maanantai 30. syyskuuta 2013

Ash***kartelua

Ihan rehellisesti minä vihaan askartelua, paskartelua. Vihaan sitä, kun tiedän juuri kuinka hyvän näköistä jälkeä pitäisi tulla eikä käsi ole tarpeeksi vakaa eikä taiteellinen toteutus paras ominaisuuteni. Ja kädet hikoo. Tänään oli kuitenkin tartuttava värikynään ja pensseliin, sillä en tajunnut pakata rinkkaan matkaltani valmiita lipputuotteita mahdollisiin kotiin paluu juhlallisuuksiin eikä Suomesta oikein löydy jenkkilipun lisäksi muita vaihtoehtoja... Olisi siis pakko alkaa askarrella.

Vesivärin tavoin veteen reagoivat puuvärini toivat kuitenkin helpotusta urakkaan. Ei tarvinnut värittää rystyset valkoisina, vaikka asento kyllä lopulta muistutti ala-asteen kuvistunteja, olin niin ihmeellisessä kumarassa ja ranne epäinhimillisessä kulmassa, ettei oo todellista... Haha, mutta minkäs sitä ei tekis koristeiden eteen, mikään ei oo liikaa vaivaa hyvästä tunnelmasta!
Taikuutta! Ei tarvi niin stressata kynän jäljestä, kun vesivärin valööritkö ne oli on hienoja ei-niin-tasaisinakin. Isommissa koristeissa päädyin sitten myös muiden vierailemieni maanosien esittelyyn, kuvia lauantain jälkeen - jännitys säilyköön. Eli tulossa on sellainen "Maailman ympäri - vihdoin Suomessa"-ilta. Musiikki voisi vaik olla hulaa, karkit on Suomesta... Ja valokuvat vaikka mistä, sain nimittäin kesytettyä kaikki 6000 kuvaa, ja nyt on 570 otosta esittelyssä. Vieraille on varmaan juotettava kahvia, ennen kuin se maratoni aloitetaan.

Ja tässä, illan eka valmis lippu tikussa, tikkulippu, lipputikku... Valöörit kohdillaan?

maanantai 23. syyskuuta 2013

Safkaa - de la bouffe

Tämä viikko alkoi lounaalla Thaimaalaisessa ravintolassa. Ystävätär oli koulutuksessa Markkinointi ja mainonta instituutissa, ja juostiin sen kunniaksi yhdessä lounaalle Taka-Töölön uuten Thai Ochaan. Ravintolan Facebook-sivut on avattu heinäkuun alussa eli paikka on vielä melko uusi, mutta aivan ihastuttava tuttavuus! Itse otin currya tofulla, ystäväni cashew-lihaa, molemmat 9euroa. Alkuruoaksi lounaaseen kuului tuore riisipaperirulla, jonka sisällä oli vihanneksia ja tuoreita yrttejä, mukava ja maukas yllätys. Pääannos oli kohdallani todella maukas, hennon tulinen ja tofu kaikkea muuta kuin kumia, suosittelen! Lounasseurani kehui omaa annostaan myös. Kun siis Rock mac safkat ei kiinnosta, ota puolen korttelin verran askelia keskustan suuntaan Mannerheimintietä pitkin ja olet herkullisen thaimaalaisen ruoan äärellä! Ravintolan sivut eat.fi:ssä

Viikonlopun aikana oli oivasti aikaa tehdä myös itse safkaa ja jo perjantai maistui sunnuntaille. Stockan Herkussa todettiin "Arkikin voi maistua juhlalle." No näinpä kävi! Eikä ole muuten usein käynytkään. Innostuin matkallani ruoanlaitosta ja hemmottelin vanhempiani ensin perjantain kokeilulla, joka oli Mascarponella ja makkaralla täytettyjä sieniä, resepti Hesarista. Käytin sieninä ihan peruschampioneja, makkarana chorizoa ja korppujauhot jätin kokonaan pois, nyt kun olis taas tarkoitus hieman syödä Michell Montignacin ohjein. Vaikka vähensin makkaran määrää sataan grammaan, tuli täytettä silti yli tarpeen, mutta se ylimäärä hautui uunissa muiden mukana pienissä posliinikupeissa ja hävisi suihimme salaatin vierellä. Ah, voin vannoa, etten ole hetkeen syönyt yhtä maukkaita uunisieniä! Ja kukapa olisi arvannut, että balsamico tekee sellaisen säväyksen kuin se tässä reseptissä tekee. Kokit hokevat, ettei hyväksi ruoanlaittajaksi voi tulla maistamatta kaikkea ja koko ajan. Niin sitä oppii, mitkä maut menevät yksiin.

Lauantaina otin sitten takataskusta Ausseissa opitun reseptin: munakoiso-tomaatti-mozzarella-padasta. Googlasin tätä ruokablogeista, mutta ekaksi löytämässäni vuoka hukutettiin tomaattikastikkeeseen, mulla tähtäimessä oli mozzarella ja muutkin aineet kuivina ja kastike lautasen sivulle. Voilá...


Tätä tehdessäni pilkoin munakoisot (noin vaaksan mittainen pullea yksilö) todella ohuiksi pyöryleiksi ja itketin niitä suolan avulla reilun tunnin leivinpaperin päällä. Sitten kuivasin palat, asettelin uunipellille, valelin päälle oliiviöljyä ja paistoin 175C-asteessa joku kymmenen minuuttia. En ole mikään kokenut kokki, mutta silmämääräisesti tämä hääräily tuntuu onnistuvan parhaiten. Kiekkojen kypsyttyä hieman, otin ne ulos uunista ja aloin koota itse vuokaa: rivi munakoisoa, rivi ohuiksi leikattua mozzarellaa (kaksi palloa meni kolmelle hengelle tehtyyn uunivuokaan) ja rivi melko ohueksi leikattua tomaattia (kahdella tomaatilla pärjäsin)... kunnes kaikki aineet on käytetty. Päälle oliiviöljyä, mustapippuria, rakeista suolaa (kuten fleur de sel), tuoretta basilikaa tai pussista Herbes de Provence-yrttisekoitusta, puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori. Ja siinä tämän reseptin vinkeys onkin, sitruunan mehu ja kuori! Uuniin noin kymmeneksi minuutiksi, ja nauttimaan... Sivuun tein sen tomaattikastikkeen, niin tuli lautaselle myös kastiketta.

Illallakaan en lopettanut herkuttelua, lauantai kun oli...

Iltapalaksi oli vuorossa herneitä, joihin valelin oliiviöljyä ja Fleur de sel-suolaa, on muuten ihan eri nautinto, kun suolakin on korkealuokkaista. Jos purkki maksaa sen 5euroa, kyllä hinnan saa takaisin maussa! Päälle hieman auringonkukan siemeniä. Ja kastikettahan tähänkin on saatava, siispä guacamolea!
 


Sain tätä majoneesilla pehmennettynä avokaadotilalla, mutta yhden amerikkalaisen kundin tekemänä itsetehdyn guacamolen hienous vasta kunnolla avautui. Miksi yhdistää maukkaaseen hedelmään turhia rasvoja, jos tainnuttavan ihanan tahnan voi tehdä niinkin yksinkertaisesti kuin:
2 avokadoa murskattuna
suolaa maun mukaan
mustaa pippuria
chiliä, tulisuuden ja oman kestävyyden mukaan
loraus oliiviöljyä
1/2 limen mehu
tuoretta persiljaa, korianteria tai italian persiljaa

Huokaat Aaah! etkä enää osta valmista guacamolea, sillä tästä lähin ilman on parempi kuin huonon korvikkeen kanssa.

Koska perjaintai tosiaan maistui sunnuntaille, ei sunnuntai maistunut enää millekään. Mutta tulipahan muina päivinä herkuteltua. Kertokaa, jos vinkeistäni on iloa!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Vallilaa kotiin

Niinpä sitä ajattelis, että voi unohtaa itsensä ja vain alkaa suorittaa jotain muuta, valitsemaansa tyyliä kuten itse kotiin palatessani meinasin. Oli hyvinkin vakaa tarkoitus muuttua sisustuksessa rauhallisia, seesteisiä, yleisesti tyylikkäiksi tuomittuja valkoisen ja beessin sävyjä yhdisteleväksi ja liikoja värejä karsivaksi, mutta niinpä kävi ettei käynytkään. Enhän minä raidoistani siis lempiväristäni eroon pääse, se on osa luonnettani, ilman en osaa elää. Ihan viimeisin todiste ohessa:
  
 Sain kymmenen vuotta palvelleen suihkuverhon tilalle uuden, ylläri keltaisen verhon! Valitsin Vallilan suosituista kuoseista Viiskulma-nimisen kuosin piristysruiskeeksi kylppäriin. Tämä on eka Vallilan tekstiili, jonka olen hankkinut.
Kuten huomaatte, keltainen ja valkoinen toistuvat kylpyhuoneessa jo entuudestaan. Benettonin muhkea kylpytakki ja valkoiset pyyhkeet ovat raikkaat ja iloiset.
Jes! On se vaan mun näköinen! Miksi sitä muuttamaan, tai mielekkyyttä kieltämään...

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kaikki kortit 2

Pohdinkin, että kortteja oli liian vähän ja muutamasta makeasta paikasta oli muka jäänyt muisto lähettämättä. Varmaan joku kortti on jäänyt matkallekin, tässä kuitenkin kaksi viime postauksesta jäänyttä.

Ihana, upea Great Ocean Road maan etelärannikolla Melbournen lähellä.

Byron Bayssä on myös hieno majakka, ja Australian mantereen itäisin kohta.

Ruoan suhteen valmistelen tässä tarjoamisia Suomeen paluu-pippaloihini. Teeman pitäisi olla Australia eli pöydästä löytyä juttuja, mitä sain matkani varrella. Valitettavasti todellisia Aussi-ruokia en löytänyt eli nyt mennään hyvien muistojen menulla. Parina iltana olen muunmuassa kehitellyt tonnikalawrappiä. Tehdäkö tahna päivää ennen vai samana päivänä? Majoneesista vai kermaviilistä? Täytänkö wrapit ja annan vetäytyä jääkaapissa yön yli vai teen ne juhlapäivänä ja pistän suoraan jakoon...? Ei ole ennen tullut mieleenkään tehdä moisia koekeittiön ponnistuksia, mutta kyllä se kantaa hedelmää.

Mmmmm... :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kaikki kortit

Vanhempien palapeilistä löytyy hyvä läpileikkaus viime vuoden reissusta, kaikki lähettämäni kortit... Aaa! Matkakuume nousee, kun näitä katselee!
Vanha Qantas-mainos :)
Bairnsdalessa olin hoitamassa lihakarjaa.
Karjan seasta meren ääreen - Lakes Entrance.
Melbourne oli ihana ja eurooppalainen suurkaupunki.
Isin synttärikortti lokakuulta.
Halls Gapissä oli jäätelön myynti ja patikointi pääosassa.
Marraskuussa Adelaideen, pieneen suureen maalaiskaupunkiin.
Indian Pacific vei länsirannikolle Perthiin.
Pembertonissa elämää rytmitti kuuma ilma ja avokadojen kypsyminen.
Joulun vietin myös avokadoperheessä.
Busseltonissa oli pitkä, hieno laituri.
Retkellä länsirannikolla poikettiin muunmuassa Hutt Riverin itsenäisessä valtiossa.
Ningaloo reefillä, länsirannikon timantilla, upealla riutalla pääsi kokeilemaan snorklausta.
Sittenpä lennähdin maan keskelle Alice Springsiin, elättiin maaliskuuta tässä vaiheessa.
Uluru/ayers Rock, huh on iso. Kymmenen kilometriä saa kävellä, kun lähtee kiveä kiertämään.
Ulurulta pisteltiin pölyistä, punaista autiomaata Cooper Pedyn kaivoskaupunkiin.
Ennen Surfers Paradisea kiersin Sydneyn poolotilalla ja Yamban surffikaupungissa, niistä ei kai sit löytyny kivoja kortteja.
Brisbane oli iloinen ja aurinkoinen osavaltion pääkaupunki Queenslandissa.
Australia zoo:ssa sai ihailla Steve Irwinin saavutuksia.
Noosa oli rikkaiden leikkikenttä, joka jätti minut hieman kylmäksi.
Koko Eurooppa mahtuu Australian mantereen sisään kevyesti.
Fraser Island, dingot ja hiekkaa toukokuussa.
Whitsundays tarjosi purjehduselämyksiä.

Cairnsistä ja Port Douglasista pääsi kätevimmin Isolle Valliriutalle.
Heinäkuussa oli äidin synttärien aika, kortti lähti Suomeen silloinkin.
Vikana Australian kohteena oli pääkaupunki Canberra.
Sitten vaihtui maa ja kotimatka alkoi, Auckland, Uusi-Seelanti.
Rotoruan alueella oli kerrassaan upeaa geotermaalista aktiviteettia.
Honolulu ja hieman kimalletta taivaalla, juurikin näin.
Havaijin pohjoisrannikko oli kotiin paluun kohokohtia.
Hollywood! Sitä paikkaa on vaikea kuvata lyhyesti.
San Francisco on vinkeä kaupunki, suuri ja pieni samalla kertaa, eikä Golden Gate jätä kylmäksi!
Alcatraz, se taas saattaa jo hieman kylmätä.