Olen nainen, joka änkeää välillä miesten maailmaan. Luulee osaavansa, mutta ainakin aikoo oppia. Ja vähintään kuuntelee, kuin jo tietäisi. Onneksi valitsin aikanaan veiston ystäväni jalan jäljissä ja sain olla yhdelle miehelle ensimmäinen kohtaaminen hamehelman kanssa, joka sen lisäksi, että tietää mikä on kolvi, osaa käyttää kyseistä kapinetta. Tämä tapahtuma, ja toinekin, saivat aikaan ahaa-elämykseen, ja tajusin, mistä johtuu miesten ja naisten välillä joskus vallitseva ymmärtämättömyys. On kahta logiikkaa, kaksi tapaa tehdä asioita, kaksi järkevyyttä ja tosiaan (ainakin) kaksi sukupuolta.
Olimme joku aika sitten viikonloppuna puunaamassa purkkariamme kesäkuntoon ja minä olin etukäteen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi vahaamaan tuona viikonloppuna veneen kylkiä. Kylkien vahaaminen on helppo homma, joka vaatii hieman viitseliäisyyttä ja aavistuksen voimaa, ja on siis sopivaa kevätpäivän hommaa. Kunnes se kevätpäivä tuli ja räntää tuiskutti vaakatasossa kovan tuulen saattelemana. Kuten auton vahauksesta tiedätte, ei veneenkään kylkiä vahata sateessa tai kylmässä lämpötilassa. Päätin sitten, että voinhan minä pohjaakin rapsuttaa, mutta neljä kertaa pohjan kierrettyäni päätin istua alas odottamaan seuraavaa duunia. Seuraavaa duunia vaan ei koskaan tullut.
Veneemme on kimppavene, kahden kaveruksen omistama ja ylläpitämä, minä olen tullut tähän soppaan innokkaana oppijana kaksi kesää sitten. Eikä siinä, ymmärrän, että omistajat haluavat tehdä oman veneensä kriittiset ja tarkkuutta vaativat työt, kuten moottorin korjaamiset itse, mutta siinä istuskellessani mietin, missä mahtaa olla minun roolini tässä härdellissä ellen koskaan saa edes yrittää auttaa? Jos minua ei koskaan opeteta tekemään mitään.
Palasimme aiheeseen illallispöydässä ja kundikaverini kommentoi, ettei auta opettaa jotain asiaa, mikä tehdään veneessä ehkä kerran viidessä tai viidessätoista vuodessa. Läpivientejä ei siis vaihdeta ihan joka vuosi, jos viidentoista vuoden väleinkään. Ei opettaminen kuulemma silloin hyödytä mitään, ensi keväänä kun on taas jokin uusi juttu opetettavana. Toisena syynä opettamattomuuteen hän tarjoili sitä, ettei itsekään tiedä aina heti, miten jokin asia tulisi korjata vaan fiksailua pitää aina miettiä ja suunnitella. Hän jätti mainitsematta, että suunnitelmia on kuitenkin hyvä jakaa toisten samanmielisten kanssa. Kaksin tulee luultavasti kaunihimpaa, sillä toisella kun on voinut olla juuri se putki poikki viime kesänä. Kysyinkin, miksei näitä fiksailupohdintoja voisi jakaa minun kanssani, saattaisin hyvinkin keksiä jonkin konstin ongelman ratkaisemiseksi ja oppisin samalla veneen korjaamisesta tai pikemminkin sen ylläpitoon liittyvistä pakollisista töistä. Onko syy itsekseen puuhailuun pohjimmiltaan niin yksinkertainen kuin viitseliäisyys, kiire ja helppous tehdä yksin?
Vai onko syy se, että miehet vain ovat huomattavasti useammin kasvaneet miehiseen ja koneistettuun, öljyn ja ropaamisen kyllästämään maailmaan? He ovat lukeneet lehtiä, joissa on kerrottu jonkun, suoraan sanottuna ihan sama minkä moottorin fiksaamisesta ja siksi he ovat paljon naisia valmiimpia tarttumaan aikanaan auton konepellin alta löytyvään maailmaan tai veneen uumenissa purisevaan laitteeseen. Tai vaikka mikroaaltouuniin! Joku on jopa voinut kokeilla automekaanikon uraa, ja vaikka hän olisi nykyisin liikealalla, hänellä on jonkinlainen perusajatus, miten moottori toimii ja mikä siinä voisi olla vikana. Mistä siis lähteä liikkeelle korjailujen kanssa. Tuntuu jopa, että mies, joka ei oikeasti tiedä käsillä olevasta asiasta sen enempää kuin nainenkaan, opastetaan kyllä fiksailun saloihin. Miehen jotenkin uskotaan tietävän, miehen uskotaan omaavan sitä miehistä globaalia tietoa tai ainakin kykyä sen omaksumiseen.
Naisella tuo nuoruuden opintokokeilu saattaisi olla kosmetologikoulusta. Kosmetologikoulun asioita on myös sivuttu naistenlehdissä niin tiuhaan, ettei meikkaamiselta ole vaan voinut välttyä. Siksi naiselle onkin vähintään melko luontevaa tarttua meikkisiveltimeen, vaikkei hän olisi koskaan käyttänyt ripsiväriä ihmeellisempää. Meikkaaminen vaan on naisten juttu. Ja nyt ei ole idea arvottaa, ettei kukaan nainen osaisi katsoa konepellin alle saati ymmärtää siellä vaikuttavia voimia tai ettei mies osaisi meikata, kuluisia mies-meikkitaiteilijoita on hurjasti, silti yleistäen näen tässä suuren, sokean pisteen, joka liittyy perustavalla tavalla naiseuteen ja miehisyyteen ja näiden kahden maailman eroihin. Kyseessä on mielestäni kaksi täysin erilaista elämän kielioppia, joille kahta eri sukupuolta ohjataan tai joille he ohjautuvat ehkä jo ihan biologian saattelemina.
Meillä on kundikaverini kanssa tapana huokailla toistemme logiikoille. Tyyliin "vain nainen toimii noin" tai "vain miehet ajattelevat näin". Suuri osa tästä huokailusta on huumoria ja keskinäistä hömppää, mutta kyllä siihen mahtuu myös se tietty kykenemättömyys nähdä toisen ajatusmaailma täysin objektiivisesti ja tajuta se pohja, mistä molemmat naisena tai miehenä ponnistamme. Minä en naisena puhu miesten maailmaa, mutta niin ei kundikaverinikaan puhu sujuvaa ”naista”. On paljon, mitä emme ehkä toisistamme sukupuolittuneina olentoina ymmärrä, mutta on myös paljon sellaista ymmärtämättömyyttä, minkä emme edes tajua kumpuavan tästä sukupuolittuneesta maailmasta.
Ei siis ole vain kundille ärsyttävää ja turhauttavaa, kun kimmakaveri pyrkii mukaan veneelle aikomuksenaan nyt oppia jotain uutta, sillä kimmalla on varmasti vilpitön tarve oppia ja etenkin ymmärtää. Sen sijaan, että mies tuntisi vastuullaan olevan antaa valmiita vastauksia, mielenkiintoisempaa olisi, jos hän antaisi niitä oman kielioppinsa ensimmäisiä askeleita. Ei vierasta kieltäkään aleta opetella verbien menneistä aikamuodoista vaan ihan aluksi tankataan olla-verbin taivutusta ja eri persoonapronomineja kyllästymiseen asti. Siis purjeveneessäkin voidaan pitkäään ihmetellä moottorin äärellä, mistä pulteista vääntämällä kansi lähtee irti.
Hankaluutensa tähän toki tuo se, ettei nainenkaan usein tajua puhuvansa ihan toista kieltä kuin miehensä. Nainen ehkä turhautuu, kun ei heti tajua, mikä on ruuvinväännin tai että nippuside on sama asia kuin muovinauha, josta isä käytti nimitystä ”rotanhäntä”. Monet riidat ja turhautumiset voitaisiin välttää, jos todettaisiin heti alkuun, ettet ole tyhmä, et vain tiedä tai hän ei ole tyhmä, hän ei vaan koskaan ennen ole ollut tällaisessa tilanteessa! Kehottaisinkin miehiä menemään peilikaapin eteen ja kurkistamaan rakkaanne meikkipussiin. Mistä lähtisitte liikkeelle, jos hän kehottaisi teitä sutimaan ensin hieman primeria ja jossain vaiheessa tulisi highlighterin vuoro? Miestä nämä jutut eivät varmasti edes kiinnostaisi, mutta kun naista kiinnostaa miehensä maailma, siinä voi olla kyse yhtä isosta loikasta. Ja vieläpä vaarallisemmasta. Meikkisiveltimellä harvoin on sormia katkaistu, mutta rälläkällä se jo onnistuu. Ja samalla kapistuksella onnistuu saamaan reiän veneen kylkeen.
Miehinen maailma on ylipäänsä äänekkäämpää, enemmän kouriin tuntuvaa, se on näkyvää ja tekevää. Naisten maailma on toki myös näkyvää ja voi vaikuttaa uuden elämän kieroon kasvamiseen, mutta lapsen kasvatus onkin jotain, mihin nainen jo yhteiskunnan puolesta istutetaan. ”Kyllä luonto opastaa” todetaan äidille, ja isää kehotetaan vain olemaan väsyneen äidin pikku apuri. Nainen osaa kyllä ottaa vastuuta ja sitä hänelle kuuluukin, se vastuu vain työnnetään naiselle täysin eri aloilta kuin miehelle. Enkä tiedä, miten tämän suunnan kääntäisin, sillä minustakin tulee joissain tilanteissa kundikaverini seurassa täysin hölmö. En osaa enää ajatella, koska pelkään ajattelevani pieleen. Syy ei kuitenkaan ole välttämättä tietämättömyyteni vaan se, ettei minulla ole edes aakkostoa, josta alkaa ajatusta rakentaa! Hänelle kun oivallus on tullut kaikkien muiden mielenkiintojensa kautta kuin itsestään. En usko, että naiselle miehiseen kielioppiin sisään pääsyn ainut vaihtoehto olisi oman auton tai veneen hankkiminen, nykyauton kun olisi miehenkin pakko viedä merkkihuoltoon. Kiinnostuminen ja selvää ottaminen asioista, mihin haluan mukaan voisi sen sijaan jo auttaa eteenpäin.
Ehdotinkin kundikaverilleni, että tutustuisin vaikka Youtubessa veneen moottorin öljynvaihdon saloihin. Siihen kundikaverini totesi, ettei yhdellä opetusvideolla voida käydä läpi kaikkia mahdollisia moottoreita ja niiden öljynvaihdon tekniikoita, meidän veneessä kun öljysuodatin on kuulemma moottorin sivulla ja ”tiedäthän mitä tapahtuu jos avaat sen? Siellähän on öljyä sisällä, joka sitten valuu ulos ja pilssiin.” Hän jatkoi vielä oppineensa nämä erilaiset öljynvaihtotavat ja moottorit jo pari kymmentä vuotta sitten sillä ja sillä eri veneellä. ”Aivan!” totesin, sillä siinähän tuli taas lausuttua se kielioppi, jota hän on kiinnostuksensa tiimoilta tankannut jo pitkät ajat. Mutta ehkä nyt olisi minun aikani aloittaa, ja tehdä ne opettavat virheetkin...
