Kevättä tervehtimässä

Oliskohan taas aika rikkoa hiljaisuus ja kertoa upeasta matkastamme hyvinkin keväiseen Hollantiin. Äitini on puhunut tulppaaneja tulvillaan olevasta Keukenhofin "keittiöpuutarhasta" niin kauan kuin muistan ja vihdoin tänä keväänä kaikki palat loksahtivat kohdilleen ja otimme siivet alle suuntana Hollanin hallinnollinen keskus Haag. Ensimmäisenä kokonaisena perilläolopäivänä lähdimme heti katsastamaan kukkaloistoa, joka on jo kuvissa upeaa, mutta sen upeuden tajuaa vasta paikan päällä omin silmin. Kykin suuren osan viiden tunnin vierailustamme tulppaanien tasalla ja tässä muutamia kuvia...

 Muotoja, värejä,

 yhdistelmiä ja istutuksia oli ihanan valtavasti.

 Välillä stroopwafel niin jaksaa!

 Tarhaan on istutettu yli 7 miljoonaa kukkasipulia, tulppaaneja niistä on varmaan puolet. Siltä ainakin tuntui...

 Kaikilla variaatioilla oli nimetkin, tässä Olympic flame.

 Vaikka olen keltaisen ystävä minut hurmasi tämä persikan ja vaalean punaisen yhdistelmä.

Tässä esikuvana oli ollut kortteli Amsterdamissa.

Sanoisin, että Keukenhof meni kohdesuosituksissani kärkipäähän! Must see ehdottomasti, kun osuu Hollantiin oikeaan aikaan, oli sitten kukkien ystävä tai ei.

Seuraavana päivänä käveltiin läpi mini-Hollannin eli Madurodamin kadut, eikä ihailulle meinannut taaskaan tulla loppua. Itse pienoismalleja väsänneenä paikan mallien taso, yksityiskohdat ja kaikki liikkuvat osat olivat silmää hiveleviä.

 Toimivat sulut, liikkuvat laivat...

 Talojen tai kortteleiden edessä luki missä esikuva sijaitsee, mutta missäköhän tämä kaupunki oikeasti onkaan?

 Tämä oli Amsterdamin katukuvaa.

 

Nämä laivat eivät liikkuneet, mutta näyttivät upeilta.

Puistossa ajoi ympäri niin lähijunia kuin Ranskaan matkalla olleita Thalyksia ja tavaraa kuljettaneita rahtijunia.

Lähiauleelta kolusimme myös sinisestä posliinista kuuluun Delftin, ajelimme spåralla Pohjanmeren rantaan Scheveningaan drinkille ja nautimme hyvistä juustoista. Mitä sitä voisi muuta lomalta toivoa...

 

Delft blue

Ei niin aurinkoinen, mutta suolan tuoksuinen iltapäivä rannalla.

 Matkaajan luottopunaiset!

 Maukas lounas hotelilla

Ehdimme myös saada osamme Kuninkaan päivän-juhlallisuuksista ja hotellin aulabaarissa järjestettiin svengaava blues-ilta päivän kunniaksi.

Omistamisen ihanuus

Ensimmäisestä kuukausipalkasta on aina kiva investoida johonkin suurempaan ja sillä tavalla juhlia työpaikkaa. Ostin ihan ekasta palkasta aikanaan kellon, ekasta vakkariduunin liksasta hankin laukun ja nyt kun taas arki kolkuttelee ovelle, on ajatus virittynyt kuluttamiseen. Tsekeissä ensimmäinen uuden työpaikan palkka on tuhlattava palkkapäivänä, se tuo onnea. Moni vie kuulemma perheensä syömään, ostaa vaatteita, lahjoja tutuille... Onnen takia tuhlaaminen kuulostaa traditionaaliselta. Harrastuksena ostaminen sen sijaan on alkanut vaivata. Kaupoilla ei mene lujaa, jengi pohtii minne rahansa laittaa.

Minä olen verenperintönä tuntunut saaneen monia mielenkiinnon kohteita ja tässä tulevassa sijoituksessa niistä nousee yksi esille, aion nimittäin taas investoida kelloon. Kelloa ei hankita, jotta voitaisiin tuskailla häviävää aikaa, vaan jotta voidaan ihastella kauniista esineestä kellon aikaa, kahviaikaa, treffien alkamiseen jäljellä olevaa aikaa, tätä hetkeä. Kello kertoo elämäntavasta ja ehkä siinä absurdiudessaan näyttää kuinka sekunti sekuntilta aika vääjäämättä kuluu, se kertoo myös kantajansa halusta sijoittaa hetkeen. Kello on koru, toteamus ja sijoitus. Uljas kello on paljon enemmän kuin mikään muu mitä ihminen voi päälleen saada tai päällään kantaa.

Koska kysymys on näinkin ylevät sanat ansaitsevasta esineestä voitte arvata, että harvan yhden kuukauden palkka riittää rahoittamaan hankintaa. Minun valintani on tällä hetkellä Breitlingin Transocean, 5500euroa. Kokeilin ranteeseeni myös merkin Navitimeria, 9600euroa, mutta pahaksi onneksi se on miesten ranteeseen suunniteltu. Kotiin päästyäni alkoi vimmainen googlaaminen ja sieltä löysin sen yhden ainoan oikean, Breguet'n upen luomuksen. Muutama klikkaus lisää ja Breitling alkoi tuntua oikein järkevältä valinnalta ellen haluaisi panna sivuun joka kuun palkasta leijonan osaa kuuden ja puolen vuoden ajan. Sen jälkeen saisin ranteeseeni yli 60 000 euroa maksavan Sveitsiläisen taidonnäytteen. Siitä kyllä kelpaisi ihailla nykyhetkeä...

Silti mikä saa heittämään tuhansia kelloon, koruun, tupakkaan, ruokaan, autoon... Keralla tai ajan kuluessa. Ja miksi yksi ei halua omistaa mitään toisen hamstratessa jätteensäkin?

Bon temps...

Kukkuu ja kukkia lukijoille!

 

Hullut päivät kiisi ohi, eikä silti tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa blogin puolella. Odottelen vain pääsiäistä koristeideni kera.

***

Eilen sentäs käväisin visiitillä Mantsku 132:n avatussa Bon temps kahvilassa au lait'lla ja croissantilla. Mmmmy, siinäpä taas tähti pikkukahviloiden joukkoon! Kahvi oli *niin* hyvää ja croissant kevyt ja ilmava. Suosittelen piipahtamaan sisään sen sijaan, että hurauttaisi spåralla ohi.

Brunssille!

Nyt hieman harmittaa, että tartuin tämän hetken hittijuttuun tosissani vasta eilen. Tätä ennne brunssi on tarkoittanut Siljan Maxime-aamiaista tai sunnuntain banaanipannaria. Tiedän, että brunssiin pitäisi kuulua kuohuviini, lämmin pääruoka ja rento ilmapiiri. Ja tunne, ettei tarvitse syödä ainakaan lounasta. Eilen siis kävin ensi kertaa ulkona brunssilla ja missäs muuallakaan kuin blogistien ja ajanhermolla liikkuvien Helsinkiläisten suosimassa Alppilan kirkossa. Tunnelma tapahtumassa, tai oikeastaan koko tapahtuma oli hyvin söötti. Ammattikokit hääräsivät keittiössä, nuoret hoitivat tarjoilun ja suomifilmimusiikki soi lp:ltä. Rahina, joka kuuluu, kun levysoittimen kieli nostetaan levyn pinnasta on sitten hieno ja unohtunut ääni!

Menu itsessään herätti ajatuksen enemmän lounaasta kuin brunssista, suosittelisin siis myöhäisempää ajankohtaa ellei sitten ole valmis syömään lihapataa aamupalaksi. Mutta kuten mainittu, keittiössä hääräävät ammattikokit ja 15euroa tästä kokonaisuudesta ei ole paha hinta. Maut ovat hinostuneita ja hyvin kohdallaan, jälkiruoan kanssa on kahvia. Parasta oli kuitenkin palvelu, sillä nuoret kundit ja kimmat tekivät parhaansa ja enemmänkin sukkuloidessaan pöytien välissä, muistellessaan kelle on tuotu mitä ja kuka on odottanut pisimpään. Rahat kerätään peltipurkkiin ja osa ohjataan kehitysyhteistyöhön. Joku lauantai taas...

*mums, mums*

Tämä ensimmäinen herkku on sitten kielletty alaikäisiltä, sillä se sisältää alkoholia! Ja seuraavasta jutusta alle 25vuotiaat ei varmaan muista mitään eli hurraa ikä! 

Päädyttiin siis tänään perinteisellä perjantaipäivän kauppareissulla maistamaan Magnumin juhlavuoden juhlajäätelöä, jonka makuna on uljaasti shampanja. Kääre on jo riittävän keihtova tuotteen kokeiluun, vaikka jostain syystä sekä äitini että minä luulimme käärepaperin olevan beessi... Mutta diskopalloteema sopii sisältöönkin hyvin, mmm oli maukas herkku! Valitettavasti vaan jäi kuvat iskemättömästä tuotteesta ottamatta, kun tikku piti herkutella heti kaupan aulassa. 

Juhlajäätelössä on päällimmäisenä hileinen hopeapinta, jonka alla on ohut kerros tummaasuklaata. Sitten hampaat uppoavat taattuun Magnum-laatuiseen vaniljajäätelöön, jossa on shampanjan ja toffeen makuisia kastikeraitoja. Etäisesti tuli mieleen rommirusina jäätelö ilman rusinoita, vaikken rommirusinasta tykkääkään. Suosittelen viileästi! Hyvin ylevää herkuttelua.

Yleensä kävelen kaupassa paitsi jäätelökojun myös erilaisten maistiaiskojujen ohi, viittaan periaatteessa kintaalla mainostetuille uutuuksille. Onneksi vanhemmat pysähtyivät karkkihyllyjen välissä yhden naisen eteen ja minä satuin jäämään hengailemaan lähistölle ja kuulin hänen kertovan miten "yrityksen logo on monille tuttu" ja "nykyään Karkkipussi valmistaa ja pakkaa makeisia, mitä monikaan ei tiedä". Siinä vaiheessa ängin keskusteluun mukaan ja voi vitsi sain palan nuoruutta hetkeksi takaisin. Siis hei kaikki, jotka kävitte esimerkiksi Forumissa Simonkadun puolella 80- ja 90-lukujen vaihteessa ostamassa karkkia oranssista Karkkipussin liikkeestä, yritys on edelleen olemassa, vähän eri tyylisesti vaan!

Siinähän se tuttu logo lymyää. Ah, hymy tuli huuleen, tuolta kun sai silloin ainoat irtokarkit kiskojen lisäksi. Ruokakaupoissa kun ei ollut karkkien 'nappaa ja sekoita'-pisteitä. Karkkipusseissa oli myös palvelutiski mm. suklaisten sammakoiden ostoa varten. Sieltä sain myös ekan itsetäytettävän joulukalenterin, joka oli käytössä useana jouluna. Ja mikä tuoksu niissä kaupoissa oli ja makeiset makeesti esillä muoviissa, läpinäkyvissä lieriöissä, joista ne kerättiin paperipusseihin... Heillä oli tyyliä.

Näiden suklaakonvehtien maku oli valitettavasti keskinkertainen, kovan suklaan sisällä on aavistus appelsiinia ja krispiä, mutta toinen pehmeä sisältöinen jäi vielä maistamatta.

Päivä Tukholmassa-risteily

Töiden loppumisen ja Hullujen päivien urakan alkamisen väliin tuli sopivasti breikki Tukholman risteily merkeissä. Laivalla oli Brasilia-teema ja sunnuntailähdöksi yllättävän paljon porukkaa, lienyt kevään tarjouslähdöt tehdä tehtävänsä. Sellaisellahan mekin seilattiin... Tukholma-päivään olin listannut pari piilossa olevaa kohdetta, joita voin suositella kaupungissa vieraileville! 

Ensimmäinen löytyy Södermalmin kaupunginosasta, missä moni on varmasti tottunut shoppailemaan, ajelemaan Katarina-hissillä näköaloja ihailemaan tai kävelemään vanhoja kujia pitkin. Siljan terminaalilta kannattaa vaihteeksi ottaa tunnelbana Mariatorgetin pysäkille ja suunnistaa kyseisen puiston ohi miellyttävää miljöötä ihaillen...

Kun kävelyä jatkaa vaan suoraan, parit portaa ylös ja Blecktornsgrändiä pitkin, päätyy Monteliusvägenin keskikohdille. Kyseessä on ulkoilu/päiväkävely reitti, jolta on hienot näkymät yli keskustan etelästä pohjoiseen eli vanhaan kaupunkiin ja Kungsholmenille. Puupäälysteistä tietä voi kävellä suuntaansa noin parinsadan metrin matkalla.

Ja takaisin keskustaan ja Slussenille suunnatessa eksyy luultavasti esimerkiksi kaupunginosan ensimmäsille teille, alla olevan kuvan kohdille.

 

Sitten saa päättää haluaako jäädä Söderiin vai siirtyä keskustaan t-banalla tai jalan, me otettiin siirtyminen urheilun kannalta, olihan päivä kaunis ja suunnitelmissa estotonta herkuttelua ranskalaisten macaronien muodossa. Ladurée on avannut hiljan putiikin osoitteeseen Grev Turegatan 15, lähelle L&V:n ja muiden merkkien liikkeitä. Tämän hetken uuttuus oli yhteistyökumppani on Nina Richin ylellisen näköisesti kullattu macaron. Se tosin jäi nyt maistamatta, sillä leivosta ei saanut ostaa yksittäin.

Me halusimme nauttia monista eri mauista, tässä alkupaloja... Lakritsi-macaron oli muuten superihana! Löytyyköhän Ranskan liikeistä sitä?

Mun pussista löytyi mm. Marie Antoinette, ruusun terälehden maku ja suolainen karamelli. Hulluksihan siellä tulee eli yhtä tai kahta on turha lähteä hakemaan...