tiistai 24. huhtikuuta 2012

Terrorismirintaliivit

Kotona jälleen, ja oikein onnellisena. Belgia ei ole muuttunut maana, ja vanhaan opiskelukaupunkiin saapuessa olo kuin kotiin olisi tullut. Nyt tiliä katsellessa huomaan, ettei rahaa mennyt juuri kuin ruokaan, ah herkutteluun! Niitä simpukoita, frittejä ja majoneesia, vohveleita, suklaata, OLUTTA! Voi sitä maata ja sen gastronomisia keksintöjä!


Perjantain taide-elämyksen jälkeen ehdimme kokea parempaa myös sillä saralla. Lauantaina Louvain-la-Neuvissä (kaupunki noin 50minuutin junamatkan päässä Bryseelistä etelään) kävimme aivan mainiossa Hergé-museossa, missä leijonan osan seinätilasta oli saanut - ansaitusti - sarjakuvasarkari Tintti.


Sunnuntai aamuna suuntasimme Brysselissä Tur und Taxisin satamamakasiineissa järjestetyille vintage markkinoille, missä kaupattiin 50-80 - lukujen vaatteita ja huonekaluja. Paikka ja aihe olivat näkemisen arvoisia, ja mukaan mahtui myös hienoja suomalaisia aikakauden kalusteita muunmuassa Tapiovaaran tuoleja. Leffaan ehdimme myös (pakko juttu minulle kielen harrastajana). Maanantai kuluikin sitten kauppoja kierrellessä ja tyhjin käsin hotelille palatessa. Niin olihan kädessä toki goffre... ja nämä korvakorut :)


Mutta sitten asiaan, Brysselin kentän turvatarkastuksen ja metallinpaljastimen suhtautumiseen rintsarieni kaaritukiin. Tähän asti on riittänyt, että kulkee pari kertaa portista, joka piippaa, tottakai ja aina. Sitten virkailija tutkii kehon käsin ja mahdollisesti metallinpaljastimella, toteaa, ettei mitään ihmeellistä ole ja päästää jatkamaan matkaa. Tämä tapahtui eilenkin, tosin sillä erotuksella, että jo kehon käsin tutkinta oli hyvin intensiivinen eikä jättänyt yhtään kohtaa hyväilemättä. Se ei kuitenkaan vielä riittänyt, sillä jotain jäi virkailijan mukaan epäselväksi. "Seuratkaa minua, menemme syrjemmälle." Syrjemmälle eli sovituskopin tapaiseen väliaikaisratkaisuun, missa turva-henkilö pyysi minua nostamaan paidat ylös, jotta hän pystyi käsin ja metallin paljastimella vielä tarkastamaan, ettei rintojeni välissä todella ole muuta kuin ihoa ja ilmeisestikin erittäin vahvat metalliset kaarituet! En ole ennen, edes Yhdysvalloissa, joutunut tälläiseen käsittelyyn. Voi juma, hetkeksi veti hiljaiseksi ja sitten jo huvitti. Ja pohdin miksi ihmeessä näissä merkkirintsareissa on niin vahvat kaaret, vai sekö niissä maksaa ja piipittää, rautainen laatu?

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Terveisiä Belgiasta

Tänään on tullu syötyä kaikkea, mitä pitikin: frittejä majoneesilla, vohveleita (sekä Liègen että Brysselin), suklaata, ja vieläpä perinteisiä sinisimpukoita. Tällä matkalla ei ruoassa kursailla, niin päätimme jo kotimaassa. Vaihteleva sateinen sää ei ole hirveästi päässyt häiritsemään määrätietoista päämäärätöntä vaelteluamme pitkin pääkaupungin katuja. Pysähdyimme juomaan minttuteetä tuoreista mintun lehdistä tehtynä; nyt kun näin valmistusprosessin, aion tehdä juomaa jäätee-versiona kesällä! Iltapäivästä poikkesimme myös kahden taiteilijan töitä esittävään taidenäyttelyyn ja saimme kylliksemme ihmetellä miten joitakin teoksia voidaan kutsua taiteeksi, elämys sinänsä... Nyt valmistaudumme iltaan eli oluella tai parille. Bonne soirée! Gezellige avond!

torstai 19. huhtikuuta 2012

tiistai 17. huhtikuuta 2012

C'est mon bagage

  kuva www.animaatjes.nl

Täällä on pakkaaminen käynnissä viikonlopun Belgian matkaa varten, homma vaan tuntuu olevan häiriöitä täynnä. Ensin kaivoin matkalaukun vaatekaapin perältä ja dilkkasin siinä sivussa turhia vaatteita roskiin, muutamia talvikalsareita pesuun ja vanhoja pahvilootia kierrätykseen. Passin etsimisessä sen sijaan innostuin sortteeraamaan vuosien varrella tärkeät paperit-mappiin jääneitä verokortteja, palkkalaskelmia, lääkereseptejä ja Kelan opintotukipäätöksiä. Miten monessa paikassa koko nimi ja henkilötunnus noissa papereissa onkaan! Aika uskomaton urakka muuten käydä läpi ja repiä nämä tiedot pois vuosien varrella säästyneistä papereista. Jotkut sanoo, että tuhoaminen on turhaa ja että kenen tahansa henkilötunnuksen saa kuka vaan helposti käsiinsä. On unohtunut kysyä heiltä mistä niitä muiden henkilötunnuksia oikein saa? No jostain varmasti, mutta onpahan pienempi mahdollisuus, että juuri minua sattuvat etsimään, kun ei ole ainakaan mitään vinkkiä lehtiroskiksesta kaivettavana. Samalla muistelen myös frendin tokaisua "Ei kantsi jättää osoitetta mihinkään, joku vielä tilaa peräkärryllisen multaa rapun eteen sun nimellä." Sitä ei nyt sit tarvi odotella...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Turuust

Se oli nautinnollinen reissu! Käytiin ensin hieman shoppailemassa ja istuttiin sitten lauantai-iltaa kuulumisia vaihtaen. Syömässä Stefan's steakhousessa Tintån sijaan (pöytävaraus jälkimmäiseen ei onnistunut enää päivää ennen nautintoa), mutta vaihto kannatti. Stefan'sin australialainen black angus härän sisäfileepihvi kirjaimellisesta suli veitsen alle ja viimeistään kielelle. En ole IKINÄ syönyt niin hyvää härän sisäfelittä kuin eilen illalla! Lisukkeina vielä viherpippurikastiketta ja paahdettuja juurksia timjamilla maustettuna. Ah......... Jälkiruokana otimme suklaakakun popcornien kera. Suosittelen, hyvin hyvin lämpimästi. Linkki ravintolan sivuille täällä.

Sisustus oli stylen kodikas. 

150 grammaa hienoa lihaa, 200 grammaakin olis kyllä uponnut!

Yksi meistä otti talon hampurilaisen, korkeutta oli ainakin kymmenen senttiä ja pihvillä painoa varmaan se 200gramma.
Tässä popcornilla, valkosuklaa moussella ja marjoilla höystetty suklaakakku, ihanaa...

Maksaessa kaivoin suosiolla luottokortin esiin, mutta kyllä nautinto oli joka euron arvoinen.

Benettonin yllättävästä keskisesongin alesta kannoin kotiin vielä keltaisen villatakin. En pääse väristäni mihinkään, vaikka laskin juuri omistavani kuusi erisävyistä keltaista villatakkia, villapaitaa ja puuvillavillapaitaa.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Turkuun, olen valmis

Huomenna käy ajo Turkuun! Menemme parin työkaverin kanssa tapamaan entistä, sittemmin Turkuun muuttanutta kolleegaa yökyläilyn merkeissä. Tarkoitus olisi ainakin syödä illallista Tintå-nimisessä ravintolassa ja sunnuntaibrunssiakin on suunniteltu. Katsotaan sitten kuinka aggressivista shoppailua tai ainakin kuulumisten päivitystä on luvassa. Ihanaa, irtiotot ja maisemanvaihdokset näin viikonloppuisin ovat parhaita!

Viikolla olen taas ehtinyt kartuttaa tietämystäni purjehduksesta ja etenkin match racesta. Match race on kilpapurjehduslaji, ensi kesän olympialaisissakin nähtävä, jossa kaksi kolmen hengen joukkuetta kisaavat vastakkain kiertäen kahdesta poijusta koostuvaa rataa vastapäivään kahden kierroksen verran. Ensimmäisenä maalissa oleva joukkue voittaa, siinä idea lyhykäisyydessään. Hyvien luentojen aikana olen tutustunut lajiin, ja tajunnut selkeästi olevani matkapurjehdus enkä ollenkan kilpapurjehdus ihmisiä. En ihan tajua kuka saa kiksejä voittaessaan kisan, jossa päätavoite on ollut vastustajan purjehtimisen hankaloittaminen erilaisilla manöövereillä, väistämissäännöillä ja tuulen peittämisellä. Mielummin katselen sellaista kilpailuviettisten menoa rannalta ja keskityn merellä matkapurjehdukseen, ja maisemien ihailuun. Kilpailemalla eittämättä kehittyisi purjehtijana, mutta minä haen tästäkin hommasta nautintoa. Kesälle yksi purjehdusmatka onkin jo varattu...

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kahvilasta kahvilaan

En tiedä olisinko halunnut istua tänään Café Engelissä vai Starbucksissa. Café Engel ainakin oli hiljattain valmistuneen remontin jäljiltä uudistunut, hyvässä ja huonossa. Sisäänkäynti taaemmasta ovesta tuntui järkevältä ratkaisulta, samoin pöytien entistään järjestelmällisempi sijoittelu, saniteettitilat oli myös uudistettu jännästi talon historiaa kuvastamaan (talossahan toimi Stockmannin ensimmäinen myymälä). Remontissa oli kuitenkin menetetty vanhaa boheemin suttuista tunnelmaa ja jännittävän pianohuoneen hävittyä paikasta oli hävinnyt yksi jännittävä piilopaikka. Kahvinmaku oli kuitenkin säilynyt hyvänä eli pääasia on kohdillaan.

Parhaan kahvikokemukseni sain Wayne's coffeen ensimmäisessä kahvilassa Kaisaniemessä. Heidän muffinssinsa olivat silloin kotitekoisia yli kymmen senttisiä herkkupommeja. Omena-kanelimuffinssin sisällä oli lohko omenaa ja päällä valkoista sokerikuorrutetta, suklaamuffinin päällä oikeasti paljon kastiketta ja sisus oli kuohkeaa, pehmeää valkoista tahnaa. Kahvia opin juomaan ketjun coolissa kuppilassa Tennarissa liialla makeutusaineella pilattuna. Toiseen kuppiin laitoin enää yhden Hermesetaksen seitsemän sijasta. Mutta ne ajat ovat nyt ohi ja Wayne'sinkin muffinit kutistuneet alle puoleen niin korkeus- kuin leveyssuunnassakin, mutta ketju oli mainittava toihan se kahvikultuurin Suomeen.

Starbucks taas tuli mieleeni, kun pari kuukautta sitten paljastettiin maaginen tieto siitä, että huhtikuussa kyseinen kahvilaketju rantautuisi Suomeen Helsinki-Vantaalle avattavien kahviloiden kautta. Tämän iltainen dokumentti Starbucksista ja sen menestyksen tekijöistä innoitti aihetta entisestään. Ketjun paikkoja on ympäri maailmaan, jotkut keräävät heidän mukejaan, nettikaupassa myytävät talon kahvisekoitukset maksavat yli kymmenen euroa puolelta kilolta. Dokumentin perusteella asiakkaiden oletetaan maksavan kahvistaan pientä ylihintaa, sillä Starbucksin tuotteilla he saavat päälleen pienen sädekehän päänsä päälle, tuntevat osallistuvansa ketjun harjoittaman reilun kaupan tukemiseen, ja varmasti tuntevat myös saavansa osansa ylikansallisesta menestystarinasta.

En ole ulkomailla koskaan ollut Starien ihailija, käynyt pari kertaa siellä missä se on eteen sattunut, en ole erityisemmin pitänyt heidän tyylistään ottaa tilaus ja jakaa valmis tuote erikseen niin, että omastaan saa pitää kiinni puhumattakaan siitä, että tilauksen nimi on bongattava vierasta kieltä puhuvan nopeasta ulosannista. Ja muistaa, mitä hittoa juuri tilasinkaan?! Näissä paikoissahan juoma siis tilataan ja maksetaan kassan luona tiskillä ja valmista tuotetta siirrytään odottamaan tiskin toiseen päähän, mihin toinen kahvilatyöntekijä kupin tuo. Kaveri kertoi, että Thaimaassa oman juoman jakelu oli ratkaistu niin, että asiakkaan nimi tiedusteltiin tilausta tehdessä ja nimi tussattiin sitten kahvikupin muovikanteen, jotta oikea henkilö sai oikean tuotteen oikeassa jonotusjärjestyksessä. Myönnän kuitenkin kyttääväni uutisia, milloin se kuppila sinne lentokentälle oikein avaa! Olen rekrytoinut jo yhden kaverin ja suostutellut kundikaverinkin visiitille kansainvälisyyden ja kahvin yhdyspaikkaan. Mutta milloin sinne saa lähteä...?

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Lankalauantai


Kiireinen pääsiäinen on edennyt lankalauantaihin. Eilinen possupata onnistui aivan täydellisesti ja pitkästä aikaa voin sanoa, että uunista tuli ulos jotain uutta ja herkullista. Ja pataa jäi vielä täksikin päiväksi, joten pian herkuttelemme uudelleen.


Aamu kuitenkin alkoi aikaisella herätyksellä kello 8.50. Tästä neljän aamun putkesta piti siis tulla myöhäisten herätysten sarja, mutta koska jo hetken leffoissa pyörinyt ranskalainen Kuudennen kerroksen naiset (Les Femmes du 6ème Étage) häipyy varmasti pian teattereista oli uhraus tehtävä. Mutta ranskalaisen elokuvan takia tämä uhraus on useimmiten sen väärti, varsinkin tämän kohdalla se oli! Jos vielä ehditte (esitykset nyt ja lähitulevaisuudessa kello 10.45), niin suosittelen lämpimästi tätä lämmintä, oivaltavaa ja iloista leffaa 1960-luvun ranskalaisen hienostoperheen ja kuudennen kerroksen espanjalaisten palvelijoiden elämien kohtaamisesta ranskalaisella pilkkeellä silmäkulmassa maustettuna. Myös puvustus ja lavastus ovat huomion arvoisia.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen ^0^


Pitkä vapaa ja neljä myöhäistä aamua edessä, mikä autuus... Huomenna suuntaamme vanhemmille reekkosalaatillatäytettyjen munien ja uunispadassa vihannesten päällä haudutetun porsaanfileen ääreen. Pääsiäisperjantai tuntuu aina parhaalta kyläpäivältä, se kun on oikea bonusvapaa (normaalisti perjantaina kun menis duuniin) ja olo on vielä virkeä, kun ei ole ehtinyt liikaa rauhoittua. Sain idean possupadasta kaverilta, saa nähdä miten se onnistuu nousemaan pääsiäispöydän kunkuksi. Tarkoitus on hauduttaa porsaan sisäfilettä kolme tuntia uunissa vihannesten ja ruokakerman kanssa. Kuulostaa ainakin herkulliselta. Perinteisen herkuttelun aloitin jo tänään mämmillä ja vaniljakastikkeella. Tai ajattelin aloittavani, kunnes maistoin kaurasta tehdyn vaniljakastikkeen suussani. Siitä yhdistelmästä oli perinteinen nautinto hieman kauempana kuin piti ja ensi kerralla luen vaniljakastikkeeni valmistusaineet hieman tarkemmin.

Eksoottisempaa herkuttelua harrastin viikon aikana nepalilaisessa ja thamaalaisessa ravintolassa. Tiistain mainion kilpapurjehdusluennon kruunasi visiitti Töölön Mountinissa. Valitsin listalta tuorejuustoa pinaattikastikkeella, mmmm! Lautasella oli herkullisia kastikkeita, maukasta raitaa, riisiä ja ihanan pehmeää naan-leipää. Hinta 16,50e jälkiruokana olleen herkullisen mangolassin kera, suosittelen paikkaa lämpimästi! Eilen keskiviikkona suunnattiin sitten kaverin kanssa Kampin Mai Thaihin. Kanaa keltainen curry-kookoskastikkeessa oli niin ihanaa, että olisin ollut valmis nuolemaan lautasen. Tulisuuden saattoi välttää siirtämällä chilit lautasen sivuun, ja tällä kertaa hinta oli 15,50e, nyt tosin ilman jälkiruokaa. Kun ravintolasta lähtee tyytyväisenä, ihmettele miksei suo nautintoa itselleen useammin...

Natinnollista pääsiäistä kaikille (^)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Juuri pedattu


Täydellisten naisten jälkeen voi kaatua unelma kotien sekaan. Oli pakko kuvata juuri pedattu sänky tännekin, nämä pohjapiirroslakanat on niin hauskat!

Auto on ihana!

Ainakin jonkun toisen auto, tällä kertaa se oli vanhempieni auto. Lähdin töihin juuri ennen aamuruuhkaa, vaikka tänään Kehä ykkönen tuntui olevan täynnä luulemaani tavallista aamuruuhkaaikaa aikaisemmin, mitä ilmeisimmin sääennustusten tähden. Minulle lumisade antoi hetken aamun raikkaudessa autoa lumesta putsatessa. Sitten rattiin, paljon mainostettu Radio Aallon aamushow päälle (tätäkään en ole kokenut vuosiin!) ja hiljaisille teille kurvailemaan. Ehdin töihin normaalia aikaisemmin, mikä tarkoitti, että pääsin lähtemään normaalia aikaisemmin, ja taas juuri ennen iltaruuhkaa. Jes! Suuri tehtäväni oli hakea Prismasta kopiopaperia ja pikaliimaa, ja oikeasti ajattelin sitä ihanuutta kuljettaa kerrankin painavatkin ostokset kotiin autolla. Autolla. Ihanuus loppui kuitenkin vanhempien autohalliin, mistä jatkoin matkaa jalan ja bussilla kotia kohden, kuten autottoman ihmisen kuuluu. Kiitoksena nautinnosta ja pahoitteluna loskassa likaantuneesta autosta jätin auton omistajien pakkaseen pari korvapuustia. Ja omaksi jatkomatkan ratoksi nappasin huuleen pääsiäisrakeita. Kyllä se on paras diili tälläinen käytä ja kiitä-yhteistyö. Minulle auton omistaminen olisi etenkin parkkipaikan hakua, sen löytämisestä stressausta ja siihen mahtumisesta friikkausta. Ja suurimman osan ajasta se nököttäisi sille vallatulla asfalttitilkulla odottamassa erityistä tarvetta. Harvinaisesta herkusta sitä nauttiikin eniten.

Huomenna teemana on sitten kesäisempi kulkupeli, osallistun nimittäin kevään aikana järjestettävään Match Race-luentosarjaan, jonka ensimmäinen kerta on huomenna Lauttasaaressa HSK:n tiloissa. Tarkoituksena olisi luentojen kautta päästä jyvälle tästä vauhdikkaasta purjehdusmuodosta ja sen säännöistä, ja lopulta löytää venekunta, jonka mukana pääsisi ensi kesänä jälleen vesille! Lisätietoja luentosarjasta löytyy muunmuassa Facebookista ryhmästä "Match Racing -luentosarja 2012" tai tämän linkin alta. Kilpaillessa sitä usein kehittyy tehokkaimmin, vaikken, tässäkään lajissa, ole niin kilpailusuuntautunut. Match race on myös hyvin naisistoille suunnattu purjehdusmuoto! Eiköhän tällä luentosarjalla saa taas kevään mieleen ja mielen kirkkaaksi. Tässä hieman fiilistä tulevasta...

kuva Wikipedia