lauantai 28. heinäkuuta 2012

Urheilua ja olympiarenkaita


Toivottavasti näitte eiliset avajaiset! Ne olivat hyvällä maulla ja suurella keksiliäisyydellä kasattu tapahtuma, pitkästä aikaa viihdyttävää, huippuunsa hiottua stadionteatteria eikä vain mahdollisimman outoa ja erikoista spektaakkelia.

Itse urheilun seuraamisen kannalta olympialaiset ovat kahden viikon lomani varma viihdyttäjä. En ole järkyttävä penkkiurheilija, mutta olympiatasolla lajit ja suoritukset ovat niin mielenkiintoisia, että kisoja tulee välttämättä seurattua. Eniten odotan ensi viikon purjehduksia, etenkin match racen kisoja sekä Sari Multalan suoritusta. Muuten olisi kiva seurata ainakin rantalentopalloa ja uimahyppyjä, yleisurheilua taas kuuntelee ja seuraa sujuvasti muun hommailun ohessa kirittäen aina tiukimmassa tilanteessa olevia kisaajia. Mielenkiintoista olisi seurata sellaisiakin lajeja, joiden en tiennyt edes olympialajeja olevan kuten trampollinihyppyjä tai vesipalloa. Ovatko nämä lajit jääneet pimentoon siksi, ettei niissä ole suomalaisia kilpailemassa ja näin ollen Yle ei taida niitä liiemmin televisioida vaiko siksi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun olen lomalla kesäkisojen aikaan ja siis ensimmäistä kertaa vapaa seuraamaan otteluita..? Miten vaan, mutta nyt on otettava menetyttyä takaisin. Olympialaiset, hurraa!

Mikäli haluaa seurata harvinaisempia lajeja, ainakin Eurovision sports tv:n sivuilla sen pitäisi onnistua, linkki täällä.

Nyt alkaa sisällä tulla niin läämin, että on aika lähteä verryttelemään ulos. Pyörillä olisi tarkoitus katsastaa omaa kuntoa ja Vantaan joen sivuja, toivataan myös että viime kesänä hieman kulumaa osoittanut fillaria kestäisi nämä pari viikkoa kasassa. Ulospa siis...

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Loma alkoi, työ loppui!

kortti, joka paketin mukana annettiin kuvaa hyvin loma fiilistä ja matkan sisältöä

Tänään oli siis melkoinen päivä, viimeinen päivä ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani. Loma alkoi, se kestää kaksi viikkoa ja sitten lähden seikkailemaan sinne Australiaan. Työpaikasta oli irtisanouduttava, mutta puhuttiin kyllä, että tää on vain adios ei goodbye... Viimeisenä työpäivänäni työkaverit ojensivat minulle läksiäislahjana tämän survival kitin eli pajukepin nokkaan kiinnitetyn juuttiskäin, johon oli kerätty kaikkea tarvittava seikkailuani varten. 


Voitte kuvitella, että töistä kotiin päin kävellessä, keppi olalla ja säkki siinä roikkumassa, tuulen heilutellessa tukkaa tuli hymy huuleen ja niin huoleton olo kuin voi. On haikeaa jättää työpaikka, missä työtovereiden kesken on niin hyvä henki, mutta uuteen on kurotettava ja sisäistä ääntä kuunneltava. Tuntuu pirun jännittävältä, mutta samalla sika maneelta lähteä matkaan.

Säkin sisältä löytyi mitä hauskempia asioita: maailman kartta (round the world trip...), käsituuletin (sika kätsy), snorkkeli (Iso valliriuta, täältä tullaan!), uimarengas (hihihii), keltaista kynsilakkaa (Uuuu!), hiusten uv-suojasuihketta (kätevää), pieni samettinen stressinpoistaja (ihqu, lähtee maskotiksi matkaan), salmiakkia (mums), antiseptisiä laastareita (en tiennyt näitä olevankaan), vesipedon suihkugeeliä (mikä keksintö!!), kuivashampoota (hemmetin hyvä idea) ja macaroneja (AH!). Aivan mahtava läksiäislahja, kiitos vielä työkavereille kun luette tätä tekstiä!


Kotona oli pakko verrata reissumiehen selviytymispakettia ostamaani rinkkaan, kumpikohan olisi mukavampi ottaa mukaan... Rinkkani vetää 65+10, ja siis litraa eikä kiloa niin kuin joku päivä töissä mainostin. 75 kilon rinkka olisi jo painavampi kuin minä itse, et eiköhän se 75 litraa pitäis riittää. Vaikka sikäläiseen talveen matkatessa ja lämpötilan silloin laskeutuessa yöllä nollaan, on kamaa jo alussa pakattava melko laaja repertuaari. Pitkiä kalsareita unohtamatta...


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Helsingin kattojen yllä


Koti. Helsinki on koti, ja tuntuu kodilta. Tapasin eilen ystävää ja loppu illasta päädyimme vielä drinkeille Sokoksen Kymppikerrokseen. Siinä kotikaupunkia ylhäältä ihaillessa aloimme jutella tunteesta, minkä kaupunkimme meille suo. Muualla on mukavaa, mutta kotona (Helsingin keskustassa) ihanaa. Suomen hiljaisemmista kolkista tulevat voivat säikähtää hälinää, ihmispaljoutta (vaikka usein Stadissa ei edes kunnon tungosta ole) ja kiireistä elämän menoa, kaupungin sykettä? Helsinki on kuronut kiinni kunnon metropoleja ja turistit täyttävät jo Espan mlemmat puolet ja LV:n liikkeen, mutta silti kaupunkimme on pysynyt meille kotina. Maalle matkastaessa, rauhaa hakiessa tulee parin päivän makaamisen jälkeen tarve päästä ihmisten ilmoille, tehdä jotain, nähdä muita. Pohdin voiko ihana hiljaisuus koitua kohtalokkaaksi, kun on tottunut pieneen taustahälyyn kotikaupungissaan. Täälläkin sunnuntain vielä huomaa ja rauhallisuudesta tulee paitsi raukea fiilis, välillä se aiheuttaa myös ahdistusta. Siksikö osaltaan viihdyn meren äärellä, siellä on sitä liikettä ja meteliä, aaltojen, luonnon tuottamana.


Kauniskin kaupunkimme on. Ja tuttu. Tällä terassilla voisi istua pitkään yksinkin bongaillessa maamerkkejä ja asetellessa mittasuhteita oikeuksiinsa. Miten erilaiselta kaupunki näyttääkään täältä yläviistosta, ei heti tajua, mikä rakennus on minkäkin vieressä ja että joku on niin lähellä ja toinen kaukana. Tai että jossain rakennetaan juuri uutta. Ja miten rakastankaan autoilla keskustassa. Useille nelipyöräisellä keskustan mukulakiville uskaltautuminen ei ole miellyttävää, mutta itselleni se on osa elämystä. Kaupunki on liikkeessä joka tasolla ja juuri siksi niin hallitsematon, villi ja pelottava, siis muille kuin kaupunkilaisille.


Skål Helsingille...

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Äidin synttäreillä


Huh, olo oli yhtä makea kuin marsibaanilla, kun talsimme vanhempien luota Mikon himaan. Oli aika juhlistaa äidin syntymäpäiviä pienellä ydinporukalla. Tarjoamisina oli maukasta palaa kuten peruna- ja sienisalaattia, pikkutomaatteja, kinkkua, muna-riisipasteijoita ja Rainbown mainiota esipaitettua ranskalaista maalaispatonkia levitteineen. Suosittelen todella, kokeilkaahan tätä patonkia, kuin hienosta ranskalaisleipomosta kotoisin vietettyään hetken tavallisessa uunissanne. 

Kahville sitten prinsessa kakku-leivoksia, mansikoita ja jäätelöä. Olo oli siis toisin sanoin kuin täyteen ladatulla pyssyllä, kun dallasimme himaan. Tai mitenhän sitä vielä voisi verraten kuvata. Milloin sitä osaisi ottaa kaikkea kohtuudella..?


Lahjakassi ja kortti löytyivät Stockalta, lahja, englanninlaku kalvosinnapit, Vihtiläisestä Elvari-koruputiikista. Hänen kotisivunsa ja verkkokauppansa täällä.



Tämän syötävämpiä koruja en ole hetkeen nähnyt. Toimitus oli moitteettoman nopea ja verkkomaksu mahdollinen. Macaron-korvakoruja voisi itselle harkita.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ne osaa Lidlissä!

Sain tämän herkullisen levyn lahjaksi hetki sitten ja tänään olin henkisesti valmistautunut avaamaan pakkauksen ja syömään ainakin puolet levystä siltä istumalta. Päätän usein maistavani pari palaa ja harmittelevani sitten yli puoliksi syödyn levyn äärellä, että sinnehän hävis. Suklaa huumaa!


Mutta Lidlhän onkin keksinyt hienon tavan välttää tämä ylitsepursuava nautiskelu ja pakata chocolat mousse-houkuttelevuutensa annospakkauksiin. Ihan sikakätevää oli levyn avatessaan huomata syliin tipahtelevan yksittäisiä, siististi käärittyjä ja juuri sopivan kokoisia herkkupaloja. Vois tehdä mieli ottaa vielä yksi, mutta se on siis vasta toinen nautittu rivi tästä houkuttimesta...


Suun ilojen lisäksi pitää olla myös vähän silmäniloa. Meripelastajien lehdessä on palsta "Mansikkapaikka", jossa seuran jäsenet esittelevät omia lempipaikkojaan Helsingin edustalla. Kundikaverini kanssa ollaan kerätty samalla idealla paikkoja "uskoisitko, että ollaan Helsingissä" ja tässä on taas yksi niistä, Matosaari. Saari löytyy Jollaksen kyljestä ja sinne pääsee bussilla numero 85. Peremmälle sitten vaan, maisemaa ja 60-luvulla palaneen Villa Sommarron raunioita ihmettelemään. Saari on kaupungin omistuksessa ja siis yleisessä käytössä oleva ulkoilu-alue (kovin pieni tosin).
Mikäs sen ihanampaa kuin aamukahvit tuossa terassilla ja ohitse lipuvien paattien katselu. Piknik saarella ainakin onnistuisi.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kuplivissa tunnelmissa


Kuplivissa tunnelmissa liisi viikonloppu ohi ja kuplivissa tunnelmissa istuin tänään töissä. Minulla on enää kaksi kokonaista työviikkoa edessä... Perjantaina se tuli todelliseksi, kun piti toivotella hyviä lomasäitä kolmelle, joita en enää töissä tapaa. Aika hurjaa. Ja juuri sen verran on nyt kuplia vatsassa, että huomaa matkajännityksen alkavan tiivistyä. Lauantaina näimme ihanien työkavereiden kanssa Jumbossa oikein perinteisesti tyttöjen kesken (tosin yksi meistä harmittavasti lomien viemänä puuttui). Noh, kiersimme neljän tunnin aikana kolme kahvilaa ja sopivasti myymälöitä, ja ruodimme niin yhden tulevan synnytyksen kuin Turun omakotitalojen hinnatkin. Lauantai-ilta jatkui serkun parvekkeella yhtä kuplivissa merkeissä. Poksautimme aidon shampanjan ja nautimme viilenevästä illasta. Taittingerin Les Folies de la Marquetrie on sitten ihanaa kuplivaa! Täyteläinen väri, maukkaus ja hillityt, pysyvät kuplat, voi niitä jotka saavat aina tällaista! Pitää seuraavalta risteilylt ostaa parempi täydennys juomaa kuin vain yhden pullon verran.


 Viime viikolla hain kansainvälisen ajokortin Autoliitosta. On siinäkin todistus, joka on vain oltava, mikäli mielii ajaa autoa Australiassa. 34euroa maksava läpyskä on voimassa vuoden ja siihen on merkitty ranskaksi samat asiat kuin suomalaisessa ajokortissani on mainittu. Kuvakin siihen tuli toimittaa ja poliisi sen on leimannut, tulipahan nyt hankittua, ettei jää autolla-ajo siitä kiinni. Vaikka siellä brittiläisen ajosuunnan luvatussa maassa saattaa rattiin istahtaminen jäädä vain haaveeksi!


Niin ja ehdinhän istua kampaajan tuoliinkin viikon huipuksi. Oli jännä tänään astella töihin, kun jokaisella vastaantulijalla loksahti leuka alas ihmetyksestä. Lapaluihin ulottuvat hiukset ulottuvat nykyisin siis juuri korvan taakse ja olo on ihanan kevyt. Olin suunnitellut muutosta niin kauan ja vihannut pitkiä, aina ponnarilla olleita hiuksiani niin suureen ärsytykseen asti, etten enää muistakaan näyttäväni hieman erilaiselta. Nautin vaan tukan helppoudesta ja virnistelen ihmetyksille "Miten sä raaskit?" Ne kasvaa takaisin!


Näihin tunnelmiin jätämme tänään. Toivon lomalaisten iloksi paranevaa kesäsäätä ja itselleni hiljaisia työpäiviä...

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Swing, swing, swing

Etsiydyin tänään Oopperan ulkolavalle tiistaisiin swing-tansseihin. Näitä järjestetään joka kesäinen tiistai kello 16-19 Oopperatalon takana Töölön lahdelle antavalla puulavalla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tulin itse paikalle ja pikkuhiljaa amfiteatteri täyttyy tanssin ja musiikin ystävistä, pareja tanssimassa on tosin näkynyt vasta pari. Musiikki on mieleeni hieman liian älykästä, jazzahtavaa, kertovaa swingiä, mutta istun lehtereillä ihan luontevasti nauttimassa tuulen vireestä ja Töölön lahden tarjoamasta näkymästä. Reippaan rock'n'rollin ja tunnettujen nimien ystäville nämä tanssit eivät ihan sovi, mutta ihan viihdyttävää tanssitaitoisia ihmisiä on katsella. Ja näkeehän improvisaatiosta ja aiheeseen liittyvästä pukeutumisesta, että asialla ovat todelliset tämän tyylin harrastajat.

No nyt pareja on lavalla jo viisi, ja lisää näyttää saapuvan työpäivien hiljalleen loppuessa. Mikäs tässä on istuessa. Oman huvinsa tarjoavat myös Töölön lahtea kiertävän kävelytien käyttäjät, joista melkein puolet jää ihmettelemään tanssijoita käsi silmiä auringolta suojaten. Kaikki näistä näyttävät lavan perältä katsottuna seisovan puskassa tirkistelemässä.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Biitsillä meni koko viikonloppu

Pilvinen sää ei tälläista punapäätä hämää, parempi vaan kun ei tarvitse pelätä nahan palamista istuessaan veden äärellä. Ja siis juu, käytin molempina päivinä aurinkovoidetta, tarttuuhan aurinko myös pilvien läpi. Lämmintäkin molempina päivinä oli juuri sopivasti. Eilen kävin tutulla Munkan rannalla, mutta tänään suuntasimme Vuosaareen.


Evääksi oli tänään pakattu kahvia ja keksejä sekä pistaasipähkinöitä. Päiväkahvi rannalla, mitä autuutta! Ja tällä rannalla ei turhaa tunkua ollut.



Tänään sain heitettyä talviturkin menemään, jihuu! Jalat kasteltuani oli pakko heittäytyä veteen ihan kaulaa myöten, vaikka veden lämpö ei kahtakymppia ylittänyt vaan paremminkin oli 18C hujakoilla. Meri näytti myös kivan kirkkaalta, toivottavasti ei vedet lämpenen turhia, ettei sinilevää pääse kehittymään.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kesälesken torstai


Ei ollut tänään saunaa niinkuin on joka torstai ollut viimeiset kolme vuotta. Mutta olihan muuta, aurinkoisen iltapäivän arvoista tekemistä. Matkaoppaita ja mansikoita Munkan rannan rauhassa.

Suosittelen aikuisia ohittamaan hiekkabiitsin ja suuntaamaan sinne mäntymetsän siimekseen, niin löytyy harmoniaa ja meri-ilmaa. Kivisen pohjan yli moni uimarikin uskalataa pulahtaa. Mä kastelin vain hieman sormia, lämmintä oli ainakin ihan rannassa. Tosin sehän ei kerro vielä mitään!


Kauempana siintää Keilalahden rakennukset ja voihan Lehtisaaren sillan liikennettä tiirailla myös.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Muistoja

Rohkenen muistella ja väittää, että olin olemassa, kun ensimmäiset Cokis-keräilylasit ilmestyivät Mäkkeihin. Parhaiten on mieleen jääneet Batman-aiheiset paksun lasiset mukit, joita sai ostaessaan Batman-aiheisen aterian. Niitä ei saanut rikki millään ja edelleenkin pari kummittelee kaapissa. Pitäisi alkaa keräily ja noteerata tuotteen arvo, keräilyynhän nämä on tarkoitettu? Nykyään noi taitaa saada isompaan nälkään syövänä siis plus-aterian kylkeen ja lasin laatu on huonontunut. Pohdin keräilyn ja huonontuneen laadun yhdistämistä ja ajattelin jättää tänään saamani lasin pakkaukseensa. Ehkä rikastun sillä viidenkymmenen vuoden kuluttua. Voitto tulee tosin silloin jakaa, sillä lasin antoi minulle plus-ateriaa nauttinut kaverini. Itse maistoin Grilled chicken McWrapia. Tilasin tuotteen suomeksi, sillä tuon lausuminen aiheutti jo mielessä kielen kääntymistä ylös alaisin. Mutta maku oli oikein tervetullut, sisältö tuore ja nälänpitävyys keskiverto mc-safkaa parempi.


Seuraavan kuvan halusin lisätä ihan ylimääräisenä. Asuessani vanhempien luona, kuljin melko paljon junalla, kun nykyään matka taittuu himasta ulos- ja sisäänpäin enemmän bussilla ja jalan. Asema onkin osa muistelua. Astuessanne muuten ulos aseman ovista tälle katetulle laiturustolle, pysähtykää hetkeksi ja katsokaa raiteiden 10 ja 9 välistä pitkälle eteen päin. Pysäyttäkää sitten katseenne Lintsin maailmanpyörään ja ihailkaa näkymää hetki, yritin sen tähän vangita, onnistumatta. Aseman vihreys etualalla, kattopalkkien symmetrinen pako katsojasta ja kaukana keskellä maailmanpyörä väreineen pysäyttää liikkeen. Harmoniaa.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Heinäkuinen sunnuntai nro 1


Ihanaa heinäkuun alkua kaikille! Aijai, tänään oli oikea kesäsunnuntai: aurinkoa, kaupunkikävelyä ja päiväkahvit Espalla. Parkkeerasimme serkun kanssa hyville paikoille Cafe Esplanadin terassille ja käydessämme läpi kuulumisia annoimme katseen puikkelehtia ohi kulkevissa ihmisissä. Mikä sen parempaa sunnuntaipuuhaa, hyvää seuraa ja mielenkiintoinen, alati vaihtuva maisema...


Serkkuni sai minut myös pitkästä aikaa investoimaan uuteen hajuveteen. Kuvassa oikealla Versacen Yellow Diamond, jonka sain 30-vuotislahjaksi enon perheeltä ja vasemmalla tämän päivän hankinta, Ralph Laurenin numero 4. Molemmat ovat ihania tuoksuja, Versace pirteä ja Lauren jännän mystinen. Vaihtaminen fiiliksen mukaan on ihan ehdotonta, tai ainakin inspiroivaa!