tennistä, voimistelua... Huomenna kai alkaa yleisurheilu. Harvaa kamppailua viitsii katsoa alusta loppuu, mutta ei se olekaan idea. Hauskaa on napata tarjonnasta kaikkea tutustuttavaa ja ihmetellä missä kaikessa sitä voidaankaan kisata. Saa nähdä kiinnostavatko seuraavat olympialaiset näin, kun tänä vuonna on jäänyt näin värikkäiden olympiarenkaiden kahleisiin.

Kisoja seuratessa olen myös aloittanut pakkaamisen. Huomasin juuri, ettei 75 litran rinkka niin suuri olekaan (tai olisi ehkä ollut hyödyllistä käydä partiossa, että olisi rinkan oppinut pakkaamaan)! Kaiken rullaan, sullon muovipussiin ja rankkaan vähänkin epäilyttävät pois matkasta, ja silti tuntuu hurjalta saada vuosi mahtumaan yhteen kantimeen. Sitä paitsi kassini painaa yksinään jo suhteellisen paljon toivottavasti tukevan kehikkonsa takia eli lisäkilojen pelossa ei auttaisi ihan kaikkea painavaa selkään pakata. Voihin, voihan! Ja jännitys senkun tiivistyy, maha on täynnä herhiläisiä ja hyvää vauhtia menossa hermoilusta sekaisin... Olen myös sanonut muutamille ystäville heipat, ja sekös myös on saanut jännityksen nousemaan. Yllätin aamulla itseni miettimästä, ettei tää sittenkään ollut yhtään hyvä idea. Miksen voisi vaan palata arkeen ja ajella kodin, duunin ja tapaamisten väliä tyynen rauhallisena kuten muut neljän ruuhkassa istuvat kanssamatkustajat. Helppoa se olisi, muttei silti helppoa.

Eli ei siis peruutusvaihdetta päälle vaan sopivasti kolmonen silmään ja rauhallisesti eteenpäin. Kaksi viikonloppua vielä. Melkein toivoisin, etten olisi tehnyt kaikkea suunnittelua ja varustautumista niin aikaisin, jotta nyt olisi kaamea härdelli päällä eikä ehtisi miettiä mitään ylimääräistä. Tosin onpa nyt se aika tavata kavereita ja vaikka vaihtaa maata kuten eilen Tallinaan. Tai tänään Thaimaahan, tosin vain buffetin muodossa. Hermoilu on yhtä hermostuttavaa kaaoksen kuin tyyneyden keskellä.