Ei otsikkoa

Tänään, kun lähdin töistä katsoin taivaalle. Olin ollut sisällä yli 12 tuntia. Viileästä illasta huolimatta, selkeä taivas ja kuumailmapallo saivat hymyilemään.

Serkun syndet

Tänään täytti serkku 21 vuotta ja olimme juhlimassa heidän luonaan. Tarjoilut oli maukkaat ja sukua ihana nähdä. Suklaakakku-suolapähkinä-marshmalooni-leivosten ohje on ongittava myös omaan tietoon, niitä haluan tehdä itsekin! Kuohuviiniä ja niitä, ah! Tässä juhlapäivän tyylini

Vilan mekko toimii viileämmässäkin säässä, kun päälle vetää villaa. Yksityiskohdassa shifonkihuivi ja tekemäni korvakorut. Hauskat timanttitossut löytyi H&M:stä Sonia Rykielin malistosta.

Kamera shop

Lomaan kuuluu shoppailu, lomaan kuuluu myös matkustaminen ja matkustamiseen kuuluu valokuvaus. Tänään lomalla en ole ryntäämässä ostoksille, mutta koska loma on, pulpahtelee mieleen kaikkea lomaan liittyvää... Kuten olette huomanneet, bogini kuvien laatu vaihtelee melko huomattavasti. Välillä saan kuvata kundikaverini digikameralla, kun kotona sen sijaan nappailen fotoja puhelimeni kameralla. Selvää on, että puhelimen 2megapikseliä ei vedä vertoja kameran kahdeksalle. Tämän eron kokeneena oman kameran hankinta on alkanut tuntua hyvin houkuttelevalta. Vertailuksi valitsin netistä haluamani digikameran ja kuvasin sen kolmella eri kuvaimella:

oman puhelimeni kameralla

kundikaverin Panasonic digikameralla

bonuksena Nokian N900-puhelimen kameralla

Bonus-kuva on näistä paras, mutta kun vertailee oman puhelimeni ja kameran kuvia, on keskimmäinen selvästi parempi, ja kuvassa näkyvä kamera harkinnassa, tosin sinisenä. Olen pitkään miettinyt miten turhaa on hankkia digikamera, kun kännykälläkin saa kuvia ja miten turhaa on täyttää tietokoneen kovalevyä tuhansilla nappauksilla (kuvaamisesta nimittäin tuntuu tulevan hyvin nopeasti nappailua, kun digikameran ostaa), kun yksi onnistunut otos riittää. Kuitenkin päästyäni kunnon digikameran makuun mielipiteni on muuttunut täysin. Laadukkaita kuvia on paljon miellyttävämpi katsella ja säilyttää, samoin kuin mahdollisesti tulostaa albumiin kiinnitettäviksi. Joulua enää tässä odottelen, ja jos teillä on kokemuksia kameramerkeistä niin mielelläni vastaan ottaisin!

Loma

 matkailua

Huomenna on lomapäivä! Tarkemmin sanottuna minun tämän kesän kesälomani! Yksi päivä! Töissä tuli vitsiksi tämä yhden päivän kesäloma. "Nukut koko viikonlopun" oli rentoutumisohje. Mutta mitä ehtiikään, jos tämän yhden päivän aikana pitäisi ehtiä viettää koko neljän viikon kesäloma? Jos laskee heräävänsä lomalla kymmeneltä ja menevänsä nukkumaan puolen yön aikaan, on aikaa valveilla 13 tuntia. Kuukauden 28 päivällä jaettuna minulla olisi huomenna 27,8 minuuttia aikaa jokaista lomapäivää kohti. Siis alle puoli tuntia viettää kukin neljän viikon päivästä. Laskinhan oikein? Valveilla olo aikani 13h x päivän pituus 60min = 780min, 780min jaettuna lomani pituudella 28päivää = 27,85 min.

rentoutumista

No kuitenkin. Jos ohjelmassa olisi viikko telttailua, ulkomaanmatka, uimista, kesäfestarit ja löhöilyä, kutistuisi matka varmaan Suomen lahden ylitykseen pikalaivalla (viikon matkaan aikaa 3,5h) ja telttailun kanssa saisi tyytyä nokosiin ikkunan alle viritetyssä teltassa (sama 3,5tuntia). Seitsemän tuntia olisi siinä käytetty, loput kuusi kuluisikin sitten uimisessa, festareissa ja tunti (eli kaksi päivää!) löytyisi varmasti löhöilyllekin... Itse asiassa huomisen Taiteiden yö haukkaa kyllä monta tuntia eli päivää lomastani, melkein kaksi viikkoa! Suunnittelimme vierailevamme kuusi tuntia eri taiteiden teko paikoissa ja se tekisi ajaksi kaksi viikkoa. Hahaa... Taitaa olla tulossa hyvä ilta, kun siellä noin kauan aion viihtyä.

meininkiä

Taitaisi sittenkin iskeä se kuuluisa lomastressi! Taidan siis keskittyä muutamaan eli löhöillä ja käydä festareilla, ja se bussimatka käyköön matkustamisesta. Päivä on käytössä ja päivänä se pysyy toiveajattelusta huolimatta :)

Varaslähtö netissä!

BB ihmiset astuivat taloon...

...me söimme popcorneja.

Huh

Tulipahan maksettua tv-lupa! Ei ole halpaa pitää toosaa viittä päivää viikosta kiinni ja katsella sitä muutama tunti jäljelle jäävinä kahtena päivänä. Moni jättää maksun maksamatta, minä maksan suurimmaksi osaksi siitä varmuudesta ja tiedosta, ettei kukaan tule oven taakse pimputtelemaan ja kyselemään maksusta. Yle Teeman tarjontaan olen myös nykyisin tyytyväinen. Etenkin heidän dokumenttinsa ovat laadukkaita, muunmuassa ranskalaiset muoti- ja arkitetuuridokumentit, joissa pyöritään ovelasti kulissien takana. Niin muodinluojien kuin talojen tekijöidenkin työhuoneissa. Myös ykkönen on alkanut lähettää mainioita tanskalaisia sarjoja ja leffoja. Nyt kanava on MTV3 ja ainoa syy pitää toosaa päällä on "kotoisan" taustahälyn luominen pimenevään iltaan.

Kallista olisi pelkkä häly, mutta mielenrauhasta maksan jo melko mielelläni.

Stailaus V

BB

Se on täällä taas, tiistaina asukkaat jo astelevat taloon. Tänään katsomme dokumentin Big Brother - Asukkaaksi taloon? Tiistaina alkaa oikea ruudun tapitus ostimme nimittäin juuri oikeudet katsoa talon tapahtumia netin välityksellä 24/7. Muistan viime kaudelta, että heräsimme muutamana aamuna lakanoiden kahinaan, ja kahina ei tullut omasta sängystämme vaan netin kautta BB-sängystä. Oli siinä herätys! No niillä kerroilla katseluohjelma oli unohtuut päälle eikä tarkoitus siis ole istua ruudun äärellä 24 tuntia vuorokaudessa koko kolmea kuukautta. Ennemminkin talon meininki saa pyöriä taustalla ja mielenkiintoisen tapahtuman sattuessa voi ääntä kääntää lujemmalle.

Olemmeko siis kiinnostuneita toisten tekemisistä? Haluamme tarkastella ohjelmaan suostuneiden kilpailijoiden elämää ja edesottamuksia? Kiinnostuneita olemme ja tarkastellakin epäilemättä haluamme, mutta mielenkiintoisinta BB:ssä ovat tehtävät, yhteishengen muodostuminen ja kilpailijoiden reaktioiden seuraaminen. Pudotuksen hetkellä itku on herkässä ja luvataan tavata talon ulkopuolella, mutta tapahtuuko näin oikeasti? Itse olen osallistunut leireille, joissa hyvän porukan kesken on vaihdettu samoja lupauksia. Kotiin päästyä muistot ja valokuvat riittävät kuitenkin yllätävän pitkälle, ja sen ainutlaatuisen fiiliksen hogaa kuuluneen juuri leirin henkeen ja olosuhteiden muodostamaan ilmapiiriin. Jälleen näkeminen jääkin usein ajatukseksi...

Ohjelman parasta antia onkin pohjimmiltaan mielenkiintoiset osallistujat ja eristys ulkomaailmasta. Miten toisilleen tuntemattomat ihmiset muodostavat pian joukon ja toimivat yhteen hiileen puhaltaen. Heistä tulee enemmän perhe kuin kaverijoukko, he joutuvat olemaan toisilleen lojaaleja tai ilkeitä, ja kärsivät tai nauttivat toimintansa seurauksista. Paljon riippuu kilpailijoiksi valikoiduista ihmisistä. Vahvoja persoonallisuuksia kaivataan, mutta kiusanhenget saisivat pysyä talosta kaukana. Tiettyä jukisuuden hakuisuuttakin luonteessa on oltava, sillä vaikka itse haen mielelläni elämyksiä ei asuminen valvontakameroilla rei'itetyssä talossa elämykseltä tunnu. Mielummin ohjelman katseleminen on elämys. Jännä nähdä kenestä muunmuassa kehittyy katsojien suosikki ja kuka voittaa koko shown.

Pyörä ja kone

Jälleen on ilo kirjoittaa pyöräretkestä. Tänään rullailtiin ruokaostoksille Super Pähkinään, siitä tsidumaan uusia pyöriä Petikkoon ja sieltä vielä Myyrmanniin. Pyöriä ei löytynyt eikä edes kypärää lainattua korvaamaan. Tuntuu vaan lähinnä törkeältä, että uudesta lokasuojattomasta, tarakattomasta ja rumasta fillarista pitäisi maksaa vähintään 2-3 kertainen hinta kohtuulliseen euromäärään nähden. Alle kolmella sadalla ei olisi irronnut yksikään pyörä... Myyrmannissa sentään sattui hauskasti, kun törmäsimme yhteiseen kaveriin ja päätimme mennä yhdessä mäkkiin lounaalle. Myyrmanni itsessään ei sen sijaan ole juurikaan kahdeksassa vuodessa muuttunut, seuraavaan vierailu olkoon vuonna 2018! Auringonkukat on kuvattu kaupungin pellolla Malminkartanossa, sieltä niitä saa käydä poimimassa kotiin ja sanottava on, että "sato" on juuri nyt parhaimmillaan.

Illalla sitten vaihtui lihasvoima bittien värinään, vuorossa oli nimittäin tietokoneen sisällön varmuuskopionti ja uuden lumileopardi käyttöjärjestelmän asennus. Kone on alkanut kahden vuoden käytön jälkeen hidastua ja kokeilen lääkkeenä ohjelmiston päivittämistä. Jännä nähdä mitä uutta tämä kissaeläin tuo tullessaan.

Mukavaa sunnuntaita teille!

Nuorisomuoti

Aamun bussit ovat tällä viikolla täyttyneet koululaisista, maanantaina sen huomasi erityisen hyvin. Kahdeksaksi oli kaupunkiin päin menoosa moni reppuselkä. Hogasin tänä aamuna, että tilanteessa on mitä mainioin tyylien bongauksen paikka! Nykynuoret, etenkin pojat, pukeutuvat todella makeisiin väriyhdistelmiin ja vinkein kuvioin varustettuihin huppareihin. Lippiksissä ei tarvitse enää suosia pelkästään tummia värejä ja kengissä on 80-luvun skeittityyliin väritetyt ja muotoillut mallit suosiossa. Omana aikana tätä ei näkynyt...

Pohdin dösässä myös mistä tämä nykyinen tyyli on peräisin? Eniten tulisi mieleen, että 90-luvun hopparityyli on hieman kehittynyt ja hioutunut. Enää pääasia eivät ole roikkuvat housut, vaan omaperäinen kokonaiskuva. Asiaan on varmasti myös vaikuttanut rap-artistien merkkitietoisuus, Snoopy Dog:kin on nähty Louis Vuittonin laukku käsipuolessa. Samalla voi saada omaan tyyliin ideoita. Joku löysä, kirkaanvärinen huppari vois olla aika tervetullut vapaa-ajan vaatteeksi minullekin.

Riisiä ja currya

Kokkausta tänään! Illalliseksi valmistimme nimittäin curry-kastiketta ja riisiä. Ruoka on äitini äidin peruja, mutta nykyisin isältäni saa parhaat ohjeet aterian valmistukseen. Tärkeimmät raaka-aineet ovat säilyketölkissä myytävä häränliha (corned beef) sekä vahva currypuuteri. Tässä on huomioitava kyseisen ruoan ystävien harmiksi, ettei cornaria myydä Suomessa eikä Meiran kurrisekoituksista kannata edes yrittää saada makua kyseiseen kastikkeeseen. Meilläpä oli kuitenkin viime Ruotsin risteilyn hankinnoista jäljellä yksi purkki häränlihaa, joten perjantain kunniaksi kastike päätettiin tehdä. Niin Ruotsista punaista herkkua siis saa, NK:n ruokaosaston keskivaiheilta, hyllystä vasemmalta. Jea, mutta asiaan. Aloitimme pilkomalla sipulia ja  suolakurkkua puhelimitse isältäni tarkistetun ohjeen mukaan. Liha alakulmassa vasemmalla.

Parhaan kastikepohjan on kokeilun kautta todettu saatavan Knorrin ruskeakastikepohjasta, kuvan curry on myös laatutavaraa.

Erikoisempaan ei tarvitse sitten ryhtyä kuin keittää ruskeakastike valmiiksi, lisätä sinne sipuli, suolakurkku ja lihat, ja antaa hautua noin puoli tuntia. Lisäsimme curryn vasta lopussa, joten sen potku ja maku säilyivät vahvoina. Aijaijai! Hyvä, että täksi illaksi meinattu lohifilee jätettiin odottamaan huomisiltaan. Tärkeänä lisänä mainittakoon vielä hyvä homejuusto, joka pehmentää kastikkeen makua sopivasti ja tekee mausta aavistuksen kermaisen. Tänään valitsin lampaanmaidolla höystetyn version.

Bon Apétit vaan lausuttiin ja sen jälkeen nautittiin!

Iltapäivää

Huomaan taas alkuviikon kuluneen ja poden hieman huonoa omaatuntoa, kun en ole keksinyt mitään kirjoitettavaa tänne. Muutama kirjoitus viikossa on liian vähän ja lupaan korjata tilanteen! Taas on vaan tuntunut alkuviikko vierähtäneen töissä. Ensimmäisen virheenikin sain aikaiseksi, sitä saan alkaa korjata huomenna. Ja ylitöihinkin lupauduin... Mutta nyt ei enää töistä, pitää kehittää neljän jälkeiseksi ajaksi aivoille muuta aktiviteettia.

Yksi aivan mahtava nollauskeino on jo moneen kertaan kokeiltu pyöräily. Mitä enemmän päässä liikkuu, sitä paremmin maisemien ohi vilistäminen saa ajatukset siirtymään kuluvaan hetkeen.

Tänään suuntasimme ennen näkemättömille seuduille Itä-Pakilaan. Voi jumbe siellä olikin nähtävää! Ensin oli pyöräiltävä länsi osan läpi, joka näyttäytyi hyvin perinteisenä ja hieman tylsänä omakotitaloalueena, mutta Tuusulan tien ali mentyämme tyyli muuttui täysin. Törmäsimme amerikkalaistyyliseen laatikkotaloon (josta olisi pitänyt otta kuva, fiilistä on liian vaikea selittää: tyyli tämä). Sitten oli 50-luvun kivitaloja, jotka ovat hyvin minun mieleeni, patinoituneita puutaloja isoine tontteineen... Yksi funkkistyylinen kuutiomallinen koti löytyi myös hyvin pelkistettyine olemuksineen ja tasakattoineen. Yhdessä kadun kulmassa seisoi maijesteettinen, vanhan kylätalon mallinen keltainen puutalo, jossa ikkunatkin oli vanhaan tyyliin tehtyjä. Jänniä yksityiskohtia riitti ihan joka tontilla.

Aijai, suunnittelemme jo uutta lenkkiä tutustuaksemme paremmin kyseiseen alueeseen. Tänään oli aikaa vain runsas tunti, koska olimme menossa vielä kauppaan iltapalaa hankkimaan ja sen jälkeen saunaan. Ah, sauna... Ja nyt hellalla tuoksuu intialainen tikka masala-kastika, riisi ja kanafileet. Pientä iltapalaa tulossa, heh! Palataan pian :)

Veneen harkintaa

Kesän loppulla on mielekästä alkaa pohtia uusia harrastuksia. Kun tietää, että edessä on kausi, jonka aikana tulee vietettyä paljon aikaa sisällä on itselle hyvä hommata tekemistä tai ainakin pohdittavaa. Tekemisen puolesta ilmoittauduin joogakurssilla syyskuuksi, pohtimisen saralla sen sijaan keksin investoinnin kohteen: purjeveneen. Olen harratsanut purjehdusta jonkin verran, mutta oman veneen puuttuminen on jättänyt harjoitteluun ja etenkin harrastamiseen valtavan aukon. Jotain kertoo se, että lauantain reissu oli ensimmäinen kerta merellä tänä kesänä niin, että merenpintaan on veneen laidalta alle 2 metriä...

Jossain vaiheessa olin kiinnostunut 2,4mR luokan veneistä, joihin mahtuu vain yksi ihminen.

2.4mR Kotkan Vellamossa

Koska ideana olisi kuitenkin saada myös kundikaveri innostumaan hommasta, tuo malli ei enää tule kysymykseen. Nyt pitääkin alkaa pohtia vaihtoehtoja pienen, kohtuulliseen retkikäyttöön sopivan purren löytämiseksi. Erittäin vahva ehdokas on suomalaisen Hans Groopin suunnittelema H-vene. Yhden kesän sellaisella purjehtineena luulen sen täyttävän minun suunnitelmani melko täydellisesti. Haluan kuitenkin, että alus nousee tuuleen, muttei kallistu heti niin, että laidalle olisi koko kahden hengen miehistön mentävä roikkumaan. H-veneen hankintahinnat ovat samalla melko maltilliset. 

Muista malleista en ole itseäni vielä paremmin sivistänyt, mutta ennen ensi kesää ehtii. Sopivin olisi 6-7metrin pituus ja punkat juuri kahdelle. Yksi vahtoehto voisi myös olla belgialainen Etap 22i. Merkkiä enemmän kuvasta näkee tyylin, mitä haaveissani ajan takaa. Eräällä tavalla myös 606 kölivene olisi hyvä vaihtoehto juuri opetteluun. Tietenkään sillä ei saarten suojista oikein edemmäs merelle voisi lähteä...

puinen 2.4mR

Veneen hankinnassa on luonnollisesti muutakin päänvaivaa kuin sopivan mallin löytäminen. On pohdittava käytetyn veneen kuntoa ja korjauksista aiheutuvia kustannuksia, laituripaikka ja veneseuramaksuja, talvisäilytystä vesiltä nostoineen ja vesille laskuineen, käytettävissä olevaa aikaa sekä jossain määrin osaavien kanssapurjehtijoiden löytymistä. Jo ensimmäiseen kahteen probleemaan pohdintani aiempina vuosina ovat jääneet, mutta jos tällä kertaa saisi karistettua pelon ja hankittua osan unelmaa...

Tässä yksilössä on oikea pohjan väri, ja kuulemma myös suomalainen suunnitelija!

Ideoita saa esittää, minä jatkan harkintaa!

Meripelastus Helsinki, tässä Rautauoma

Kundikaverini harrastaa meripelastusta Helsingin meripelastusseurassa. Seuralla on kaksi partiointiin käytettävää alusta ja kaksi nuorten koulutukseen käytettävää venettä. Tänään pääsin kokemaan mitä on olla osa pelastusvene Rautauoman miehistöä. Kyseessä on Matosaaressa (Jollakseen kannaksella yhtyvä saari)  asemapaikkaansa pitävän seuran isoin laiva.

Meripelastusseuran logo.

Ennen merelle lähtöä tehtiin lähtötsekit, joihin kuului muunmuassa koneen ja apukoneen tarkastukset. Parempi, että auttajalla onkin paikat kunnossa...

Siisti konehuone.

Ensimmäisenä suuntasimme Matosaaresta ulkokautta Kustaanmiekkaan ja siitä seuraamaan meneillään ollutta Viaporin tuoppi-purjehduskilpailua. Puisia purjeveneitä riitti, mutta ihailu loppui lyhyeen, kun saimme tiedon apua tarvitsevasta Vuosaaren suunnalla. Saapuessamme lähemmäs luultua autettavaa, oli vika saatu jo korjattua ja me vapauduimme muihin hommiin.

Vihreäpojaisella lautalla voi risteillä Kaunissaareen, Aurinkolahden kerrostaloja taustalla.

Päällikkö päättikin käyttää hyväksi laiturin septintyhjennyspaikkaa, jossa saimme vessatankit tyhjiksi. Tämän jälkeen olikin jo päiväkahvin aika, Vuosaaren venekerholle siis!

Venekerhon ranta on ahdas ja aallontekokielto luonnollisesti voimassa.

Vuosaaresta koukkasimme hakemaan lisää miehistöä Matosaaresta ja suuntasimme siitä Hevossalmen kautta Suomenlinnaan syömään.

Hevossamen silta avataan kaksi kertaa tunnissa, puolelta ja tasalta.

Tähystyspaikalla.

Suokiin mentiin hetkeksi kaijaan kiinni ja lämmitettiin ruoat pentterin mikrossa.

Tässä pöytä ja pentteri alamessissä, pöydästä kääntyy tarvittaessa ylimääräinen sänky tai paarien kuljetukseen sopiva alusta.

Ruoan jälkeen oli vuorossa kiekaus ulommas merelle. Kurvasimme Uunisaaren ja Harakan välistä etelään ja laskimme ankkurin sopivan matalan löydyttyä. Kolme meistä meni, minä mukaan lukien, harjoittelemaan pelastuspuvuillauintia. Ulompana oli jo sen verran merenkäyntiä, että meressä uiminen tuntui aivan mahtavalta! Pidin vain Rautauomasta lasketusta köydestä kiinni ja kelluin aalloilla. Voisin kuvitella, että lintunakin kelluisin aina räpylät kohti taivasta sen sineä ja pilviä katsellen...

Perinteinen peräaaltokuva jäi ottamatta, mutta sivuikkunan läpi näkyi muhkeita pärskeitä molemmilla kyljillä. 28 solmun nopeus niitä riitti nostamaan.

Ulapalta kurvasimme taas Matosaareen ja seitsemän tunnin purjehdus oli paketissa. Yhtään pelastuskeikkaa ei päivän aikana ilmaantunut, mutta hyvä niin. Loppuillasta vaihdettiin sitten pienempään ja testattiin nuorisokoulutusvene Tampin konetta.

Tähän kuvaan on päivä hyvä lopettaa.

Kuin 2 puolukkaa

Hieman on ollut yksinkertainen viikko, kun tännekin tulee laitettua vain tällaista hupaisaa tavaraa. Muunmuassa eilen lukiessani City-lehteä hogasin, että yksi kellarista löytyneistä pehmoleluista on aivan Jone Nikulan näköinen! Ja siinähän he:

Viikko on todella kulunut kotona puuhaillen. Niin no maanantaina ehdin ommella, sitten imuroin, väsäsin koruja, tehtiin torstaina pieni pyörälenkki ja käytiin kirjastossa. Kummasti se aika vaan kuluu, vaikkei ihmeellisempää tee. Tuntuu ihan, että tämä viikko on kuluntu nopeasti... Välillä toki pysähtyy myös miettimään, että tarvitseeko kysymykseen Mitäs olet puuhaillut? vastata aina litanialla ihmeellisiä harrastuksia ja tehokkaita päiviä vai voiko vaan sanoa olleensa kotona. Nykyään kyllä taitaa "voida". Hitaasta elämästä on tullut muotia. Ja ah näitä termejä kuvailla kullekin mieleisää yksin olemista ja omien ajatusten toteen saattamista! Oma aika on ihanaa silloin, kun tietää sen olevan alinta ei pakote. Jos yksin joutuu olemaan se tuskin on enää mikään nautinnon lähde. Siksi minullakin on paras aina olla jokin projekti meneilään, tässä näyte viimeisimmästä:

korvakorut

Näistä tulossa ainkain yksi rintarossi sekä korva- ja rannekoruja.

Syli täynnä

ja kokoajan tuntuu, että jotain putoaa! Tiedättekö tunteen, vaikka muutossa, kun syliin työnnetään laatikkoa toisen päälle... Nimittäin nyt tuntuu siltä töissä. Joka päivä tulee uutta tietoa ja infoa. Uuteen työhön sisäänpääseminen voi kestää pikäänkin, sen ymmärrän. Silti on ollut huvittavaa huomata miten oma olo on alkanut muistuttaa parodiaa avioparista ostoksilla. Nainen juoksentelee hyllyjen välissä löytöjä tehden ja mies hukkuu kantamiensa pakettien ja pukettien alle. Viime viikolla tuli tapauksia "ai eikö sulle ole tätä kerrottu?". Tällä viikolla on tullut esiin tapauksia, joissa ensin opeteltuun perustapaukseen on alkanut tippua muuttujia kuin taikaiskusta. Se on kyllä varmaa, ettei mielenkiinto työhön lopu!

Tunnetta oli pakko demonstroida kellarista haettujen pehmolelujen kanssa. Juuri ja juuri pysyivät nekin sylissä. Mutta kaikessa harjaantuu, ja haasteeton elämähän on nykyisin tylsää elämää...

Pitkää ikää

Farkut kuuluvat uniformuuni. Olen pukeutunut farkkuihin ala-asteelta saakka, ja taisin yhdessä postauksessa ylistää ne käteväksi juhla-asuksikin. Kovana kuluttajana farkkukankaan huono laatu on kuitenkin alkanut pikku hiljaa ottaa päähän. Ennen housut kuluivat ensiksi puhki polvista, ja tämä tapahtui vasta vuoden päivittäisen käytön jälkeen. Nykyään heikko kohta ovat haarat eikä aikaa kulu pahimmillaan kuin puoli vuotta kun kangas on ohentunut niin paljon, että joka kyykkäyksellä odottaa paljon puhuvaa repeämisen ääntä. Tämä vieläpä vaikka byysia olisi yhtä aikaa käytössä kolmet! Merkilläkään ei tunnu olevan väliä. Pakko kyllä sanoa, että kuvassa näkyvät Cheap Mondayt ovat parhaasta päästä hinta-laatu suhteeltaan, ne vain sattuvat olemaan joukon vanhimmat ja ahtaimmat.

takataskut ovat oivaa ja valmiiksi sopivan kokoista paikkamateriaalia

Farkkujeni huolehtivana omistajana en tänä syksynä juossut suoraan kauppaan ostoksille vaan päätin valita pakasta huonoimmat ja tehdä niistä pakkausmateriaalia. Vieläpä kun vanhoissa ei muuta vikaa ole kuin yksi kulunut kohta, muualta kangas on moitteettomassa kunnossa. Neula ja lanka käteen siis...

Ilta ehti pimetä ennen kuin homma valmistui. Etualalla paikatut, vasemmalla ylhäällä paikkana käytetyt ja oikealla yläkulmassa kahdet paikkausta odottavat. Täytynee tosin ensin testailla miten nyt tehty paikkaus näkyy. Ensimmäistä kertaa päälle pukiessa tuli mieleen ratsastushousut...

Pitkää ikää näille kaikille kolmella todella toivon tämän hommailun tuloksena. Koetus sen kertokoon!

Barösund

Tänä sunnuntaina meillä oli jälleen auto alla ja lähdimmekin etsimään kivaa päiväkahvipaikkaa meren äärellä. Kartalta osui silmiin Barösundin salmi Inkoon liepeillä noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Paikassa on lossi, kahvila ja vilkas Suomenlahden veneilyn runkoväylä kulkee salmen läpi.

kahvila jää kuvasta vasemmalle

Jyrkän kallion laella vierähti pari tuntia vierähti kevyesti vilkasta liikennettä seuraten. Saimme myös aikaan tiiviin keskustelun onko oikea vesilläliikkumistapa purje- vai moottorivene. Minä olen purjeiden kannalla, kundikaverini moottorin...

Vesillekin pääsimme, kun hyppäsimme lossin kyytiin. Ilman autoa matka ei vastarannalla ollut pitkä, mutta fiilis vetten päällä virkistävä. Kyllä se vene vielä hankitaan! Purjevene!

kuvat (c) Mikko