Siinä lepää. Lakritsi, piparkakku (kuin olis piparitaikinaa syöny), lakka-appelsiini ja sitruuna.
Ja sitten varasin pikkujouluristeilyn Pietariin joulukuulle. Siinä sitä onkin jännitystä! En ole ikinä käynyt Venäjällä, ja joskus mietin etten varmaan koskaan tule käymäänkään, mutta nyt oli St Pieter linella niin hyvä pikkaritarjous, ettei siitä voinu kieltäytyä. Aivan, pikkarit on pikkujoulut. Kuulin sen työkaverilta, menköön nyt tän kerran. Ja risteilyn hinta A-hytissä yhden buffetin ja yhden aamiaisen sekä kaupunkiin kuljettavan shuttle-bussin kanssa oli 150 euroa. Et jos sitä nyt Venäjälle mennään, niin ehkä sitten tyylillä eli meriteitse!
Tää olis niinku et travel light eli matkusta kevyesti. Lompakko, passi ja puhelin. Siinä se.
Mutta ei rahasta sen enempää, sitä kun ei olekaan enempää ennen seuravaa palkkaa. Sit pitääkin ostaa uusi puhelin - mietin Sonya kameransa vuoksi - ja hyvälaatuisia korvatulppia tulisi hakea F-musiikista tai Fugalta. Sain skittamaikalta vinkkejä kahdesta laatumerkistä. Sekin ilo on hetkeksi ohi skittatorstait siis, ja olisi kyllä ohi kokonaan, ellei se kundi olisi ehdottanut yksityistä puolituntista kevään tuntien alkuun. Ehkä taas menen kesää kohti ja opin kasvavaan repertuaariini lisää stygejä. Menneellä rupeamalla otimme haltuun sellaisia nimiä kuin Bob Marley, Beatles, Pink Floyd ja Bob Dylan. Ihan kiitettävää settiä, kun vielä ehtisi (eli viittisi) harjoitella ja hioa. Onneksi elämään tarvitaan haasteita, se pitää hereillä.
Kuten huomaatte ei mielessäni ole liikkunut kovin korkealentoisia ajatuksia. Jäädään odottamaan löytyisikö joulukalenterin luukkujen takaa jotain inspiraoivaa. Sitä odottaessa... kuunnelkaa Pink Floydin Wish you were here tai Vilma Alinan Tulevaisuuden lupauksii, sanomaa molemmissa!
