Kuplivissa tunnelmissa

Kuplivissa tunnelmissa liisi viikonloppu ohi ja kuplivissa tunnelmissa istuin tänään töissä. Minulla on enää kaksi kokonaista työviikkoa edessä... Perjantaina se tuli todelliseksi, kun piti toivotella hyviä lomasäitä kolmelle, joita en enää töissä tapaa. Aika hurjaa. Ja juuri sen verran on nyt kuplia vatsassa, että huomaa matkajännityksen alkavan tiivistyä. Lauantaina näimme ihanien työkavereiden kanssa Jumbossa oikein perinteisesti tyttöjen kesken (tosin yksi meistä harmittavasti lomien viemänä puuttui). Noh, kiersimme neljän tunnin aikana kolme kahvilaa ja sopivasti myymälöitä, ja ruodimme niin yhden tulevan synnytyksen kuin Turun omakotitalojen hinnatkin. Lauantai-ilta jatkui serkun parvekkeella yhtä kuplivissa merkeissä. Poksautimme aidon shampanjan ja nautimme viilenevästä illasta. Taittingerin Les Folies de la Marquetrie on sitten ihanaa kuplivaa! Täyteläinen väri, maukkaus ja hillityt, pysyvät kuplat, voi niitä jotka saavat aina tällaista! Pitää seuraavalta risteilylt ostaa parempi täydennys juomaa kuin vain yhden pullon verran.

 Viime viikolla hain kansainvälisen ajokortin Autoliitosta. On siinäkin todistus, joka on vain oltava, mikäli mielii ajaa autoa Australiassa. 34euroa maksava läpyskä on voimassa vuoden ja siihen on merkitty ranskaksi samat asiat kuin suomalaisessa ajokortissani on mainittu. Kuvakin siihen tuli toimittaa ja poliisi sen on leimannut, tulipahan nyt hankittua, ettei jää autolla-ajo siitä kiinni. Vaikka siellä brittiläisen ajosuunnan luvatussa maassa saattaa rattiin istahtaminen jäädä vain haaveeksi!

Niin ja ehdinhän istua kampaajan tuoliinkin viikon huipuksi. Oli jännä tänään astella töihin, kun jokaisella vastaantulijalla loksahti leuka alas ihmetyksestä. Lapaluihin ulottuvat hiukset ulottuvat nykyisin siis juuri korvan taakse ja olo on ihanan kevyt. Olin suunnitellut muutosta niin kauan ja vihannut pitkiä, aina ponnarilla olleita hiuksiani niin suureen ärsytykseen asti, etten enää muistakaan näyttäväni hieman erilaiselta. Nautin vaan tukan helppoudesta ja virnistelen ihmetyksille "Miten sä raaskit?" Ne kasvaa takaisin!

Näihin tunnelmiin jätämme tänään. Toivon lomalaisten iloksi paranevaa kesäsäätä ja itselleni hiljaisia työpäiviä...

Biitsillä meni koko viikonloppu

Pilvinen sää ei tälläista punapäätä hämää, parempi vaan kun ei tarvitse pelätä nahan palamista istuessaan veden äärellä. Ja siis juu, käytin molempina päivinä aurinkovoidetta, tarttuuhan aurinko myös pilvien läpi. Lämmintäkin molempina päivinä oli juuri sopivasti. Eilen kävin tutulla Munkan rannalla, mutta tänään suuntasimme Vuosaareen.

Evääksi oli tänään pakattu kahvia ja keksejä sekä pistaasipähkinöitä. Päiväkahvi rannalla, mitä autuutta! Ja tällä rannalla ei turhaa tunkua ollut.

Tänään sain heitettyä talviturkin menemään, jihuu! Jalat kasteltuani oli pakko heittäytyä veteen ihan kaulaa myöten, vaikka veden lämpö ei kahtakymppia ylittänyt vaan paremminkin oli 18C hujakoilla. Meri näytti myös kivan kirkkaalta, toivottavasti ei vedet lämpenen turhia, ettei sinilevää pääse kehittymään.

Parin viikon kesäleskeys

Viimeinen perjantai ennen kahden viikon kesäleskeyttä. Kundikaverini nostaa huomenna veneen kytkintä ja suuntaa sinne meripelastajien kesäparatiisiin Inkoon saaristoon. Juon tässä kokista ja mietin mitä keksin seuraaville kahdelle viikolle ja etenkin viikonlopulle tehtävää. Tämä ensimmäinen on buukattu, ja menee muutenkin helposti, mutta tiedän seuraavan perjantai-illan olevan jo hieman nihkeämpi. Istun himassa, katson tv:tä ja nautin jotain ostamaani herkkua. Syön tai juon. Mahdollisesti odotan lauantain ylitöitä - mahdollisesti. Tai käyn vuokraamassa leffan - epätodennäköisesti. Yritän ainakin nauttia olostani ja rauhasta - todennäköisesti.

Viikon hiljaisempiin iltoihin tiedän tasan tarkkaan ohjelman: suunnittelen elokuussa alkavaa Asutralian matkaa. Lähden 13.8. vuodeksi Ausseihin töihin ja matkustamaan, ja viimeisen reilun kuukauden ajalle olisi todellakin suunniteltavaa riittämiin. Yksin matkustavalle hyvä suunnittelu on henkivakuutus ainakin miellyttävän matkan takuuksi. Koti-ikävä tulee jossain vaiheessa - välttämättä, mutta liikaa jännitystä voi hallita ottamalla asioista selvää. Ja kyllähän tässä jo jännittää. Ahmin hullun lailla blogeja, matkaoppaita, nettisivuja mistä saa tietoa matkailusta ja working holidaystä tasan toisella puolella maapalloa. Olen huomannut olevani tälläinen pää edellä kylmään veteen- tyyppi, tämä jännitys ja into mitä matkasta jo saan on aika uskomaton. Nautin täysin siemauksin, elän taas omalla tavallani.

Pariin iltaan valitaan sitten puistojumppaa, ainakin Stadikalla polskahtaminen pitää kokea, Munkan rantaan tallusta kirjaa lukemaan. Siinähän minulla on tekemistä! Luin jostain, että ihmisellä tulisi olla kaksi harrastusta: toinen, joka pitää kotona ja toinen, joka vie ulos. Tässä suunnitelmassa se toteutuu...

Kokkoristeilyllä

 

Tänä juhannuksena ihailimme vaihteeksi kokkoja Sun Linesin kokkoristeilyllä, ensimmäistä kertaa. Pääkohde oli Seurasaaren iso kokko, jota jäätiin ihailemaan pitkäksi toviksi. Kolera-altaasta lähdettiin 20.45 ja vasta kolmen tunnin päästä palattiin samaan laituriin.

Liikkeellä oli todella monia muitakin risteilyaluksia ja kaikki pyörähtivät katsomaan isoa kokkoa.Me näimme Seurasaaren lisäksi Pihlajasaaren ja Ursulan roihut.

Tässä on kello jo yli yhdentoista, mutta pimentymistä ei ole näkyvissä. Hieman on tuuli ja viilenevä sää ajanut ihmisiä kannen alle, mutta me sinnittelimme ihailemassa ilmaa ja valoa. Seuraavaksi paahdettiin sitten Merisataman läpi.

Suurkirkko näkyy horisontissa vasemmalla ja valo alkaa jo hieman haaleta kellon lähestyessä kahtatoista. Näin oli risteilykin ohi...

Kävisin minäkin useammin ulkona,

jos olis parveke.

Heitin juuri vanhemmat reissuun ja hyödynnän kerrankin lapsuudenkodin parveketta. Aurinkovarjo on oikein nostettu ylös ja Angry Birds limu kuplii lasissa. Eilistä piirakkaakin jäi lounaan verran, Hesari kahisee tuulessa, eivätkä ole vielä saaneet kiitotieremonttia päätökseen, kun tästä päältä kulkee nousevien ja laskevien koneiden tasainen virta Helsinki-Vantaalle. Niiden jylinä on hienoa ja vielä hauskempaa on meittiä mihin kaikkialle jengi siellä lentää. Kuulemma neljän ja kuuden välillä on Aasian rush hour, joten sinnehän he: Singaporeen, Hong Kongiin, Tokioon... Kentälle pitäisi myös lähteä, onhan Starbucks kahvila avattu siellä jo muutama viikko sitten. Mutta tänään ei vaihteeksi voisi sekään kiinnosta, kun saa vaan olla ja nauttia kevyestä kesätuulesta. Jos viikolla viilenee, niin sitten vois alkaa Starbucks kiinnostaa. Grande Latte makusiirapin kanssa, yes please!

Voi mikä viikonloppu,

joka tosin on jo ohi, mutta mukavaa oli! Perjantaina rauhoituin, lauantaina biletin ja sunnuntaina nautin maniosta ranskalaisesta leffasta. Lauantaina kävin lapsuuden ystävän kanssa Namussa Makkaratalossa. Paikka on ihan hauska, mutta kruunu käynnille on aina talon makkaran päälle tehty terassi. Paljaan taivaan alla on upeaa seurata kaivokadun menoa ja tiirailla Rautatientorin valoja. Hyvä näköalat ovat minulle selvästi mielekkäitä.

Sunnuntai aamupäivällä lähdimme sitten leffaan, ranskalaiseen vaihteeksi, katsomaan Les émotifs anonymes (Anonyymit romantikot). Tarinassa kaksi ujoa ihmistä löytää toisensa ja käy läpi omaa ujouttaan ja arjen ihmissuhteiden aiheuttamia haasteita keskinäisen suhteen lisäksi. Tässä taas yksi mainio mielialan nostattaja ja hymyn herkistäjä. Suosittelen!

Sunnuntaina päivällinen olikin sitten kuvaamisen arvoinen. Sipuli-pakastimen tyhjennyspiirakka, jonka tein aiemmin viikolla. Helppoa ja halpaa ruokaa, ja maukasta! Lisänä reekko-ceasar-salaatti, outo yhdistelmä, mutta täyttävä. Näillä akun latauksilla uuteen viikkoon, josta yksi aamu on jo voitettu.

Radioni mun

Istuskelen himassa ja nautin raukesta vaapapäivän illasta. Vanhemmat lähti joku tunti sitten kotiin, olin kutsunut heidät päivälliselle luokseni. Sain tehtyä pitkästä aikaa kanawokkia kookosmaidolla ja kalakastikkeella ryhditettynä. Mmmm... Nyt kuuntelen musiikkia, radio Sunia. Oman kielinen musiikki on sitten ihanaa, joskus oikein tekee mieli kuunnella tv:stä ja radiosta ohjelmaa suomeksi, ei ainaiseksi englanniksi! Lätkääkään ei tarvitse seurata, kun seinän läpi jostain kerroksesta kantautuu huippuhetket, niin maalit kuin läheltä piti tilanteetkin. Hesarista voi sitten katsoa kumpi puoli sai maalin.

Ostajana olen myös nautiskelija. Ostan kerran, ja silloin investoin. Tämä Tivoli audion radio oli myös omanlainsensa investointi, halvempiakin olisi löytynyt... Mutta kuten yleensä investointi kannattaa eikä vihreän laatikon äänenlaatua voi kokoluokassaan lyödä millään. Muistan, kun kävin ostamassa sen, oli silloin Belgiassa vaihdossa. Etsin vaaleaa vihreää yhdestä radioliikkeestä. Myyjän pohdittua hetken totesi hän, ettei hänellä taida olla kuin noita tumman vihreitä. "Omenat ovat jo mädäntyneet tässä vaiheessa syksyä" naurahti hän päälle. Radio oli aikainen joululahjani. Kesän väriversio löytyi onneksi toisaalta.

 

Tämä ilmaiskortti on taas mainio kahdella tavalla. Ensinnäkin se juhlii suomen kielen uskomattomalla kyvyllä luoda yhdyssanoja kuin tyhjästä ja samalla kortin täydellinen vuoropuhelu tekstin, kuvan ja lukijan välillä on upeaa. Itse en tosin ole hillunut diadeemissa vaan pesin ikkunat tiistaina ja tänään viihdytin naapureita imurin laululla ja tiskien kilinällä. Kundikaverin luo olen myös kortin vienyt, siellä voisin sitä sopivan tilanteen tullen kyllä heilutella ja oikaista sohvalle Ellen taakse piiloutuen.

Ah, sunnuntai

Ennen, ei kauaa sitten, vihasinvielä sunnuntaita. Sunnuntai oli turha päivä vapaan ja työviikon välissä, jolloin vain odotetaan milloin kello maanantai aamuna kuuden jälkeen taas soi. En osannut nauttia joutilaisuudesta vaan hermoilin ympäriinsä ja odotin jotakin. Viime aikoina olen tajunnut pyristelleeni irti tuosta mielentilasta, tänäänkin sunnuntaina on selvästi viikon ihanin päivä. Nukuimme melkein puolille päivin, söimme ihan hitaasti aamupalaa ja minä juutuin katsomaan sunnuntain sisustus- ja puutarhaohjelmia. Aloitan Livin Yhteinen taloprojekti-ohjelmalla, sitten tulee sopivasti Sadan taalan remontti ja Piha kuntoon. Kahdelta on jo kiva käydä suihkussa ja pedata sängyt, mutta sitten voi taas istua alas ja kuten tänään vaihtaa vaikka kakkoselle katsomaan tanskalaista Maailman upein juna-dokumenttia. Taas on autuus olla vaan tekemättä mitään.

Jossain vaiheessa pitää lähteä tankkaamaan autoa, jossain vaiheessa sitten... Meinattiin mennä tsekkaamaan, jos lentoaseman Starbucks olis jo auki, mutta jostain blogista bongasin, että avajaiset olisivat vasta toukokuun puolen välin tienoilla. Jotain muuta pitää keksiä, kunhan Dumlet ja hyvät ohjelmat on loppu...

Auto on ihana!

Ainakin jonkun toisen auto, tällä kertaa se oli vanhempieni auto. Lähdin töihin juuri ennen aamuruuhkaa, vaikka tänään Kehä ykkönen tuntui olevan täynnä luulemaani tavallista aamuruuhkaaikaa aikaisemmin, mitä ilmeisimmin sääennustusten tähden. Minulle lumisade antoi hetken aamun raikkaudessa autoa lumesta putsatessa. Sitten rattiin, paljon mainostettu Radio Aallon aamushow päälle (tätäkään en ole kokenut vuosiin!) ja hiljaisille teille kurvailemaan. Ehdin töihin normaalia aikaisemmin, mikä tarkoitti, että pääsin lähtemään normaalia aikaisemmin, ja taas juuri ennen iltaruuhkaa. Jes! Suuri tehtäväni oli hakea Prismasta kopiopaperia ja pikaliimaa, ja oikeasti ajattelin sitä ihanuutta kuljettaa kerrankin painavatkin ostokset kotiin autolla. Autolla. Ihanuus loppui kuitenkin vanhempien autohalliin, mistä jatkoin matkaa jalan ja bussilla kotia kohden, kuten autottoman ihmisen kuuluu. Kiitoksena nautinnosta ja pahoitteluna loskassa likaantuneesta autosta jätin auton omistajien pakkaseen pari korvapuustia. Ja omaksi jatkomatkan ratoksi nappasin huuleen pääsiäisrakeita. Kyllä se on paras diili tälläinen käytä ja kiitä-yhteistyö. Minulle auton omistaminen olisi etenkin parkkipaikan hakua, sen löytämisestä stressausta ja siihen mahtumisesta friikkausta. Ja suurimman osan ajasta se nököttäisi sille vallatulla asfalttitilkulla odottamassa erityistä tarvetta. Harvinaisesta herkusta sitä nauttiikin eniten.

Huomenna teemana on sitten kesäisempi kulkupeli, osallistun nimittäin kevään aikana järjestettävään Match Race-luentosarjaan, jonka ensimmäinen kerta on huomenna Lauttasaaressa HSK:n tiloissa. Tarkoituksena olisi luentojen kautta päästä jyvälle tästä vauhdikkaasta purjehdusmuodosta ja sen säännöistä, ja lopulta löytää venekunta, jonka mukana pääsisi ensi kesänä jälleen vesille! Lisätietoja luentosarjasta löytyy muunmuassa Facebookista ryhmästä "Match Racing -luentosarja 2012" tai tämän linkin alta. Kilpaillessa sitä usein kehittyy tehokkaimmin, vaikken, tässäkään lajissa, ole niin kilpailusuuntautunut. Match race on myös hyvin naisistoille suunnattu purjehdusmuoto! Eiköhän tällä luentosarjalla saa taas kevään mieleen ja mielen kirkkaaksi. Tässä hieman fiilistä tulevasta...

kuva Wikipedia

Sukujuhlintaa

Pistelin tässä aamukahvilla suklaa kakkua, palan hedelmäpiirakkaa säästän päiväkahville. Muuta ei tänään varmaan tarvitse syödäkään! Hyvää liian isojen kakkujen ostossa on ehdottomasti seuraaviin päiviin jatkuva nautiskelu kakkujen vielä parantuessa muutaman päivän vetäytyessään. Pakkaseen on tarkoitus myös pakata muutamat siivut, mutta tämän aamuisen jälkeen voi olla ettei pakkaseen ehdi muruakaan.

Hedelmäpai vaniljakreemisisällöllä ja muropohjalla.

Kenya suklaakakku, jossa on suklaata yllä, päällä ja välissä. Tummasuklaamoussea, tryffelikreemiä, suklaakakkupohjaa, minttuun vivahtavaa lisuketta. Molemmat kakut Ekbergiltä.

Hieno fiilis kyllä kerätä ihaan muutamaa ihmistä vaille koko suku yhteen juhlimaan ja juttelemaan, 21 yhteensä. Suolaisena tarjottavana oli kaksi piirakkaa, parsakaali-kinkku-parmankinkku ja vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti-pinaatti-punasipuli. Maut onnistuivat, ensi kerralla pitää vaan muistaa tehdä pellillisen täytteestä tarpeeksi paksu ja mehukas, ettei piirakka kuivu. Menekkiin nähden leipomukse taisivat kuitenkin ihan onnistua! Hieman tuotekehittelyä ja seuraavalla kerralla onnistuu vielä paremmin!

S-päivä - B-day

Minä siirryin tänään uudelle kymmenluvulle!

Keltaiset gerberat ovat lempikukkiani

ja macaronit lempileivoksiani... Aamu oli hyvä aloittaa näillä ranskalaisen leipomotaiteen jalokivillä. Aamiaspöydästä kuumakivihierontaan, ja hemmottelupöydältä takaisin kahvipöytään.

Chjokosta löytyi macaronien lisäksi passion-suklaa-leivoksia, huh ku hyvää... 

Vielä hieman kuplivaa lasiin, kyllä pyöreitä lukuija pitää kunnolla juhlistaa!

Maukkaan päiväm kruunasi illallinen Wellamossa. Melkoista nautiskelua tämä syntymäpäivä :)

Tähdet kertovat,

komisario Palmu, ja blogisti cc. Kylläpä, töissä kahvitunnilla ajauduttiin eilen juttelemaan horoskoopeista, mutta mielenkiintoisimmista kuin syntymäpäivän määräämästä eli niin kutsutusta aurinkomerkistä kuten leijona, skorpioni tai rapu saimme juttua aikaiseksi nousevasta merkistä. Nouseva merkki määritellään syntymäpäivän lisäksi syntymähetken eli tarkan kellonajan ja syntymäpaikan perusteella. Nouseva merkki on jokin totutuista aurinkomerkeistä, ja tapauksesta riippuen sävyttää aurinko merkin vaikutusta luonteeseen enemmän tai vähemmän. En osallistunut keskusteluun kovin intensiivisesti, mutta päästyäni työpisteelleni googlasin heti laskurin, jolla sain selville nousevan merkkini. Ottaen huomioon, että nousevan merkin vaikutus vahvistuu kuulemma iän myötä, olin erittäin vaikuttunut saamistani tuloksista. Soveltaen luettuna, ei siis kuin ehdotonta totuutta, antoi tieto aurinkomerkistäni ja nousevasta merkistä aivan uuden katsannon itseeni ja reaktioihini. Ymmärrän hyvin, ettei monia moinen astrohömpötys kiinnosta, mutta minusta se avaa ovia omaan itseen ja itsensä ymmärtämiseen aivan kuten auttaa tajuamaan kanssaihmisiä. Älkää siis ihmetelkö, jos kyselen lähipäivinä syntymäkellonaikoja ja paikkoja, haluan vain ymmärtää teitä paremmin...

Itse olen aurinkomerkiltäni kalat. Herkkä ja intuitiivinen, mutta kääntymässä kovaa vauhtia nousevan merkkini kaltaiseksi, mutta millaiseksi, sitä en uskalla kertoa! kuva wikipedia

Tänään kahvipöydässä juteltiin unista. Olen aina ollut kiinnostunut myös unista, en tosin niiden tulkitsemisesta vaan pikemminkin katselusta. Uneni ovat hyvin visuaalisia, värikkäitä ja usein melko johdonmukaisia. Oli hauska kuulla miten jotkut näkevät unensa musta-valkoisina, ruskean ja harmaan sävyissä tai näkevät ennemmin painajaisia kuin "unelmoimisunia". Itse odotan iltaisin, että mitähän näen tänä yönä, ja parhaan filmin toivoo jäävän viimeiseksi, jotta sen muistaisi edes jotenkin. Viime aikoina olen matkustanut paljon ja herännyt töihin milloin Saksasta, Istanbulista tai Bahama saarilta. Täytyy myös sanoa, että nämä kaksi aihetta ovat raikasta vaihtelua aiemmille aiheille, jotka eivät ihan ruokapöytään ole sopineet kuten ruokaan tukehtuminen tai luomen poisto.

Liikunta antaa hyvän meiningin!

Olen tuuriliikkuja. Pyöräilin kesällä duuniin, niin kauan kunnes pyörä meni rikki. Sen jälkeen keksin, että ratikan päättäriltä on sopivan pituinen matka työpisteelle, joten siten kuljen työmatkani. Maanantaisin on edelleen lenkki. Ja keskiviikkoisin vihdoin sali! Ollaan käyty nyt seitsemän kertaa ja vaikka käymme hikoilemassa ainoastaan kerran viikossa, muutoksen huomaa jo ihan hyvin. Allit eivät ehkä kiinteydy huimaa vauhtia eivätkä pakarat vastusta painovoimaa sen paremmin kuin ennenkään, mutta jaksamisessa ja pienissä lihaksissa muutoksen tuntee. Kerta viikkonkin jo vetää selkää ryhdikkäämmäksi ja hartioita vetreämmiksi. Siinä Kisahallin ikkunassa on yllättävän hauskaa pomppia alkulämmittely sillä stepperin sukulaislaitteella, jossa kädet ja jalat vispaavat vuorotahtiin. Toki jengi katsoo, harva ohikulkija pystyy tuijottamaan vain eteensä, mutta sitten minä katson takaisin, tai ihailen vastapäisen pubin jouluvaloja. Ja usein vieressä pomppii joku kymmenen vuotta nuorempi meikit naamassa, jolloin minä olen turvassa :)

Olen ennen ollut himoliikkumisajattelun orja. Mietin, ettei salilla kannata käydä, jos sinne ei ehdi yli tunniksi kolmea kertaa viikossa. Pyh! Nyt huomaan, että tunti kerran viikossa riittää mainiosti, kuitenkin sitä tulee hyötyliikuttuakin aina jotenkin muutenkin. Ennemmin liikun ulkoilmassa matkalla jonnekin enkä vain polje yksin paikallani, mutta salille kun saa kaverin, muodostuu viikottaisesta rutiinista myös sosiaalinen tapahtuma.

P.S. Kisiksen salikortti maksaa vain 36e/10krt

Talvi, hrrrr

Kyllä nyt menee etelän ihmisellä hieman yli kestokyvyn tämä kylmyys, alle miinus 20! Joku on myös heitellyt perunajauhoja enemmän kuin reseptissä lukee, vai onko luontoäiti innostunut talkin tussauttelusta, kun Italiakin peittyy tähän valkoiseen jauheeseen? No lumen vielä kestää, tuohan se kauniin valoisuuden iltoihin. Ja pakkaseenkin ollaan totuttu, mutta se mikä eniten järkyttää on tuo tämän päiväinen viima. Ihan oli fiilis kuin siellä, mistä tuuli tänään puhalsikin, nimittäin Siperiassa... En ymmärrä miksei vaan voisi lakata tuulemasta, kun pakkanen laskee alle kymmenen asteen. Kysyn vaan miten meinaan selvitä, kun parin viikon päästä lennämme serkun rippijuhliin Haukiputaalla, Oulun korkeudelle. Mahdollisesti kostea meri-ilma, -27C ja juhlavehkeet. Ou jee, muut kun painavat hiihtolomarinteeseen, minä sipsutan kirkkoon!

Juhlavaatteistapa tuli mieleen vaatetus ja etenkin pään suojaus niin, ettei kampaus aivan lässähdä. Katselin tänään siinä siperialaisella bussipysäkillä yhtä kimmaa, ikäistäni, joka täysin rauhassa odotti bussia ohuissa sukkahousuissa, ohuessa hameessa, lyhyessä takissa ja vieläpä ILMAN PIPOA! Ei mene jakeluun minulla nämä pipotta hilluvat aikuiset ihmiset, kietois vaikka kaulaliinan päähän 50's style niin pysyis staili ja tukka molemmat ojennuksessa. Minä näytän varmaan melkoiselta matamilta - taas kerran - mummon vanhassa kelsiturkissa, mutta eipä turhia palele. Onhan se, asenteesta ja vaatetuksesta kiinni.

Kaupunki-huivini

Tänään yhdistinPOM-Amsterdamin New York huivin keltaiseen paitaan ja harmaata näkyi vain aluspaidassa. Ihan mukavasti sopi näinkin päin, eikä minulle mikään määrä keltaista ole liikaa! Korvakoruina Hollannista ostetut suikulat, joista tulee mieleen moderni taide, tai nykydesign. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, kunnon kamerani on tänään muualla kuin missä minä olen ja kuvat on napsittu puhelimella.

Päivällä kevät näytti jo merkkejä tulostaan, vaikka pakkanen toki paukkuukin hyvissä sydäntalven lukemissa. Valo ja aurinko vaan ovat niin vahvoja kevään merkkejä, ettei malta enää miettiä ilman lämpötilaa, ihailee vaan piristävää, valostuvaa taivasta!

Suosituksia

Useissa blogeissa kirjoittajat kertovat mieltymyksistään, uusista löydöistä ja muutenkin antavat kaikkia kivoja suosituksia lukijoille. Monen blogin mauste ovat nämä suositukset, asiat, joita joku on kokeillut ja hyväksi havainnut. Minulla on nyt teille yksi suositus! Olen seurannut syksystä lähtien aivan mahtavaa tv-sarjaa ykköseltä. Sarja tulee näin lauantai iltaisin kello 22-22.30. Sattumalta syksyllä kotona ollessani nappasin ykkösen päälle ja nauluiduin katsomaan Viimeistä päivää. Sarja kertoo syöpään sairastuvasta naisesta, joka haluaa säilyttää elämänsä entisellään niin kauan kuin suinkin voi. Sarjassa on seurattu naisen matkaa oman sairautensa hyväksymiseen ja sen kertomiseen perheelle, hänen yllättäviä, mutta ymmärrettäviä tempauksiaan ja lämmintä pohdintaansa elämän katoavaisuudesta ja arvosta. Toisaalta pinnalla ovat myös vaikean asian kertominen läheisille, asioiden hyväksyminen ja vääjäämätöntä vastaan taisteleminen. En usko, että on liian myöhäistä alkaa seurata Cathyn, sarjan päähenkilön, elämää. Enkä tajua, miten en ole suositellut tätä sarjaa aiemmin! Viime viikon jakso näkyy vielä hetken Areenassa, tämän linkin takana, tämän viikkoisen jakson löydätte samoilta sivuilta piakkoin.

 kuva lainattu (http://www.yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=1814)

Sopi hyvin tämän illan jakso illan teemaan. Istuskelen itsekseni kotona, nautin täysin siemauksin rauhasta ja punaviinistä. Aikainen aamuherätys (nousin kuudelta ja olin jo 7.20 töissä) ei paina, vain nuuduttaa jännästi viinin lämmittäessä. Pohdin tässä, että tämä on taas hyvä ilta yksinoloon. Tultuani kotiin kaupungilta, tein kanawokkia, ja nyt tulee toinen suositus: kalakastike on aivan mainiota itämaisen tai thaimaalaisen, mielekkään suolaisen ja vivahteikkaan maun saamiseksi vihannespitoiseen kana- tai äyriäisruokaan. Se sopii niin katkarapujen kuin kanan seuraksi ja saa maut nousemaan pintaan! Muunmuassa Santa Marialta saa tätä oivaa kastia. Laitoin pannulliseen 2 ruokalusikallista, hyvää tuli. Harmi vaan, että useat teistä ovat ehkä jo liiankin tuttuja tämän tuotteen kanssa? Eli te, jotka ette ole, kokeilkaahan!

Suuhygienistillä

Sain lähetteen suuhygienistille maanantaisen hamppiskäynnin jälkeen. Olin lääkärin mukaan laiminlyönyt hampaiden hoitoa, koska hän totesi, että reiän alut voidaan pysäyttää huolellisella hoidolla ja fluorihammastahnan käytöllä, nyt jouduttiin kuitenkin yksi vanha alku paikkaamaan. Oli mennyt reikä kiilteen läpi. Tarkennuksena, käytän hammaslankaa joka ilta, mutta hampaani ovat aika surkeat ihan luonnostaan. No kokemus aina kannattaa, ja niinpä tilasin ajan hygienistin kynsiin.

Jo tiistaina kaveri, itsekin hyggari, kehoitti ostamaan Sensodyneä koska kuitenkin käsittelyn jälkeen hampaita vihloo. Joku toinen totesi samaa ja tyynnytteli vaan ettei itse käsittely välttämättä kovin paljoa satu, tosin sekin riippuen tekijästä. Tänä aamuna olin aivan varma, että käsittelyssä maatessani lasken sekuntteja kidutuksen loppumiseen ja astuessani ulos hammaslääkäristä huulieni välistä tuleva kylmä ilma vihloo niin, etten kykene kävelemään ulkona vaan joudun ottamaan taksin kotiin. Ja Sensodynehan oli tietty jääny ostamatta...

Nyt käynin jälkeen olen tyytyväinen ja helpottunut. Hoitaja selitti koko ajan tekemäänsä, vältti vihlottamasta turhia ja antoi vielä kotiin viemisiksi erinäisiä itsehoitouotteita hammasväliharjasta suuveteen, ruoan jälkeen olisi kuulemma parempi käyttää täysksylitolitabletteja. Siihen totesin, että se onkin hyvä idea, sillä kova purkan juhaminen saa leukanivelen särkemään. Lopputuloksena on ihan mukava tunne, tosin ei niin mullistava kuin ajattelin. Mutta ainakin tiedän, että nyt suuni on syväpudistettu eikä hammaskiveä ole enää edes ienten alla! Eikä vihlo yhtään :)

Tänään töissä

Tänään pidin päällä sukkia, jotka luokittelin joskus melkein aarteiksi. Ostin nuo Ralph Laurenin sukat Aleksin Kuusiselta, olin varmaan 16 tai 17. Kuka edes muistaa milloin Kuusinen oli vielä olemassa? Merkit merkitsivät silloin paljon, näitäkin sukkia on siksi tullut pidettyä hyvin hyvin harvoin. Yhdistettynä noihin Redfootin ballerinoihin oloni oli kuin japanilaisella teinillä, minusta nimittäin tuntuu, että he yhdistävät taitavasti pastelleja ja vahvoja värejä samoin kuin erilaisia kuvioita. Tekevät yhdistelmiä, joiden ei aina mieltäisi sopivan yhteen. Toisaalta epäsopivat yhdistelmät voivat olla hyvin hauskoja, ison kokonaisuuden pieni juju.

2012

Olo on sopivasti surkeampi kuin osuuskaupan hoitajalla, mutta Wienin filharmonikkojen konsertti auttaa pitämään mielen korkealla. Hieman outo on tämän vuoden ohjelmisto, mutta silti ainaisen ihana. Musiikkia kuunnellessa sopii parannella vuoden vaihteen juhlinnan aiheuttamaa heikkoa oloa sitruunateen ja lopuista torttutaikinoista väännettyjen herkkujen kera. Eilen oltiin hauskalla porukalla aloittelemassa kundikaverini kotona, ja majakkalaiva Hyökyn tiskin kautta siirryttiin uuden vuoden risteilylle Suokin lautalle. Stadin tulitukset näkyi sieltä hienosti, mutta hieman vaisuksi jäi mielestäni tämän design pääkaupunkivuoden avaus. Ellei tulituksia sitten oltu tarkoitettu juuri torilla seisseille, ei kaukaa horisontista paukkuja ihailleille...

Muuten tämä vuosi alkakoon iloisissa merkeissä. Tammikuulle on jo varattu pari risteilyä ja parin kuuakuden päästä tiedossa on myös omat pyöreiden vuosien synttärit. Niin ja Lontooseen pitäis päästä kesällä, ei tosin olympialaisten aikaan.

Tässä vielä lehtitaikinan monikäyttöisyyttä, nimittäin ylijääneistä torttutaikina levyistä saa mainion krapula-aamiaisen laittamalla uunin kestävään vuokaan kunnon siivun taikinaa ja päällä 1-2 munaa, ja paistaa kokonaisuutta uunissa kunnes munat ovat kunnolla hyytyneet. Juuri yhden syöneenä voin todeta, että *mums* hyvää oli! Mukaan voi läväyttää myös viipaleen pekonia, se ehtii munien alla paistua oikein maukkaaksi. Eilen tarjoiltiin samaisesta taikinasta valmistettuja "pigejä" ( = Pigs in blanket eli nakkipiilot), joissa nakki on kääräisty torttutaikinna ja paisettu uunissa mukavaksi. Helpppoa ja hyvää sesonkiruokaa juuri uuden vuoden pippaloihin! Taikinasta saa myös mainioita croissantteja ja vaikka suklaisiakin versioita, nyt kokeilin tehdä herkun laittamalla kääreeseen pari rouhittua marianne-suklaakonvehtia.

Tästä se elämä ja uusi vuosi lähtee käyntiin :)

Asua, ruokaa ja tunnelmaa kasaan

Viimeisiä hetkiä viedään ennen aattoa ja matkaa juhlapaikkaan Kirkkonummelle. Pohdin tässä aaton asua, alla jouluun tekemäni rannekorut.Väriä ja yhdistelmään kuin parhiassa polkagriseissä..

Eilen illalla tein käyntikorttini jouluaatonviettopaikkaan eli lohihyytelön. Olen saanut reseptin isotädiltäni 90-luvun puolivälissä ja tehnyt sitä joka joulu siitä asti. Alusta asti se on myös ollut minun ja äitini jouluperinne, yksin sen tekeminen ei varmaan onnistuisi, kun lohta putsatessa on hyvää aikaa käydä läpi viimeisimmät tapahtumat, mieltä ärsyttävät ja ilostuttavat. Resepti on kirjoitettu puhtaaksi vanhalla kirjoituskoneella ja liivatteen määrästä käydään joku vuosi arvuuttelua, joka kerta onkin arvoitus kuinka leikattavaa hyytelö tällä kertaa on. Laiten reseptin tähän jatkoksi, jos joku haluaa kokeilla mainion kalapöydänantimen tekoa!

Reseptin kunnosta voi päätellä sen iän...

2 purkkia säilykelohta

1 purkki kermaviiliä

2 dl kevyt majoneesia

2 rkl tomaattipyrettä

4 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria jauheena

1,5 dl kalalientä

5-6 liivatelehteä (tai maun mukaan kuinka leikattavaa hyytelöstä haluaa)

I Puhdista lohi nahasta ja ruodoista, ja muhenna haarukalla heinoksi.
II Sekoita lohien joukkoon kermaviili, majoneesi, tomaattipyree, tilli, suola ja pippuri.
III Valmista kalaliemi ja sekoita mukaan ohjeen mukaan liotetut liivatteet.
IV Sekoita kalaseoksen joukkoon viilennetty kala-liivate-liemi.
V Kaada seos vuokaan ja anna hyytyä viileässä vähintään yön yli. Käytän itse Tupperwaren muovivuokaa, jossa on irtonainen koristekansi vuoan päällä, jotta vuoan kumotessa hyytelön saa tipahtamaan kauniisti tarjoilulautaselle.

Hyytelö odottamassa jääkaappiin pääsyä.

Pieni anekdootti vielä meidän kuusenhakureissulta niin ikään eiliseltä. Samalla kertaa ei kannata käydä Alkossa, kuusikaupassa ja kinkkutikiskillä saati ostaa muutakin ruokaa, sillä kuusi on yksinään jo vaikea kannettava ja kinkku painaa yleensä sen minimi 6 kiloa. Kun siihen vielä yhdistää 1,5kilometrin kauppamatkan kävellen, voi joulun valmistelua kutsua jo kuntourheiluksi! Hauis kasvaa ja otsasuoni pulistuu, kun molemmilla on kolme kassia ja vuorotellen kuusi kainalossa...