keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Puikot heiluu

 Tähän pääsin eilen

ja hermot kiristyi. Itse tehdessä tajuaa kunnioittaa kaupasta saatavien valmiiden tuotteiden helppoutta samalla, kun tutustuu syvemmin itseensä. Olen selvästi tulos- en prosessiorientoitunut puurtaja. Tekemäni jutun tulisi olla valmis illassa eikä venyä ihanaksi kuukauden projektiksi. Tämän takia minulla ei taida olla mitään pitempi aikaista harrastusta, kuin ranskan kieli... Minulla ei ole malttia harjoittella vaan pitäisi olla mestari minuutissa, ja saman tien valmis hommasta.

Tänään jo helpotti ja koska patenttikudos on onneksi yksi helpoimmista ja nopeimmista valinnoista, tunsin jopa edistyväni. Edellinen lankakerä kului loppuun ja leveyttä kutimella on jo 16cm. Langan sävy on aavistuksen leijonaan vivahtava hakemani sitruunan sijaan eikä lankamääräkään ihan riitä kahta kertaa kaulaan kiertyväksi huivipanssariksi, mutta päätin soveltaa lopputuloksesta jonkinmoisen kaulurin niin paljolla langalla kuin vain mahdollista. Mainittakoon, että pitkän kaulaliinan ohjepituus on kaksi metriä. Minulla meni kerä reiluun kymmeneen senttiin ja keriä on nyt jäljellä neljä. Seuraavaksi alankin meittiä kauniita tapoja kiinnittää uusi kaulurini kaulan ympärille.

Tänään pääsin tähän asti

Loppuun vielä pieni makea pala, Dumlen kausimaku piparkakku. Näitä herkkuja ei sitten saa Suomesta, vaikka valmistusmaa on Suomi ja valmistaja Fazer. Ja kysytty on Fasun brändi-johtajaa myöten. Toin nämä tuliaisina töihin risteilyltä, ja paketin huvettua pyydettiin heti Ruotsissa asuvaa entistä työkaveria lähettämään meille niitä lisää. Harmittaa nähdä jänniä kausi- ja uutuusmakuja myynnissä naapurissa ja miksi suomalaiset jätetään näin hyvistä namuista paitsi? Maistakaahan te, jotka risteilette Ruotsiin ennen joulua...

maanantai 28. marraskuuta 2011

Loma-maanantai


Tuntui kuin olisi väärässä paikassa koko ajan, kun on maanantain lomalla. Tai kuten minulle todettin, tuntuu kuin lintsaisi töistä. Mutta pöh, nyt turhat pohdinnat sikseen ja viimeisestä lomaillasta nauttimaan! Ehdin lomani aikana risteillä Ruotsiin ja nyt on pussi täynnä puuhaa kylmeneviin iltoihin:


Näistä langoista aion neuloa itselleni ne kaulaliinan ja pipon, joista oli jokin aika sitten puhetta. Kaulaliina syntyy luultavasti helpolla pantenttikudoksella ja pipo netistä löytämälläni Jacques Custeau-malilla. Suomesta en ole mistään löytänyt näin kirkasta keltaista (palaan värissä selvästi taas juurilleni), mutta NK:n lankaosastolla onni potkaisi! Keltaisten kerien alla näkyvien pinkkien lankojen käyttöä en ole vielä suunnitellut, mutta nekin oli ostettava harvinaisen herkullisen värinsä takia. Sitten vaan puikot kilisemään...

torstai 24. marraskuuta 2011

Se tuli ja se meni

Sain siis uuden sängyn eilen illalla kahden rivakan kundin kantamana. Ensivaikutelma oli oikein staili, mutta ensimmäinen yö ihan hirveä. Nukuin kuin kovan pilven päällä tuntien kaikki petauspatjan kuhmurat, ja kääntyessäni kyljelleni käsivarteni puutuivat. Heräsin vielä alaselkä ihan pirun kipeänä ja päättelin, että minulle oli myyty aivan liian kova sänky. Stockan taivallisen palvelun ansiosta tämän tilalle on nyt tulossa keskivahvuinen versio, sitä odotellessa makoilen vanhalla matressillani. Ehdin kuitenkin innoissani kuvata uutta patjaa, muhkealta näyttää...

 

Tämän episodin jälkeen rauhoituin sitten parin päivän lomalle. Käytiin just saunassa ja siemailen tässä toista siideriä, joka maistuu niin hyvälle näin torstai-iltana. Ei tarvitse miettiä yhtenä iltana myöhään muotoilemaani "runoa"

Soitin muuten vaan,
menen vasta nukkumaan...
Herätys pelottaa jo, siintää silmissä aamuaurinko.


Huomenna auringon noustua olis sit tarkoitus lähteä katsastamaan sohvia lähiseudun sisustusliikeisiin, ja miksei kylpyhuoneen mattoa, tv-tasoa ja muutamaa viherkasvia myös. Katsotaan mitä huomenna saan aikaan.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Huomenna se tulee ...

... uusi sänky! :)


kuva: Wikipedia en

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Sunnuntaivieraita

Halvan lakritsia

Itämeren merikartta servieteissä

Parsakaali-ilmakuivattukinkku piirakka

Teetä, sympatiaa ja Muumimukeja

Jälkiruoaksi tehtyjä mokkapaloja ei tullut kuvattua, mutta yhtä hyviä olivat kuin viime kerralla. Tarjottavat söivät tällä kertaa kundikaverini vanhemmat.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Keltaisesta muihin väreihin

Katsellesani viimeisten vuosien takkihankintoja, olen huomannut valinneeni hengareihin yksinomaan tummansinisiä takkeja. Ensin kipparityylisen, sitten sain hyvän ulsterin, bleiserin ja messitakin lahjoituksina, ostin toppatakin ja viimeisenä hankin sen öljykangastakin, kaikki tummaa sinistä. Navy blue on erittäin miellyttävä väri, joka sopii aina ja kaikkeen, jonka kanssa maastoutuu pimeän aikaan mainiosti asfalttiin (heijastin ois kiva lisä!) ja joka viittaa sopivasti merihenkisyyteen... Entiseen verratuna tämä yksinkertainen värivalintani kuitenkin hämmentää hieman. Ennen pyrin kaikkeen muuhun kuin hillittyyn ja näkymättömään tyyliin. Kaiken piti loistaa ja näkyä, ja olla mielellään keltaista. Olisin voinut pukeutua joka päivä varpaista nenään keltaiseen. Miten ihmeessä olen nyt alkanut oikein metsästää tumman värisiä takkeja??? Ikä tähänkin asiaan tietysti vaikuttaa, hillitty meininki alkaa viehättää ja tyylllisesti pyrkii klassista kohti ja haluaa näyttää siistiltä ja styleltä joka säässä ja seurassa. Meinaankohan aikuistua? En ainakaan myönnä, ehkä olen vain kyllästynyt kirkkauteen hetkeksi ja pyrin merellisyyteen ja siihen klassiseen meininkiin, mitä tumman sininen värinä edustaa. Ja asusteilla voi tummien päällysvaatteiden kanssa leikkiä irrottelevasti. Keltainen huivi on näyttävämpi tummaa taustaa vasten kuin kokonaan värikkäässä kokonaisuudessa. Samoin jännän värikäs pipo pomppaa muuten hillitystä yhdistelmästä melkein paremmin kuin kokonaan värikkäästä asusta. Klassisessakaan tyylissä ei mielestäni tule ikinä tinkiä piristävistä yksityiskohdista ja väri-ilottelusta.


Keltaisesta huivista päästäänkin tämän hetken kuumimpaan harrastukseen, kutomiseen. Minäkin aion pistää puikot heilumaan ennen pahimpien pakkasten tuloa ja tehdä itselleni kunnon keltaisen kaulaliinan, jollaista ei tunnu mistään kaupasta löytävän. Väri ja oikea sävy ovat tässä projektissa avainsanoja. Meinaan metsästää oikean sävyistä lankaa ensi viikonlopun Ruotsin risteilyn aikana, sillä ainakin yhdellä ruotsalaisvalmistajalla on valikoimissaan juuri oikea pirteä sitruunankeltainen.

Tänään saapastelin Prismaan tässä asussa, hieman keltaista ja hieman viikonlopun rentoutta:


torstai 17. marraskuuta 2011

VKL, ja siitä eteenpäin

Kirjoitin jutun alunperin jo maanantaina, mutta sain tänään niin kivan palautteen blogista, että oli taas ryhdistäydyttävä näiden postausten suhteen.


Kipossa kävin viime vkl:nä, mutta olen taas menossa torstaina, siis tänään, juuri tulossa sieltä. Vien sinne ihmisiä mielelläni, nautin itsekin. Ja herkulliset kuvat sopii blogiin aina! Teimme kerrankin kuten kuuluu ja nautimme jälkiruoan ennen pääpalaa. Kiposta nimittäin suunnin kurssin kohti Punavuoren rehellistä merimies-lähiö ravintolaa, Old Anchoria. Keskustassa nälän tai janon yllättäessä, muistakaa tämä nimi! Osoite Pursimiehenkatu 16!

Viikonloppuna nautimme me serkut kundikaveriemme kanssa toistemme seurasta. Yksi seurapeleistä ei niin pitäväkin taipui viheltelemään lauluja Graniumissa, selittämään sanoja Aliaksessa ja arvuuttamaan kuvia kolmannessa pelissä.

Lauantaina tupareissa ehdin ihmetellä nykyasuntokannan melkein hervottoman isoja kylpyhuoneita, mutta mukavia pohjaratkaisuja ja valtaviakin parvekkeita. ASP-tilihän tässä pitäisi avata, kun vielä ehtii, vaikken itse vielä velkaa haluakaan ottaa. Kaikki ovet jos haluaa pitää auki, olisi ASP fiksu ratkaisu. Lähestyvistä pyöreän vuoden synttäreistä huolimatta ei tosin vakaa elämä ja asuntolaina kiehdo. Outoa?

Nyt istun bussissa ja pian saunassa, keskitytään taas hetkeen. Tulevaisuuskin on toivottavasti monta hetkeä, nautittavaa momenttia.

torstai 10. marraskuuta 2011

Nimiasiaa

Itselläni on kaksi suomalaista, mielestäni kivaa etunimeä ja hyvin tavallinen ruotsalainen sukunimi. Samana vuosikymmenenä kuin olen syntynyt, ensimmäinen etunimeni annettiin 8500:lle muullekin lapselle, toinen ja käyttämäni etunimi puolestaan anneettiin melkein 20 000 lapselle. Tunnen onneksi vain yhden samannimisen, hänelläkin se on sinä "käyttämättömänä" nimenä. Samat luvut nimilleni 2000-luvulla olivat 1402 ja 5339. Ihan reilusti on laskenut ainakin näiden, melko perusnimien käyttö. Nykyisessä työssäni näen paljon nimiä päivittäin. Koska meillä ei ole varsinaista asiakaspalvelua, jää asiakas yleensä vain nimeksi. Keräsin joskus mielenkiintoisimpia kutsumia paperille ja pohdin nimen motiivia, mistä se on keksitty. Mitä vanhemmat ovat nimeä antaessaan ajatelleet ja mitä lapsi nimestään miettii... Kerrankin kahdesta nimestä oli käytössä se hyvin erikoinen versio, vaikka ensimmäinen nimi oli varsin normaali. Vaiko juuri sen takia?

Nimiasia tuli mieleeni, kun olin vahingossa varannut risteilyn väärällä etunimelläni. Yleensä matkavaraus on hyvä tehdä oikealla nimellä, joka usein tarkoittaa ensimmäistä nimeä. Kappas kun kanta-asiakaskorttini on kuitenkin sillä toisella siis käyttämälläni etunimellä. Eikä siinä enempää harmia kuin bonuspisteiden ja drinkkilippun puuttuminen, mutta saipa pohtimaan tätä nimiasiaa jonottaessani Siljan matkamyymälässä. Montakohan Siljaa ja Meriä on töissä Siljalla..? Nimet usein kuvastavat kantajaansa, vaikka ne on annettu ennen kuin henkilöä on ollut mahdollista "tuntea". Kasvavatko ihmiset nimensä näköisiksi...

tiistai 8. marraskuuta 2011

Ydintä etsimässä

Tänään oli taas ranska-ilta, historian kurssia ranskaksi. Kävimme läpi Toiseen Maailman sotaan johtaneita tapahtumia ja sodan ensimmäistä vuotta. On se hyvä kerrata asioita, niin paljon on koulun opetuksista unohtunut. Jotain en ole edes tiennyt tapahtuneen. Ranskakaan ei silti saa kurssia tuntumaan järin mielenkiintoiselta, vaikka ennen se sai harmaan muuttumaan väreiksi . Euroopan historia on käsittelemällämme aikavälillä kovin sotaisaa, eikä herätä minussa mitään positiivisia tunteita.

Kuuntelin eilen kassajonossa asiakkaan ja myyjän keskustelua. Asikas kehui myyjää pirteän ja nuoren näköiseksi, erittäin nuorekkaaksi ja kai jopa hyvännäköiseksi. Hymyilin vaivihkaa jutulle, mutten voinut kuin yhtyä kehujaan. Naismyyjä oli todellakin erittäin hyvin säilynyt, jos sallitte ilmaisun, oikein fressin näköinen. Iäkseen hän ilmoitti 63vuotta. Ja nuorekkuuden salaisuudeksi uransa liikunnan opettajana, muutenkin ahkeran liikunnan harrastamisen ja myöhään syntyneen esikoisen ja ainokaisen (hän tuli äidiksi 42-vuotiaana). Sen rouva mielestäni unohti mainita, että hän oli selvästi tehnyt ikänsä jotain, mistä aidosti piti. Ammatti, entinen ja nykyinen menestyvän kaupan hoitajana ja mielekäs liikuntaharrastus loivat häneen hyvää oloa ja onnellisuutta.

Olen jälleen tämän ikuisuuskysymyksen juurella, mistä ihmiset näitä intohimon- ja nuoruuden lähteitä löytävät? Ne tekevät selvästi hyvää.

maanantai 7. marraskuuta 2011

D&G-bileet

Tämän hetken kahvimarkkinoille näyttävät rynnivän "helpot" ja "kätevät" kahviampullikeittimet. Vesi säiliöön, nappi masinaan ja kuppi alle, valmista alle kymmenessä sekunnissa. Yksi kaveri sai DolceGusto-keittimen lahjaksi ja tänään pidimme jo toiset D&G-bileet parin viikon sisään.


Kahvia siinä ainakin tulee juotua, viimeksi meni neljä eri makua reilun kahden tunnin tapaamisen aikana. Mahassa hieman tuntui, mutta pakko oli maistella mielenkiintoisimmat läpi, kun maito, kahvi ja mausteet tulee kaikki niin helpossa paketissa. Parhaan kahvilafiiliksen tuohon juomiseen tuo ehdottomasti lämmin maito, sitä tulee niin harvoin kotona keitettyä. Samoin täytyy myöntää, että ennakkoluulojeni vastaisesti eri juomat todella maistuivat hieman erilaisilta, ainakin hieman. Jännä nähdä tuleeko näistäkin pysyvä buumi vai ohimenevä hittituote, johin ei saa panoksia enää vuoden päästä. Saapa nähdä, kahden koetuksen jälkeen suostun nauttimaan koneen antimista kylässä, mutta kotona paijaan vanhaa keitintäni. Helppoudesta huolimatta siis haaveilen ihan perinteisestä espressokeittimestä maidon lämmittimineen/vaahdottimineen. Varsinkin Illyn värikkäät keittimet niin hivelisivät silmää. Sitä investointia hautoessa keittelen kahvia muutamista taivaallisista tummista paahdoista.


Kolmesta suosikistani on kuvassa kaksi, joista huipulle kohoaa Lindvallin Mörkrost (puuttuvan, ranskalaisen merkin edustajan kuvaan näytille heti taas paketin ostettuani). Näiden maistamisen jälkeen jäivät todellakin Helsingin pehmeään veteen kehitetyt suomalaiset laadut hyllylle tarjouksista huolimatta! Tumma kahvi maistuu oikealta kahvilta ja sopii vatsallekin voisiko sanoa erinomaisesti.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Marraskuu, ja pikkujoulukausi avautui


Kyllä, meillä oli eilen työpaikan pikkujoulut ja näin avautui pikkujoulukausi omalla kohdallani. Tuntui hieman aikaiselta jouluun nähden, mutta ilta oli muuten täysiosuma. Ohjelmassa oli buffet-ruokailua ja Satnd up show Apollossa. Ihan hyvin Sedu on saanut vanhan leffateatterin muovattua yökerhoksi, mutta showta ykkössalin parvekkeen toiselta riviltä katsoessa tuli edelleen mieleen kuin eilinen se viimeinen näytös, jonka kyseisessä leffassa kävin katsomassa. Pääasia kuitenkin, että paikkaa on säilytetty ja käytössä. Ja missä käytössä! Illan show oli aivan hulvaton! Sami Hedberg osaa todella asiansa samoin kuin shown muutkin kolme koomikkoa. Vieläkin naurattaa... On se, kun yhdessä ihmisessä yhdistyy näyttelijä, imitoija, komedienne ja loistava lavapersoona. Huh! Show jälkeen vaihdoimme juhlimaan yhden läheisen työkaverin läksiäisiä Tigeriin. Bailausta siis loppuilta ja piilarien jäljiltä punottavat silmät nyt aamulla...

Keskiviikolta jäi ilmaan kysymys onko monikäyttöisin öljykangastakki vai kipparitakki? Yön nukuttuani olin varma valinnastani ja marssin torstaina tekemään ostoksen Unioninkadun Kaptenskaan. Valinta oli Barbourin klassikko. Siinä viehättää rento, mutta silti siisti yleisilme, vedenpitävyys, mahdollisuus irralliseen välivuoreen ja huppuun, klassisuus ja lopulta myös kipparitakin yliklassisuus. Tulin siihen tulokseen, että mielummin katselen kundeja kippareissaan itse pukeutuen jotenkin muuten stylesti.


Seuraavaksi lähden testaamaan takkia kaupunkikävelylle. Kauppahallin takana Vironaltaassa on 13.30 alkaen meripelastusalusten kokoontuminen Pyhäinpäivän ja sen kunniaksi järjestetyn alusparaatin loppuhuipennuksena. Taidankin ensin hurauttaa spåralla Kippoon hakemaan forzen yogurtia, he nimittäin mainostivat Facebookissa olevansa auki myös tänään! Siitä on sitten helppo dallata Kaartinkaupungin läpi aluksia katsastamaan.

Mukavaa pyhää kaikille!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ostoskassissa

Aiemmin hankittuja, tauon jälkeen esiteltäviä hankintoja. Eilisen pohdinnan jälkeen sopii taas keventää ja blogata arjen kaunistuksista. Ruusun tuoksusta pitäville huumaava uutuus on Palmoliven käsi- ja suihkusaippua. Ostin tuon käsisaippuan ja pesen käsiä nyt flussa-aikaan oikein mielelläni :)


Toisen hyvän hankintani tein työhouneessa. Vieruskaveri oli ostanut Ardenin 8Hour creamin sävyttävää huulivoidetta, jonka tuoksua hän ei kuitenkaan sietänyt. Totesin hänelle pohtineeni juuri kyseisen tuotteen ja vieläpä juuri hänen valitseman värinkin hankkimista jo muutamia vuosia (!!). Eipä tarvinnut enää miettiä, ja nyt levitän ammuisin huulilleni pyyhkäisyn draivia! Piristää punainen kummasti ilmettä ja mieltä.


Huomiseksi jätin vielä yhden hankinnan pohdintaan, pitäisi nimittäin ostaa rispaantuvan syystakin tilalle uusi. En millään osaa päättää olisiko monikäyttöisin Barbourin vettähylkivä öljykangastakki vai Saint Jamesin klassinen kipparitakki. Olen aina omistanut tummansinisen lyhyehkön villakangastakin, joten nyt voisi olla hyvä sauma vaihtaa tyyliä. Toisaalta sitten jaksaako country lookia henkivässä öljytakissa sipsuttaa korkokengät jalassa (korkoprojekti ei ole unohtunut)? Paha homma valita, molemmillehan toki olisi käyttöä, mutta molmepiin ei ole varaa. Noh, huomenna menen stadiin luotettavan ja suorasukaisen makutuomarin eli oman äitini kanssa. Eiköhän sitä päätös saada yhdessä aikaiseksi.

Taukooni liittyen vielä, kiitokset teille lukijoille, jotka minut tunnette ja ihmettelitte mihin olin täältä blogista kadonnut. Täytyy myöntää, että sanottavan puutteen lisäksi minuun iski blogihäpeä. Aloin kelata kirjoittamiani juttuja läpi ja totesin, ettei monissa minulla ole paljoakaan järkevää sanottavaa, kunhan pöpisin. Nyt pohtiessani tajuan, että tätä bloggaaminen parhaimmillaan on. En pidä blogeista, jotka ainoastaan esittelevät ja markkinoivat tuotteita tai uusimpia trendejä vaan juuri tajunnan virtaa heijastelevat kirjoittajat ovat hauskimpia. Pyrin siis ainakin viihdyttäviin ja jotenkin hauskoihin tuotoksiin tulevaisuudessakin, tapani katsoa maailmaa taitaa sellainen olla ja mihinkäs sitä pantteri pilkuistaan...

tiistai 1. marraskuuta 2011

Svenskaa oikein ja väärin

Heija! Hieman kului aikaa, oli vain pakko hiljentyä, kun ei ollut yhtään mitään sanottavaa. Nyt olisi sitten sanottavaa, ja jos sanottavani kirvoittaa mietteitä, niin taas on kommenttiboksi auki. Mielipiteitä kehiin vaan. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota töissä suomenruotsalaisten suhtautumiseen toiseen äidinkieleensä. Olen duunissa, missä molempia kotimaisia on aina välillä osattava. Virallisia kirjeitä lähtee puolin ja toisin, puheluita tulee ja soitetaan. Minulta kysytään apua ranskaksi, virallisissa tilanteissa. Autan vilpittömästi ja mielelläni, vaikka kysyisivät joka päivä. Minun kysyessäni apua toisin päin, kääntääkseni lauseen suomesta ruotsiksi vastauksena saan nopeaa muminaa ja kehoitus kääntyä netin tai valmiiden kirjepohjien puoleen. Olen kokeillut kysymyksen asettamaista tasan kaksi kertaa, molemmilla kerroilla vieläpä eri ihmiseltä. Salamana olen kuitenkin saanut saman vastauksen, sinne nettiin ja tietojärjestelmniin vaan.

En voi ymmärtää, itse suomenkielisenä, mikä nihkeys ja ilo on olla auttamatta kielellisissä asioissa? Samaan juttuun en ole törmännyt työtoverimme kanssa, joka on vapaasta tahdostaan opiskellut koulu-uransa ruotsiksi, mutta joka on alunperin yksikielinen, suomen kielinen. Hän ymmärtää omaavansa ainutlaatuisen taidon, jonka avulla auttaa meitä kanssatyöläisiä, tehdä elämästä niin paljon helpompaa. Minäkin käännän tekstiä minkä osaan  ja mistä kielestä osaan, se on hauskaa! Mutta miksi toisille omalla äidinkielellä auttaminen on niin pirun tahmeaa?! Meidän kaikkien suomalaisten toki tulisi osata ruotsia. Me kaikki toki osaammekin ruotsia. Kun kysymme vahvistusta epävarmaan tilanteeseen, näemme kuitenkin nyrpeää naamaa. Voi video! Jos me olemmekin siellä ankkalammikon reunalla, kylmässä maailmassa ei naamalle kuitenkaan tarvitse sitä pyhää vettä roiskia...

En vihaa silti ketään, kysyn. Tietääkö kukaan vastausta? Tämä on mielenkiintoista!