Kuumetta helteellä

Sain road tripiltä kesäflunssan ilmeisesti auton ja hotellin ilmastoinneista. Eipä ole ikinä vielä näin tapahtunut enkä ole kyllä kipeäkään koskaan kesällä ollut. Näin superhelteillä sairastaessa on noussut esiin myös uusi ongelma, mikä on kuumeen raja kun kroppa muutenkin yrittää pysyä lämmöissä mukana? Tiistaina olin ihan selvästi naatti kuin auringossa nahistunut nauris ja eilenkin kaaduin päikkäreille sänkyyn ja nukahdin saman tien. Tämän päivän piti olla se yksi kuumeeton ennen töihin paluuta, mutta mitä hittoa, kun sisälämpö huitelee kuumeen rajalla edelleen ja nokan tukkoisuudesta en osaa ennustaa onko paranemista tapahtunut. Olo on jo parempi, mutta millä asteikolla sen voisi reaalisesti mitata? Mittaaminen on kivaa ja normaalisti kuume on varma nakki, en halua jälkitauteja tai muitakaan tartuttaa...

Onneksi sain päiväkahviseuraksi kaksi koekaniinia, joiden suuhun sain tuikattua lämpömittarini. Mulla lukemat on siis huidellu sitä 36,9-37,3C suusta ja 36,4C kainalosta, mutta koska digitaalisen mittarin suositus on suumittaus, olen elänyt tiiviisti siinä uskossa, että kuumettahan mulla on. Tai ainakin lämmön nousua eli kipeyttä. Verrokkihenkilöideni saatua samoja lukemia eli rouva A:n suusta 36,8C ja kainalosta 36,3C ja herra B:n suusta 36,9C aloin laskea yhteen, että mitä jos tämä onkin ihan normaalia helteellä? Kehon sisälämpötila nousee sen reilun puoli astetta totutusta 36,3 asteesta ja onkin vain tapa reagoida ympäristön nousseeseen lämpötilaan? Kuumalla on kehokin kuumempi ja kunnon kuumeessa ties kuinka kuuma, ota siitä selvää. Taidan siis huomenna suunnata töihin ja tarkkailla pajonko nenä vuotaa ja tuleeko vilunväreitä, ne on nyt selvästi parempi mittari kuin lämmin otsa.

Mutta ainakin aion laittaa näitä lukemia ylös, jos vaikka joku kesä seuraavan kerran sairastuessa olis tämänkertaista fiksumpi.

Suomalaiset marjat

Iltapalana kotimaisia mustikoita. On mennyt niin monta vuotta ilman, että olen tajunnut arvostaa esimerkiksi mustikoita, että nyt saa arvostamattomuus loppua! Enää en pääse tuttuun mustikkametsään entisvuosien tavoin, joten johan alkoi tämäkin herkku kiinnostaa. Ja pakastettuina nämä ei enää maistu samalta eli nyt on aika nauttia...

Ja muumimukista toki

*mums*

Voihan Veljet!

Viikonlopun mittaiselle road tripille, jonka aikana ajetaan yli 1500 kilometriä kotimaan teitä, on paras lähteä ajatuksella, että auton startatessa on jo perillä. Aivan kuin purjehtiessa, ei varsinaisesti ole kiire minnekään vaan voi nauttia hauskasta seurasta, menevästä musiikista ja uusista maisemista, suomalaisen sielunmaisemista. Kuopioon ajettiin perjantaina suoraan duunista yllättävänkin vähissä ruuhkissa. Seitsemältä kurvasimme Suonenjokelaisen bensa-aseman pihaan ja saimme terassi istuneet herrat soittelemaan keirroksen paikallisille mansikkatarhoille, kun "täällä kaksi neitosta olisi mansikkaa vailla." Ajoitus oli kuitenkin liian myöhäinen, mutta Kuopion Prisma pelasti hädästä. Ajoaika Helsinki-Kuopio noin 5tuntia.

Kuopion torilla nautittiin lauantaina aamukahvit omenalörtsyn kera ja sitten hypättiin taas ratin taa. Kuopiosta Ouluun ajaessa pysähdyimme Uljuan tekojärven levähdyspaikalla Pukkilan kohdilla eikä kuvan valotusta tarvinnut ukkosen takia yhtään käsitellä. Ajoaika Kuopio-Oulu n.6tuntia.

Oulussa odotti ihanat sukulaiset ja rakkaat serkut, joita tupsahti paikalle odotettua enemmän. Ruoan ja juttelun jälkeen lähdimme kahdella autolla Oulun yöhön, siis yöttömään yöhön! Yllä Nallikarin hiekkaranta kahdentoista paikkeilla, siellä kiipesimme myös Nallikarin majakkaan, missä kuvasin serkkujani auringon laskua vasten.

Ei meillä etelässä ole tietoakaan oikeasti yöttömästä yöstä... Aivan huippufiilis ihailla tyyntä merta.

Kahden paikkeilla saavuimme upean Koitelinkosken virkistysalueelle. Paikka on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Oulusta Kiiminkiin päin ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Upein koski on varmasti kevättulvien aikaan, mutta kahdelta yöllä tunnelma oli unenomainen ja usva leijaili veden päällä. Siinä sitten hypähdeltiin riippusiltaa pitkin vastarannalle ja autettiin yhtä nuorta paria sulloutumaan saman takin sisään. 

Kuuden tunnin yöunien jälkeen polkaistiin taas kaasua suuntana Helsinki. Pienten teiden kautta kurvailtiin sitten Keskisille, mikä oli jollain mittapuulla minulla listan kärkipäässä ennen tielle lähtöä, mutta nyt jälkikäteen en oikein tiedä mitä olisi pitänyt odottaa. Vastassa oli valtava halli ja raju ukkonen. Ajaessamme Keskisten sekametelin pihaan leuat vaan loksahti meillä auki, tämmöinenkö se siis on, Suomen kuuluisin kyläkauppa. Tavaraa ja valikoimaa siellä riittää, ja jos Oulussa ei ole edes Mangoa tai Zaraa, ymmärrän, että Keskinen on Keski-Suomessa houkutteleva ostospaikka. Mutta Helsinkiläiselle siellä ei varsinaisesti ole mitään uutta, outoa vaan.

Siinä se kuuluisa hevosenkenkä. Ajoaika pysähdyksineen Oulu - Helsinki 10tuntia.

Toimettomuutta

Vaikka olen ihan sitä mieltä, että kahvittelu parvekkeella on mallikelpoinen tapa viettää kesäiltaa, olen silti tänään kotona paketoimassa lahjoja ja pakkaamassa viikonlopun road tripiä varten. Onkohan Kuopiossa helle tai Oulussa sauna lämpimänä, poimimmeko mansikoita Suonenjoella vai syömme suklaakakkua Kauhajoella... Ainakin suuntaamme Keskisille! En ole ikinä käynyt tässä Suomen kuuluisimmassa kyläkaupassa. Haukiputaalla olisi mahdollisuus myös kuulla parin vuoden takaista listamenestyjää Sturm und Drangia, saankohan serkun raahattua heidän keikalleen...? 5euroa sisään sisältäen oluen tai siiderin! Tai sitten joku iskelmätähti valvottaa meitä hotellissa, se tosin on jo koettu. Aamiainen torilla on ainakin varmasti listalla, kahvi ja kalakukkoa vaikka! Tänä viikonloppuna ei ole kiire, vaikka ajettavaa vähän riittääkin. 

Road tripit kuuluu kesään aivan kuten tämä hetken toimettomuus.

Tyttö työhaastattelussa

Olen viime viikkona ollut oudon takakireä hauskoista tapahtumista huolimatta. Uskon mieltäni painavan tieto, ettei firmassamme ole avoimia työpaikkoja. Siellä on rekrytointikielto. En halua työttömäksi. Enkä halua kuulla enää yhtään kertaa, että kyllä niitä töitä on, jos vain suostuu tekemään. Niin missä? Olen siivoojaksi sekä yli- että alikoulutettu. Osaan soveltaa kielitiedettä, mutten pestä lattiaa tehokkaasti ja oikein. Kaupan kassalla olen jo ollut ja tulen olemaan, mutta onko siellä työpaikkani? Ei minua palkata vakkariksi, sillä paremman tarjouksen saadessani vaihtaisin alaa. Ja anteeksi, jos kanttini ei kestäisi taksikuskin tai vartijan hommia, jätän ne raavaammille. Ja miksi hitossa minua kannustettiin kouluun, jos en saa niistä vuosista mitään hyötyä? Yrittäjyys kiinnostaisi, mutta se idea puuttuu. Eikä tässä ole kyse pelkästä valituksesta vaan tosiasioista. Työt eivät enää kasva puissa vaan niiden löytämisessä on jo täysi työnsä, jossa pää hajoaa varmemmin kuin missään muualla. Viimeksi meinasin pyörtyä, kun kuulin, että avoimeen työpaikkaan oli valittu kolme (siis 3!!!) korkeakoulututkintoa suorittanut hakija ja yksi näistä tutkinnoista oli ulkomailta. Siis mitä!?

Tämän takia minua hieman hämää suhtautumiseni, kun menneellä viikolla pohdimme kahvituolla erään työkaverin tyttären mojovaa tuuria työhaastattelussa. Tyttö valmistui toissa keväänä naisvaltaiselle alalle ulkomaisesta yliopistosta, mutta palasi kotimaahan töihin. Koska kesä on, oli tälläkin tytöllä suunnitelmissaan lähteä reissuun ja pitää vähän vapaata työn ohessa. Palkatonta lomaa toki, kuten monessa firmassa ekaa kesäänsä painavat tekee. Poikkeuksena sääntöön, kimma oli kuitenkin ollut niin fiksu, että ilmoitti pokkana työhaastattelussa haluavansa kuukauden palkallisen kesäloman ja niin allekirjoitti kesäkuussa työsopimuksessa näin lukee. Hänellä on koko heinäkuu palkallista vapaata.

Naureskelimme kahviporukalla ja ihmettelimme kimman hyvää tuuria ja pitävää pokkaa ilmoittaa noin vain haastattelussa haluavansa palkallista kesälomaa ekasta mahdollisesta oman alan vakkariduunista! "Siis mikä munkki!" minäkin tokaisin leikilläni, vaikka oikeastaan kateellisena, ja lisäsin, että "tästä ei sitten enää puhuta, heh heh". No eikä puhuta, vaikka pitäisi. Eikä niinkään siitä kesälomasta vaan meidän naisten suhtautumisesta asiaan. Olisimmeko - tai olisinko minä - ihmetelleet, jos sama olisi sattunut nuorelle kundille miesvaltaisella alalla? En usko, sehän kuuluu asiaan. Pojat ne osaa pitää puoliaan tai ovat tarpeeksi uhkarohkeita uskaltaakseen lausua moisia vaatimuksia. Mitäs me kuuliaiset tytöt, ollaan vaan tyytyväisiä, kun on jotain työtä. Ja sittenkin niin se kimma vaan meni ja sanoi haluavansa kesäloman. Ja sai! Meidän kaikkien pitäisi oppia tästä asenteesta. Itsensä arvostaminen poiki osaltaan hänelle työpaikan. Hän osoitti haastattelussa, että kunnioittaa itseään, mielipiteitään ja oikeuksiaan. Miksei siis työnantajankin tulisi. Hän on palkallisen kesälomansa arvoinen työntekijä. Ja kun hän ei epäile tätä, eivät epäile muutkaan.

Tätä draivia on minun syytä alkaa opetella ennen syyskuun ilmaantumista kalenteriini...

In case you missed it...

49er finaalit kisaattiin tänään Kaivarin rannassa lämpimässä, mutta supertuulisessa säässä. Katsojia ei ollut yhtään liikaa, mutta eipä tapahtumaa oltu suurelle yleisölle markkinoitukaan.

Satuin istahtamaan vesillelaskupaikan viereen ja sain seurata sivusta miten veneitä laitettiin purjehduskuntoon. Keulapurje on muunmuassa kiinnittyy keulaharukseen hienosti vetoketjulla tai sen tapaisella eikä ratsastajia tarvita. Kätevää!

Sitten paatit kantoon ja kippaus veteen. Kastumista on turha pelätä, sillä tässä luokassa se tapahtuu melko helposti, etenkin hyvin tuulisella säällä. 

Piknik Pihliksessä, 49er EM!

En vieläkään pääse pohdintaan asti, kun pitää kertoa vielä huomenna Helsingin edustalla pyörivästä 49er purjeveneiden EM-kisasta. Merisataman rannasta Kaivarissa kisaa näkee jonkin verran, mutta päätin itse lähteä virkistävälle retkelle Pihlajasaareen, mistä yhden radan näki oikein mainiosti. Todella tuulinen sää viilensi tunnelmaa, mutta purjehdus taas lämmitti, kuten aina.

Navakkaa tuulta pehmensi myös kunnon eväät. Sen verran pohdintaa ymppäänkin mukaan, että jos tavarat eivät tuo pysyvää onnea tai ei ole lomaa lähteä ulkomaille, hyvä ruoka on minun listallani nykyään ykkösenä. Syksyllä jaksaa varmaan taas alkaa kokkailla itsekin, mutta siihen asti voi nauttia muiden tekemisistä, kuten aivan järkyttävän ihanasta Brooklyn cafésta ja bakerysta Fredalla. Toisesta saa makeita cup cakeja, toisesta suolaisia baageleita. Maut sitovat muistoja omalla tavallaan ja mikä onkaan parempi sijoituskohde kuin hyvä ruoka kivassa paikassa - mahdollisesti mukavassa seurassa.

Otin lounaaksi laukkuun kalkkunabagelin, 7euroa, joka oli tajuttoman maukas! Mumisin itsekseni siinä rannalla, ettei tämä voi olla totta. Kuinka voi olla näin hyvää... Onneksi kysyin omistajan suositusta ja olin valmis maksamaan hinnan. Baageli oli tuore ja pehmeä, sisällyksen maut kuin unelmia keskenänsä... Miten sitä nyt vain voi sanoa, että yksinkertainen ruoka on hyvin tehtynä taivaallista.

Jännää kisaa väliin

ja sitten jälkiruoaksi tosiaan sitten se muffini eli cup cake, makuna chocolate cookies and cream. Ja jälleen sain siinä mumista samoja mantroja. Siis huh huh, sikahyvää! Että kaikki vaan sinne Brooklyniin ja nauttimaan elämästä ihanien makujen kanssa!

Sushi-piknik

Nyt olisi kirjoitettavaa, mutta kun on riennettävä tuolla ulkona nauttimassa kauniista kesästä! Yritän ryhdistäytyä parin pohdintani kanssa, sitä ennen suositus maneesta sushi-ravintolasta Etelä-Haagan Tunnelitiellä nimeltään Famia. Pientä ravintolaa pitää ilmeisesti japanilainen perhe ja hinta-laatusuhde samoin kuin sushien hyvät sisällöt takaavat, että paikan ovi käy tiuhaan. Me otimme kaksi erilaista maki-lajitelmaa ystäväni kanssa ja kävelimme läheiseen puistoon nauttimaan. Suosittelen kokemusta lämpimästi!

Alemmat on Kalifornia-makeja, mun suosikkeja, lohi, katkarapu, avokado, majoneesi ym täytteineen. Yllä olevien rullien nimi on haihtunut, mutta sisällä oli ainakin lohta, kurkkua ja avokadoa. Aijai!

Hangon regatassa

Kesä 2014 ja eka kerta Hangon regatassa. Sää oli eilen lauantaina Hankoniemessä super kolea ja kylmä kostea sumu peitti suurimman osan purjehduskilpailuista sekä aiheutti rannalle hyytävän tuulen. Mutta siitä viis, tunnelma oli hieno! 

Purjevenesatama oli tupaten täynnä, onhan kyseessä Suomen suurin regatta, minua eniten sykähdyttivät nämä 6mR puuveneet. Kiikareiden ansioista sain välähdyksiä kaunokaisista myös kisaradoilta. Tapahtuman vahva maine nuorison ryyppyjuhlana tuli myös selväksi jengin kömpiessä muunmuassa kuorma-auton takaluukusta siskonpedistä päivänvaloon! Olipa näky, sillä kymmenen kundia oli siellä yönsä viettäny. 

Kuva rannasta kertoo tarinaansa ilman viileydestä ja sankasta sumusta. Kävelimme piristymään Neljän tuulen kahvilaan, missä nätteihin Hanko-mukeihin sai hyvää kahvia ja leivosvotriinistä valita mitä herkullisimmista kakuista, minä otin Key Lime-piirakkaa. Sinne aurinkokin näyttäytyi. Ensi vuonna uusiks, toivottavasti paremmalla sää-tuurilla!

*****

Näitä en eilen tarjennut käyttää, mutta tänään lähdimme päiväkahville rannalle. Idylliä vähensi hieman housuilla kävellyt punkki. Niin ne vaan yleistyvät ja seikkailevat mäntymetsissä ja kivoilla rannoilla, pirulaiset.

Nyt tulee aurinkoa!

 

Tässäpä viimeisin ja viimeinen hankintani, jee! Ja niinhän se menee, että kun hankin kumpparit, alkaa aurinko paistaa. Mutta se on ihanaa, näitä ehtii ulkoiluttaa sit syksyllä. Mut juu, kyllästyin sateiseen alkukesään ja kenkäkauppojen suppeaan valikoimaan (etsin siis ensin alle 50euron värikkäitä saappaita), mutta kun löytäminen aina viimeistään tyssäsi liian pieniin kokoihin, päädyin nettiin. Ja nythän Hunterilla oli, ja on, aletkin...

Englannin kuninkaallisena hovihankkijanakin tunnettu Hunter toimittaa kenkänsä korkealaatuisesti pakattuina ja supernopeasti. Tein tilauksen viime lauantaina ja nyt perjantai-iltana ovikelo jo soi. Pohdin pitkään pinkin, vaalean sinisen ja tämän klementtiini-värin välillä, mutta olen ehdottoman tyytyväinen valintaani. Näillä ei jää näkymättömäksi pimeimpäänkään vuoden aikaan! Koon valinnassa käytin törkeästi hyväkseni Helsinkiläisiä kenkäkauppoja, mutta kuten sanottu, minun kokoani eli väljää 41:stä eli Hunterin UK8/EU42 ei tuoda maahan kuin mustana! Mutta hei, mustahan on helppo yhdistää mihin vaan vaatteeseen lohdutti nuori naismyyjä. Niin, onhan sekin jotenkin "lohduttavaa".

Siinä ne seisovat, jumbe. Malli on Original Gloss short. Toivottavasti yhteinen taipaleemme on pitkä ja iloinen. En halunnut polvitaipeeseen ulottuvia Originaleja, sillä niitä kokeillessani jouduin pyytämään ystävää kiskomaan ne pois jaloistani. Minua nauratti, mutta Zion myyjät eivät hymyilleet yhtään. Tuli ihan mieleen lapsuus, kun äiti tai isi kiskoi saappaita pois ja itse meinasin luisua tuolilta lattialle. Värin puolesta lyön vetoa, että yhdistän näitä tuhat kertaa taitavammin kuin yhdistäisin mustia kumppareita, minun varteeni musta vaan ei istu.

Ja sitten yksityiskohtia, yksityiskohtia ja kivaa viimeistelyä. Soljessa lukee Hunter ja niiteissä on H ja lehtikuvio, myös tuo kiristysremmi antaa jujua.

Lesti on saappaissa myös mukavan leveä eli pohjallinen ja villasukka istuu sisään hienosti. Ostin samalla myös Hunterin omat saapassukat, joissa varsi kääntyy tuohon saappaan varren päälle. Halusin kokeilla niitä, koska pilasin kerran hyvät tummat farkut saappaan varren hangatessa märistä farkuista väriä pois. Ne suojaa myös sukkahousuja ym... Sateita odotellessa... nautitaan auringosta! Viikonloppuja!

Kyllä nämä kaverit osaa!

 En ole mikään jäätelön ylin ystävä saati suurkuluttaja, mutta kun tarjoutuu tilaisuus maistaa uusia makuja, etenkin kolmen kaverin uusia makuja, otan lusikan kauniisti käteeni. Tämä Juhla Mokka-jäätelö sai kyllä ensin huvittuneen hymyn karehtimaan suupieliin, siis Juhla Mokka jäätelö...? Että ihan ja juurikin Juhla Mokka..? Aijai, vain kaverit voi keksiä tällaista, vain Suomessa...

 Jubileums Mocca

 Lusikka esiin siis ja maistelemaan. Äidilleni jäde ei hirveän hyvin uponnut, oli kuulemma mautonta, kuin kylmää kahvia. Minun mielestäni taas kundit ovat jälleen osuneet naulan kantaan. En nyt ehkä maistanut juuri Juhla Mokan aromeja, mutta kahvijäätelöksi tämä on ihan ykkösluokkaa. Tuote on juuri sopivasti kahvin makuista, ei kirpeää, ei tummaa vaan sopivaa, kuin herkullista, lusikoitavaa jäälattea. Heidän tuotoksensa ovat ehkä aavistuksen makeita omaan makuuni, ihan aavistuksen tämäkin, mutta ah kyllä sen kestää, kun saa Suomen vanhaa ja uutta ikonia samalla suullisella. Suosittelen kokeilemaan!

Lupaava väri eli kahvi ja kerma kauniissa soinnussa...