Tänäänkö perjantai?

Työskennellessä kaupan alalla on ilta-, aamu-, keskipäivä- ja viikonloppuvuorot tulleet tutuiksi. Jos menee töihin yhdeltätoista ja pääsee seitsemältä on päivä aika hyvin kulutettu, vaikka töissä tulikin oltua vain se normi 8h. Tuntuu kuitenkin kuin olisi koko päivä sielllä vierähtänyt, ennen ei ehdi ja jälkeen ei jaksa mitään. Samoin tässä rytmissä on huomannut, että viikonloput ultimin vapaa-ajan pyhättönä ovat menettäneet merkityksensä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä, ei työviikkoa ja viikonloppua. Joskus vapaa tiistai tuntuu paljon paremmalta ja pidemmältä kuin aikanaan tuntui viikonloppu, kahdessa perättäisessä vapaassa ehtii jo unohtaa miten kassa toimii! Tänään joidenkin keskustellessa spårapysäkillä minne menisivät illalla, havahduin, että tänäänhän on tosiaan perjantai. Tuntuu ihan normaalilta illalta, huomenna vain sattuu olemaan listan mukaan vapaata. Seuraavan kerran kun pääsen huokaamaan, että onneksi on perjantai ja viikonloppu ja että olen ihan puhki, en enää mieti kaupan työntekijöitä eli perjantai-iltaa tai viikonloppua töitä tekeviä säälien vaan muistan, että heille juhlapäiväni on ihan normaali päivä. He eivät toivottavasti ole viikosta väsyneitä vaan nauttineet arkivapaansa antaumuksella. Työ rytmittää arjen, mutta niin se rytmittää huomaamatta koko ajattelun. Koko ajatusmaailma toimii suurella osalla ajselilla ma-pe ja pe-su. Isolla porukalla viikko on sitten päivätön, hieno hetki voi ajoittua akselille ti-to, ja to-ma sit taas jaksaa painaa.

Drag-kulttuuri

Vielä pari viikkoa sitten drag tarkoitti mielestäni vain miehiä, jotka pukeutuvat naisiksi ja esittävät kuuluisia naisia - laulajia etupäässä. Jotkut dragit toimivat myös juontajina luoden itse oman alter egonsa. Mielestäni pääasia oli pukeutuminen ja hauskuutus. Kävin sunnuntaina kaverini kanssa kalkkunabingossa Kalliossa, jota veti drag-juontaja. Sitä ennen viime viikolla pääsin kurkistamaan homobaariin yksien illanviettojen jatkoilla. Baarissa oli vain se jännä fiilis, kun tietää ja aistii, ettei kukaan katso sinua sillä silmällä vaan voit olla aivan rauhassa ja tarkkailla itse muita ja heidän välistään kanssakäymistä ja katseiden vaihtoa. Oli outoa, kun miehet eivät katsoneet naisia, tosin vain minulle. Mutta eihän siellä miesten ja naisten kesken ole tarkoituskaan syntyä kipinää.

Mutta siis takaisin aiheeseen, dragiin. Vielä katsellessani Showhatia, luulin katselevani show'ta, jossa miehet pukeutuvat naisiksi ja näyttävät hassuilta. Esittävät ja tekevät huumoria. Astuessani tuonne bingobaariin astuin paljon syvemmälle kuin mihinkään show'hun, astuin ihan omaan kulttuuriin. Meille naureskeltiin heti alussa, että kato nyt Pena tuli sisään naisen kanssa ja miettii, ettei ne nyt tajua et mä oon homo. Olin hieman huvittunut ja hämmentynyt juontajan meille osoittamasta kommentista, mutta vielä enemmän häkellyin, kun juontaja tepasteli kaverini viereen ja vaati tätä näyttämään masunsa... Kun paita ei alkanut nousta, nosti juontaja sen itse ja kommentoi masua "mmm-m, ihan hyvä". Ok, enpä ole ennen moista huomannut. "Normaaleissa" baareissa ei edes uskalleta katsoa vieraaseen, täällä käydään jo heti kättelyssä iholle. Mielenkiintoista! Pari bingon-huutjaa sai myös näytellä masuaan ja pyykkilaudalla sai lunastaa baarista hanatuotteiden sijasta vahvoja pullotuotteita. Masu-valuuttaa.

Iholle käytiin lopulta ihan kunnolla, kun yhden "bingo" huutaneen kundin, oletettavasti homon, sukukalleuksia drag-juontaja tutki kaikkien edessä kädellään kosketellen ja kovaan ääneen kommentoiden, ja kopeloinnin lopetettuaan tuikkasi kundilla nyt jöpöttävän söpösti. Koko muu baari katseli toimittusta ilman tyrmistystä ja kopeloinnin kohde naureskeli rennosti. Jäi siinä mun bingo-huudot, haha, ei tarvis mua tulla koskettelemaan. Yhtä kundiparia pyydettiin kans vaihtamaan paikkaa, jotta juontaja voisi ihastella toisen isompaa etumusta. Kundit vaihtoivat paikkojansa.

Suorasukainen kommentointi ja kiroilu jatkui läpi illan, tai no mitä nyt tunti siinä jaksettiin istua. Yhtä vanhempaa, runsaasti juonutta miestä ihmeteltiin spanieliksi "Hei täällä on yks spanieli! Meilläkin oli noita koiria, joilla takaraivo on niin pieni, ettei aivot mahdu sisään ja silmät pullahtaa ulos kun vähän päähän kopauttaa." Erikoista... Mutta ilkeyttähän tämä ei käsittääkseni ole vaan roolia ja kaikelle nauramista. He nauravat itselleen, heteroille sekä käsityksille homoista - heidän omille käsityksilleen, stereotypioilleen sekä heteroiden käsityksille. He piikittelevät kaikkea lyhyydestä - yhtä lyhyttä kimmaa nimitettiin kääpiöksi ja silti juontaja sai kimmalta suukon poskelle - kauneuteen - hyväkroppainen, pinkkiin minimekkoon pukeutunut blondi sai kuulla näyttävänsä samalta kuin juontaja oli näyttänyt 80-luvulla imitoidessaan Kikkaa. No se ei kyl enää mennyt huumorilla läpi, joihinkin kritiikin on iskettävä ja upottava. Valitettavasti. Ja kimma taisi olla hetero. Olemmeko me ulkonäöstämme tosikkomaisemman ylpeitä kuin siihen huolellisesti, mutta silti itseironisesti suhtautuvat vähemmistön edustajat?

Ilmiönä, eikä minään ohimenevänä, oli jo korkea aika tutustua siihen ja alkaa miettiä mitä sitä laajemmin. Kun firma tilaa drag-juotajan pikkujouluihinsa, se tilaa takuu hauskuutta, mutta keikan jälkeen artisti voi todeta, että siinä ne humalaiset idiootit nauro mun kommenteille itsestään eli lopulta itselleen! Asettaako juontaja siinä itsensä naurun alaiseksi (mies pukeutumalla naiseksi), voidakseen nauraa toisille? Mutta myös huumorin keinoin näpäytetään yhteiskunnan kaavoihin kangistuneita katsomuksia. Ja toki koetellaan rajoja. Niin kauan kuin on kohahduttavaa kouria toisen sukuelimiä julkisesti niin kauan sillä on wow-arvoa, ja niin kauan elämme turvallisessa normissa. Ja tähän turvalliseen normiin ei homoseksi sovi, vai mitä? Tämä on niin laaja aihe, ettei enempää pysty yhdellä kerralla sen sisään sukeltamaan, vaikka olo olikin kuin mut olisi pudotettu suoraan altaan syvään päätyyn. Ongelma kai on, että osaan uida ja pysyin pinnalla, en shokeerautunut. Ja ehkä tällä normin yli menemisellä myös pidetään joukkoon sopimattomat, heterot, ulkona... Ei ole enää hetero-ystävällisiä homobaareja vaan homo-ystävällisiä heterobaareja, näin olen kuullut. Jollain heidänkin on voitettava yksityisyytensä.

Muutama yö vielä

Tänään oli sopivasti sunnuntai vapaa ja joulun valmistelu työn alla. Pakkailin muunmuassa lahjoja ja maistelin Hans Välimäen vuosikerta glögiä. Glögi ei ihan tavoittanut hintansa asettamia odotuksia, mutta toisin kuin ensimmäisellä kerralla kiehautettuani sitä vahingossa, maistui juoma nyt maltillisesti lämmitettynä melkein hyvältä. Lidlin Välimäki Exclusive-tuotteita olen myös käynyt ostamassa, silloin kun niitä on tarjolla vielä ollut... Viimeisimpänä maksapateita, mmm! Herkuttelu kuuluu tähän pimeään aikaan. Parhaalta kuitenkin tuntui lahjojen pakettiin saanti näin huimasti etuajassa.

Eilen sain keitettyä vuoden vuoden ensimmäiset riisipuurot. Oi mitä herkkua tulikaan, kun sai teos kiehua tunnin rauhassa vaniljatangon kanssa. Menee nyt Montignacit joulutauolle! Ensi viikolla on sitten piparkakkujen vuoro, muunmuassa koalan ja kengurun mallisia!

Ainoa tumma pilvi odotuksen yllä on jouluaaton työt. En tajua, miten jaksan hermoilla siitä jo nyt. Kuten runossani pohdin, se tulee - se on kestettävä, jotta sitä voi sitten muistella. Muistaisivat vaan asiakkaat olla mukavia, unohtaa stressinsä, ottaa rennosti, vaikka ovat ihan itse valinneet tehdä ostoksensa viimeisenä päivänä. Mä en kykenisi!

Jouluun mennään

 

Itsenäisyysviikonloppu meni sini-valkoisissa tunnelmissa, mutta nyt on aika jo suunnata katse jouluun. Kanelin ruskeaa, joulutähden punaista... mutta miten tehdään hyvä joulupuuro? Vinkkejä? Tein viime vuonna Australiassa riisipuuroa isäntäperheelleni, joka oli maistanut jotain maukasta riisijälkiruokaa Norjassa ja pyysi minua valmistamaan samaa, meillä Pohjolassa, kun sitä osataan valmistaa. Googletin reseptin ja keitin ison kattilallisen puuroa, mutta ei siitä niin hyvää tullut kuin olisi pitänyt, tai voinut. Syötiin sitä kolmeen kertaan, kerran oluenkin kanssa, hah, mutta herran ilmeestä päätellen parempaa olisi voinut olla. Tänä vuonna olenkin ottanut ohjelmakseni onnistua ja tehdä maukkaan riisipuuron. Pientä himmennystä projektiin aiheuttaa se, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni aaton töissä (oli alussa pienoinen järkytys), joten puuron nauttiminen aaton aamiaiseksi kaikessa rauhassa jää nyt unholaan. Joulurauhan julistuksen ja Lumiukonkin saa nyt katsoa tallenteena, mutta ehkä sitä saa muutaman hyvän joulun toivotuksen enemmän kuin normaalisti! Positiivisuus kunniaan.

Mutta koska aattoon on vielä hetki aikaa, palataan vielä perjantaihin. Olettehan jo maistaneet Kolmen kaverin jäätelöitä? Voi juma! Sini-valkoisiin hetkiin istuu vinkeä mustikka-kaardemumma, makeisiin vadelma-valkosuklaa, uutuus mustaherukka-appalsiini on törkeän hyvää, vaikka oudolta yhdistelmältä kuulostaakin. Maistakaas!

 

Iloinen "Hei!" ja hymy

Nyt on takana neljä tiivistä työpäivää ja huominen vapaa ei voisi maistua makeammalta! Kyllä ihminen kuuluu työelämään, sosiaalinen eläin kun on. Maanantai oli kaikesta huolimatta järkyttävä pudotus altaan syvään päähän ruuhkineen ja vaikeine kasveineen. Tuntui, etten osannut kääräistä yksinkertaista amaryllistä nopeasti tiukkaan pakettiin saati saada vaativan asiakkaan orkkideoja ojentumaan paperikääreeseen. Huh ne huolet on nyt selätetty ja sain tänään jo kehujakin siisteistä paketoinneistani! Takataskuun tulostamalleni lunttilapulle on ollut myös käyttöä, kun moni on halunnut tietää sypressin kastelusta ja joulutähden kylmänkestävyydestä. Listaa kootessani jätin tarkoituksella pois harvinaiseksi kuvaillun jouluruusun. Mutta kuinkas ollakaan, sitähän tietty myydään juuri Stockalla! Onneksi mukavat työkaverit auttavat esteiden yli. 

Nyt siis eikun ansaitulle vapaapäivälle ja mukavaa itsenäisyyden juhlapäivää kaikille!