keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Näin niitä autoja ostellaan

Joku olisi vaatinut kevytmetallivanteet, minä olen tyytyväinen suklaaseen.

Vanhemmat ostivat siis uuden Volkkarin ja minä sain suklaata. Lahjana tuo ei ole iso, mutta ajatuksena paljon suurempi. Makeeta... Ja uuden autosi merkin voit laittaa jopa suuhun! Kaiken lisäksi konvehti, josta nautit ei ole kotimainen vaan taattua tuontilaatua suklaan mahtimaasta, Belgiasta. Leonidasta siis. Kaikella pienellä voi jäädä mieleen ja miellyttää paitsi ostajaa, suklaasta pitävää auton apukuskia. Autokin tuli koeajettua illan lopuksi ja nyt voin paljastaa, ettemme enää jää muiden jalkoihin! Minulle kiihtyvyys on ennen kaikkea turvallisuusseikka, kiihtyvällä autolla liittymiset ja ohitukset sujuvat moottoriteillä ilman vaaratilanteita, valoista voi lähteä sujuvasti ja ripeästi autolla kuin autolla.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Tv-poiminta

Kaikille ranskan kielen, kulttuurin ja etenkin kaikille upeiden leivonnaisten ystäville suosittelen lauantai iltaisin Tv5 Mondelta kello 22 (minun kaapelitaloudessani kanavapaikka 87) tulevaa Qui sera le prochain grand pâtissier ? ohjelmaa. Kyseessä on kondiittorikilpailu, missä jo vuosia alalla olleet nuoret kondiittorit kilpailevat haastavien ranskalaisen leivontataidon haasteissa. Kuriositeettina yksi kilpailijoista on 26-vuotias ja ehtinyt olla alalla jo kymmenen vuotta! Tänään pyörähtää ruutuun kolmas jakso, jossa kadeksan alkuperäisestä kymmenestä kisaajasta tavoittelevat haluttua mestarikondiittorin titteliä leipomalla ainakin perinteisen joulukakun Bûche de Nöel, valmistamistamalla pääsiäissuklaata sekä valmistamalla erään kuuluisan leipurin leivoksen itsenäisesti uudelleen. Ohjelma on erittäin herkullinen tapa pitää yllä tai harjoittaa ranskantaitojaan tai ihan vaan ihailla viimeisteltyä leipomotyöskentelyä ja upean makeita luomuksia! 

Amusez-vous bien !

perjantai 17. lokakuuta 2014

Jean Paul Gaultier chez Lindex


En postaa paljoa muodista tai ostoksista, mutta olen ollut ja sisimmissäni olen vieläkin aivan hurmaantunut aiheesta. Seuraan toisella silmällä uusia suunnittelijoita, nousevia merkkejä ja pitkään alalla olleita. Nuorempana lempimerkkejä oli Kenzon, Versacen, Gaultierin, Lacroix'n ja Vivien Westwoodin tapaiset värikkäät, räväkät, oudon mauttomatkin suunnittelijat. Nina Ricci ja Ralph Lauren hivelivät puolestaan sitä hillittyä makua. Näitä löytyi Della Margan ja Kaarina K:n putiikkien ikkunoista ja Fashion tv:n muotinäytöskoosteista, ja tietty muotilehdistä, mitä käytiin kirjastossa tai Akateemisessa selailemassa.

Nyt siis kun Jean Paul Gaultierin kaltainen tähti loi Lindexin kaltaiselle jokaisen naisen liikeelle malliston, ni hitsi sehän oli lähdettävä tsekkaa! Ainakaan vaatteita ei oltu riivitty rekeistä samalla tahdilla kuin Hennesin tehdessä yhteistyötä kuuluisan suunnittelijan kanssa, joten mullekin löytyi helposti kassin täytettä. 

Ehdottomasti ihanimpana, ehkä pitkästä aikaa inspiroivimpana hankintana tein tämän kampanjan mainoksessakin käytetyn tatuointi-paidan. Uuuu, tonne alle ihonvärinen toppi ja meitsikin muuttuu aika cooliksi! 

Ihanat värit ja käsivarressa perinteinen ankkuri piinaavine mustekaloineen, aijaijai!

Ja samalla teemalla vielä alushousut, nyt on jo hottia...

Gaultier oli myös saanut mustaan perustoppiin sen jujun paitsi ton vetoketjun niin myös venepääntien ja vajaamittaisten hihojen avulla. Ja koska minulla ei todella ole liikaa mustia vaatteita, ostin tulevien iltojen iloksi tämän paidan. Ainakin Haloo Helsingin keikalle tämä voisi olla nappivalinta...

torstai 16. lokakuuta 2014

Karkkiveneellä länsinaapuriin

siis Vadelmaveneellä Ruotsiin. Kävin tänään katsomassa paljon puhutusta romaanista tehdyn leffan Vadelmavenepakolainen vanhempieni kanssa. Isäni ei pitänyt näkemästään lainkaan, mutta äitini ja minä tulimme salista ulos hymy huulilla. Ja pitkästä aikaa kadotin salissa istuessani täysin ajan ja paikan tajun, mikä tapahtuu vain oikein mukaansa tempaavan leffan kanssa. 

Kyseessä on ruotsalaisin suomalainen elokuva, mitä olen koskaan nähnyt. Siinä puhutaankin ruotsia toisin kuin kuvittelin ja päänäyttelijän vuoden mittaiset suomen opinnot eivät kovin pääse loistamaan, vaikka hyvin hän rivinsä tällä meidän kotimaisella vetää. Molemmille maille ja kulttuureille saa myös nauraa, vaikka ensin voisi leffaa katsoa ruotsalaisuuden ylistyksenä. Mutta kun tarpeekseen nauraa, alkaa huomata mille nauraa ja sehän on niille hullujen ruotsalaisten tavoille ja meidän yrityksellemme pitää niitä omiamme hienompina. Katsojan onneksi liian stereotypisiin hahmoihin ei ole sorruttu, joten suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden erot saa ennemmin hakea dialogista ja tapahtumista kuin jöreistä tai ylipirteistä henkilöhahmoista.

Polveileva juoni ja pienet, hauskat tapahtumat pitävät elokuvan mielenkiintoisena loppuun asti. Suosittelen kaikille, jotka haluavat ottaa selvää miksi Ruotsi on muka niin paljon parempi kuin Suomi ja tulla teatterista ulos tyytyväisenä synnyinmaastaan. Pilkettä silmään ja pimeään nauramaan!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Deittiä tänne päin!

Pitäähän sitä olla trendikäs tai ainakin utelias, avoin ja antaa kaikelle mahdollisuus. Siispä mitä sitä muuta olisi vielä kokeiltavana kuin tämän hetken kuumin treffipalvelu Tinder. Mitä enemmän hoen toisille, etten kaipaa kundikaveria sitä varmemmin näen yöllä unta kundikaverista. Poika vaihtuu, mutta tunne ja suudelman todentuntuisuus säilyyy, yöstä toiseen. Mitä ihmettä?! Ihmeen helppoa treffailua! Siispä kaverien usuttamana Tinderiin...

Ekana iltana sain naurattaa kaveria reaktioillani. Viimeinen kundi Tinderissä joi viiniä suoraan hanasta, ja minä kömmin katselemaan niitä öiden prinssejäni. Seuraavana aamuna sain jo ekan matchin! Ja hihkuin heti kahdelle ystävälle mitä sitten pitää tehdä?! Aloitanko minä vai hän, minä vai hän..? Minä aloitin, hän vastasi. Loput ovatkin pysyneet hiljaa tai häipyneet osumista. Ja lopulta tämä yksikin on tyytynyt hiljentymään. Nyt viikon jälkeen olen edelleen yksin, vaikka hei! Olen Tinderissä, tykätkää nyt!!! Matchi, matchi!!!

Vai enkö ole tarpeeksi jännä? Yllättävän useat suomalaiset 80kilometrin säteellä Helsingistä kuitenkin laskettelevat Alpeilla,  vuoristokiipeilevät Himalajalla ja sukeltavat Thaimaassa aika perustoiminaan, jokapäiväisinä harrastuksinaan. Ja kaikki ovat erittäin, hyvin tai mahdottoman urheilullisia. Jos joka toinen näissäkin paikoissa on käynyt ja joka toinen päivä jaksaa jalkaa nostaa niin ne on jo turhankin normimenoa. Mun mielestä. Persoonat hei, jälleen erikoisia kaikki samalla tavalla, normaaleja ei enää kukaan. 

Mut silti jos mikään jännä ei oo enää jännää ni mitä sitä sit enää voi tehdä erottuakseen. Ei mitään?! Ei voi ku odottaa ja hymyillä vastaan tuleville. Tai voi kokeilla kaikkea tällästä hauskaa niinku Tinder. Altistaa itsensä mahdollisuuksille ja makeille nauruille.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Baby shower :)

Tänään on tehtävä toinenkin postaus, sillä olin ensimmäistä kertaa sellaisilla kutsuilla, joista olen ennen lukenut vain netistä. Tai minkälaisista kutsuista olen vain nähnyt kuvia!

Pöytä katettiin ja asunto koristeltiin juuri niin ihanasti kuin olla ja voi! Yllä pöytä ja alla Polaroid-kuva pöydästä. 

Vitsi näistä paperikuvista vaan välittyy se fiilis eri tavalla ja "liika" tarkkuus jää pois. Siinä oli päivän paluu kasariin-hetkeni.

Mini cupcaket Brooklyn bakeristä...


Ihania yksityiskohtia ja värejä...


Ilmapalloasetelmakin sopi koristeluun kuin nakutettu.

Yksi ohjelmanumero oli suklaamaistelu. Saimme arvioida suklaiden ulkonäköä, hajua, tuntumaa, ääntä ja makua sekä pisteyttää herkut asteikolla 1-5. Arvailimme tietysti myös tulokkaan syntymäpäivää sekä mittoja ja kirjoitimme tulevalle äidille positiivisia mietteitä tiukkojen hetkien varalle.


Ei maailmassa ole parempaa asiaa kuin hyvä ystävä. Paitsi hyvä ystävä ja suklaa yhdessä. C. Dickens

Hei taas!

Nyt on syksy hiipinyt päälle, kun odotan vaan jotain heureka-ideoita vaikka kaikkea hauskaa tapahtuu joka viikko. Olen melkein vaipunut siihen moodiin, missä odotan vain seuraavaa tapahtumaa, suunnittelen ja pohdin enkä tajua nauttia tästä hetkestä. Kunhan vain muistaisin nauttia edes siitä odotetusta hetkestä!

Viime viikonloppuna kävin vuoden ekan ja vikan kerran purjehtimassa. Suomen nuorisopurjehtijat järkkäsi porukkansa Amazon nimiselle rautakuunarille keikkumaan. Kevyessä tuulessa killuimme Turun saaristoa ensin etelään ja sitten pohjoiseen, ihailimme sumusta ilmestyviä ja sinne häviäviä Ruotsin laivoja ja vahdimme ankkurin pitävyyttä yön pimeinä tunteina. Onni kai oli, ettei tuuli yltynyt paljoa, sillä sunnuntaina ankkurin noustessa irtosi se kiinnityksestään ja upposi pohjaan. Siinähän olisi ollut säpinää yöhön, jos kiinnitys olisi pettänyt keskellä vuorokauden pimeintä hetkeä! Sunnuntaina tuulta oli onneksi jo hieman lauantaita enemmän, joten saimme kokeiltua purjehdusta. Itse tosin kokeilin silloin ruoanlaittoa ja koska kukaan ei muistanut huikata keittiöön, että NYT KALLISTAA, roikuimme paistinpannujen kahvoissa ja tuimme täyttä pastakattilaa, jotta miehistömme saisi lounasta lautaselta eikä lattialta. Salaatti oli lopulta ainoa menetys, kun se kiisi pitkin salongin lattiaa lasisen kulhonsa kanssa.



Tämän viikonlopun kohokohta oli isäni synytmäpäivä, jota juhlimme kolmisin ensin kotona ja sitten illallisella huikean hyvässä Brasserie Eirassa Tehtaankadulla. Paikka on ranskalaiskokkien pitämä pieni, intiimi ja lämmin tunnelmainen ravintola, missä todella korkealaatuinen viiden ruokalajin chef's menu hellii ruokalijan makunystyröitä erittäin huokealla hinnalla. Syksyn menusta löytyy kanttarellikeittoa, kampasimpukkatartaria, väliin mustikkasorbettia, jonka jälkeen itse valittu pääruoka, joka meillä oli mehevää hanhea ja lopuksi ananaksen ja kookoksen makuja. Kokkausohjelmia katsoneena olen alkanut kaivata annoksiin niitä pehmeitä ja raksahtelevia elementtejä, makeaa ja suolaista vaihtelua sekä jotain uutta jujua, suutuntumaa, vaikka mitä. Ja juuri tätä Brasserie Eira tarjoaa. Tarjoilijan suomi ranskalaisittain äännettynä on musiikkia korville ja heidän ammattitaitonsa silkkiä kokonaiskokemukselle. Tarkasteassani paikan nettisivut tänään, on sinne juuri julkaistu Joulumenu... Kukahan lähtisi kanssani sitä maistelemaan? Brasseire Eira

Pian on kuitenkin suunnattava suihkuun ja työkaverin babyshower-bileisiin. Tämä amerikkalainen meininki on aivan sekoittanut tämänkin kaveriporukan, itse vien lahjana vaaleanpunaisia ilmapalloja. Pyhäinpäivän ja halloweenin lähestyessä oli Ilmapallokeskus eilen jo täynnä innokaita asiakkaita, joten jos mielit leijuvia silmämunia tai pimeässä hohtavia tekohampaita, suuntaa pikimmiten Espooseen!