Turuust

Se oli nautinnollinen reissu! Käytiin ensin hieman shoppailemassa ja istuttiin sitten lauantai-iltaa kuulumisia vaihtaen. Syömässä Stefan's steakhousessa Tintån sijaan (pöytävaraus jälkimmäiseen ei onnistunut enää päivää ennen nautintoa), mutta vaihto kannatti. Stefan'sin australialainen black angus härän sisäfileepihvi kirjaimellisesta suli veitsen alle ja viimeistään kielelle. En ole IKINÄ syönyt niin hyvää härän sisäfelittä kuin eilen illalla! Lisukkeina vielä viherpippurikastiketta ja paahdettuja juurksia timjamilla maustettuna. Ah......... Jälkiruokana otimme suklaakakun popcornien kera. Suosittelen, hyvin hyvin lämpimästi. Linkki ravintolan sivuille täällä.

Sisustus oli stylen kodikas. 

150 grammaa hienoa lihaa, 200 grammaakin olis kyllä uponnut!

Yksi meistä otti talon hampurilaisen, korkeutta oli ainakin kymmenen senttiä ja pihvillä painoa varmaan se 200gramma.

Tässä popcornilla, valkosuklaa moussella ja marjoilla höystetty suklaakakku, ihanaa...

Maksaessa kaivoin suosiolla luottokortin esiin, mutta kyllä nautinto oli joka euron arvoinen.

Benettonin yllättävästä keskisesongin alesta kannoin kotiin vielä keltaisen villatakin. En pääse väristäni mihinkään, vaikka laskin juuri omistavani kuusi erisävyistä keltaista villatakkia, villapaitaa ja puuvillavillapaitaa.

Sukujuhlintaa

Pistelin tässä aamukahvilla suklaa kakkua, palan hedelmäpiirakkaa säästän päiväkahville. Muuta ei tänään varmaan tarvitse syödäkään! Hyvää liian isojen kakkujen ostossa on ehdottomasti seuraaviin päiviin jatkuva nautiskelu kakkujen vielä parantuessa muutaman päivän vetäytyessään. Pakkaseen on tarkoitus myös pakata muutamat siivut, mutta tämän aamuisen jälkeen voi olla ettei pakkaseen ehdi muruakaan.

Hedelmäpai vaniljakreemisisällöllä ja muropohjalla.

Kenya suklaakakku, jossa on suklaata yllä, päällä ja välissä. Tummasuklaamoussea, tryffelikreemiä, suklaakakkupohjaa, minttuun vivahtavaa lisuketta. Molemmat kakut Ekbergiltä.

Hieno fiilis kyllä kerätä ihaan muutamaa ihmistä vaille koko suku yhteen juhlimaan ja juttelemaan, 21 yhteensä. Suolaisena tarjottavana oli kaksi piirakkaa, parsakaali-kinkku-parmankinkku ja vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti-pinaatti-punasipuli. Maut onnistuivat, ensi kerralla pitää vaan muistaa tehdä pellillisen täytteestä tarpeeksi paksu ja mehukas, ettei piirakka kuivu. Menekkiin nähden leipomukse taisivat kuitenkin ihan onnistua! Hieman tuotekehittelyä ja seuraavalla kerralla onnistuu vielä paremmin!

Puhelin vaihtaa asua

Jeee, kevään tuulahdus puhelimelle saapui työpöydälleni torstaina. Työkaverit olivat tilanneet syntymäpäivälahjaksi Marc by Marc Jacobsin iPhone-kuoret. Hienoa vaihtaa entisistä sinisistä kuorista limen keltaiseen ja mikä parasta näin maneeseen merkkiin! Marc by Marc Jacobs...

Yhtä iloisen värisissä tunnelmissa painan kohta pään tyynyyn, huomenna olen nimittäin kutsunut suvun syntymäpäiväjuhlille. Sukusynttärit ovat pitkä perinne, melkeinpä 30 kerta se on huomenna! Käytiin tänään hakemassa kakut Ekbergiltä ja huomen aamuna yritän "pyöräyttää" parit piirakat tarjoiltavaksi. Jännityksellä odotan lopputulosta sekä sitä paljonko 35hengen kakuista vieraisiin uppoaa! Huomaa, etten ole hetkeen eli ainakaan vuoteen järjestänyt juhlia, aina samanlaista arpapeliä tarjottavan määrän kanssa.

Liikunta antaa hyvän meiningin!

Olen tuuriliikkuja. Pyöräilin kesällä duuniin, niin kauan kunnes pyörä meni rikki. Sen jälkeen keksin, että ratikan päättäriltä on sopivan pituinen matka työpisteelle, joten siten kuljen työmatkani. Maanantaisin on edelleen lenkki. Ja keskiviikkoisin vihdoin sali! Ollaan käyty nyt seitsemän kertaa ja vaikka käymme hikoilemassa ainoastaan kerran viikossa, muutoksen huomaa jo ihan hyvin. Allit eivät ehkä kiinteydy huimaa vauhtia eivätkä pakarat vastusta painovoimaa sen paremmin kuin ennenkään, mutta jaksamisessa ja pienissä lihaksissa muutoksen tuntee. Kerta viikkonkin jo vetää selkää ryhdikkäämmäksi ja hartioita vetreämmiksi. Siinä Kisahallin ikkunassa on yllättävän hauskaa pomppia alkulämmittely sillä stepperin sukulaislaitteella, jossa kädet ja jalat vispaavat vuorotahtiin. Toki jengi katsoo, harva ohikulkija pystyy tuijottamaan vain eteensä, mutta sitten minä katson takaisin, tai ihailen vastapäisen pubin jouluvaloja. Ja usein vieressä pomppii joku kymmenen vuotta nuorempi meikit naamassa, jolloin minä olen turvassa :)

Olen ennen ollut himoliikkumisajattelun orja. Mietin, ettei salilla kannata käydä, jos sinne ei ehdi yli tunniksi kolmea kertaa viikossa. Pyh! Nyt huomaan, että tunti kerran viikossa riittää mainiosti, kuitenkin sitä tulee hyötyliikuttuakin aina jotenkin muutenkin. Ennemmin liikun ulkoilmassa matkalla jonnekin enkä vain polje yksin paikallani, mutta salille kun saa kaverin, muodostuu viikottaisesta rutiinista myös sosiaalinen tapahtuma.

P.S. Kisiksen salikortti maksaa vain 36e/10krt

Ystävilleni

Olen taas viime aikoina viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa ja halusin kiittää teitä, että olette olemassa, tällä mietelmällä.

Voi teitä, ystäviä. Ihania, liikkiksiä, kekseliäitä. On teillä isot korvat, suuret suut; kaikkea jaamme, kaikesta opimme. Sydämissä muistot ja kalentereissa tuleva, matka jatkuu <3

2012

Olo on sopivasti surkeampi kuin osuuskaupan hoitajalla, mutta Wienin filharmonikkojen konsertti auttaa pitämään mielen korkealla. Hieman outo on tämän vuoden ohjelmisto, mutta silti ainaisen ihana. Musiikkia kuunnellessa sopii parannella vuoden vaihteen juhlinnan aiheuttamaa heikkoa oloa sitruunateen ja lopuista torttutaikinoista väännettyjen herkkujen kera. Eilen oltiin hauskalla porukalla aloittelemassa kundikaverini kotona, ja majakkalaiva Hyökyn tiskin kautta siirryttiin uuden vuoden risteilylle Suokin lautalle. Stadin tulitukset näkyi sieltä hienosti, mutta hieman vaisuksi jäi mielestäni tämän design pääkaupunkivuoden avaus. Ellei tulituksia sitten oltu tarkoitettu juuri torilla seisseille, ei kaukaa horisontista paukkuja ihailleille...

Muuten tämä vuosi alkakoon iloisissa merkeissä. Tammikuulle on jo varattu pari risteilyä ja parin kuuakuden päästä tiedossa on myös omat pyöreiden vuosien synttärit. Niin ja Lontooseen pitäis päästä kesällä, ei tosin olympialaisten aikaan.

Tässä vielä lehtitaikinan monikäyttöisyyttä, nimittäin ylijääneistä torttutaikina levyistä saa mainion krapula-aamiaisen laittamalla uunin kestävään vuokaan kunnon siivun taikinaa ja päällä 1-2 munaa, ja paistaa kokonaisuutta uunissa kunnes munat ovat kunnolla hyytyneet. Juuri yhden syöneenä voin todeta, että *mums* hyvää oli! Mukaan voi läväyttää myös viipaleen pekonia, se ehtii munien alla paistua oikein maukkaaksi. Eilen tarjoiltiin samaisesta taikinasta valmistettuja "pigejä" ( = Pigs in blanket eli nakkipiilot), joissa nakki on kääräisty torttutaikinna ja paisettu uunissa mukavaksi. Helpppoa ja hyvää sesonkiruokaa juuri uuden vuoden pippaloihin! Taikinasta saa myös mainioita croissantteja ja vaikka suklaisiakin versioita, nyt kokeilin tehdä herkun laittamalla kääreeseen pari rouhittua marianne-suklaakonvehtia.

Tästä se elämä ja uusi vuosi lähtee käyntiin :)

Joulun metsästys

Lahjojen ja fiiliksen metsästys alkoi toden teolla tällä viikolla. Puolet lahjoista olen jo ehtinyt hankkia, ja yllätys syllätys naispuoliset lahjansaajat ovat nyt "pulkassa". Ulkolaisista nettikaupoista oli tänä vuonna ihanan helppo klikkailla paketit pukin konttiin, nyt jännätään ehtivätkö ne aatoksi perille maailmalta. Toisen puolen eli kundien lahjoja olis ajatus lähteä pohtimaan sunnuntaina kaikkien muiden samanhenkisten kanssa. Ei 11-vuotiaan, 28-vuotiaan ja 67-vuotiaan miehen lahjat näin vaikeita sais olla keksiä... Pitää päästää ensi yönä ajatukset vapaiksi, jos vaikka unissa sais ideoita!

Tänään hahmottelin myös omaa toivomuslistaa ja voi onnea, kun vielä tässäkin iässä saa kirjoittaa joulupukille. Nyt sitä toivoo hyvää oloa, hellittelyjä ja vaikka puikkoja uuteen kutomisharrastukseen, kaikkea järkevää ja käytännöllistä, hauskaa ja hyödyllistä. Saa sitten nähdä mitä pukki tuo...

Kodin koristelua en ole vielä aloittanut, joten lahjojen jälkeen voi aloittaa todella sen joulufiiliksen metsästyksen. Jouluradio soimaan, pikkukuusi laatikosta päydälle ja värivalot ikkunaan - tai trendikkäästi läpinäkyvään maljakkoon? Parit kortit postiin, glögiä hellalle ja pipareita. Sieltä se alkaa löytyä...

Vauhti hidastuu

ja märkiä nestuukkeja lentää kaaressa roskikseen, kun syysflunssa iski nyt tähän osoitteeseen. Olin eilen töistä poissa ja tänäänkin meni nukkuessa yli kolmeen iltapäivällä, jossain välissä tosin ehdin tajuta auringon heijastuvan seinästä, hieno päivä oli ilmeisesti. Buranalla, jos sais hieman korviin heijastuvan kurkkukivun laukeamaan ja poskionteloiden jomotuksen laantumaan niin hyvä olis. Kudinta olen saanut etenemään jo ihan mukavasti: kolmas lankakerä on menossa ja neljännen jälkeenhän tulee se pakkostoppi, sitten nähdään mihin taitoni ovat riittäneet. Haluan kaulahuivini valmiiksi myös siitä syystä, että seuraavana listalla on se Jacques Custeau-pipo, ohje täältä. Neulon varmaan ensin koepipon Mikolle, jotta näen käsialani ja valmiin pipon koon, ja sitten väsään yhden keltaisen itselle! Toivottavasti se valmistuu ennen todellisen talven tuloa... Päästyäni vauhtiin tuntuu neulominen oikeastaan aika rentouttavalta. Siinä ei ehdi ajatella mitään kovin syvällistä, mutta juttelu sujuu ihan mutkitta. Mieli lepää, muttei tarvitse sulkeutua täysin ulkomaailmasta, tervetullutta puuhaa. Ei ihme, että on pinnalla juuri nyt.

Kipeydestä huolimatta ei eilen annettu periksi maistuvasti perjantairuoasta vaan tehtiin kanafileehampurilaisia ranskalaisten kera. Meidän onnistumisen resepti on maustamattomat kanafileet, jäävuorisalaatti, tomaatti, punasipuli, valkosipulisuolakurkku, maustettu hampurilaismajoneesi ja sämpylähattuun vähän sinappia. Nämä terveiset täältä gourmet-keittiöstä, nyt painun leikkaamaan lisää sipulia, tomaattia ja salaattia; eilisen ylijäämistä ja jauhelihapihveistä tehdään tänään lihapurilaiset. Hyvä ruoka, terveempi olo toivon...

 

Puikot heiluu

 Tähän pääsin eilen

ja hermot kiristyi. Itse tehdessä tajuaa kunnioittaa kaupasta saatavien valmiiden tuotteiden helppoutta samalla, kun tutustuu syvemmin itseensä. Olen selvästi tulos- en prosessiorientoitunut puurtaja. Tekemäni jutun tulisi olla valmis illassa eikä venyä ihanaksi kuukauden projektiksi. Tämän takia minulla ei taida olla mitään pitempi aikaista harrastusta, kuin ranskan kieli... Minulla ei ole malttia harjoittella vaan pitäisi olla mestari minuutissa, ja saman tien valmis hommasta.

Tänään jo helpotti ja koska patenttikudos on onneksi yksi helpoimmista ja nopeimmista valinnoista, tunsin jopa edistyväni. Edellinen lankakerä kului loppuun ja leveyttä kutimella on jo 16cm. Langan sävy on aavistuksen leijonaan vivahtava hakemani sitruunan sijaan eikä lankamääräkään ihan riitä kahta kertaa kaulaan kiertyväksi huivipanssariksi, mutta päätin soveltaa lopputuloksesta jonkinmoisen kaulurin niin paljolla langalla kuin vain mahdollista. Mainittakoon, että pitkän kaulaliinan ohjepituus on kaksi metriä. Minulla meni kerä reiluun kymmeneen senttiin ja keriä on nyt jäljellä neljä. Seuraavaksi alankin meittiä kauniita tapoja kiinnittää uusi kaulurini kaulan ympärille.

Tänään pääsin tähän asti

Loppuun vielä pieni makea pala, Dumlen kausimaku piparkakku. Näitä herkkuja ei sitten saa Suomesta, vaikka valmistusmaa on Suomi ja valmistaja Fazer. Ja kysytty on Fasun brändi-johtajaa myöten. Toin nämä tuliaisina töihin risteilyltä, ja paketin huvettua pyydettiin heti Ruotsissa asuvaa entistä työkaveria lähettämään meille niitä lisää. Harmittaa nähdä jänniä kausi- ja uutuusmakuja myynnissä naapurissa ja miksi suomalaiset jätetään näin hyvistä namuista paitsi? Maistakaahan te, jotka risteilette Ruotsiin ennen joulua...

Ostoskassissa

Aiemmin hankittuja, tauon jälkeen esiteltäviä hankintoja. Eilisen pohdinnan jälkeen sopii taas keventää ja blogata arjen kaunistuksista. Ruusun tuoksusta pitäville huumaava uutuus on Palmoliven käsi- ja suihkusaippua. Ostin tuon käsisaippuan ja pesen käsiä nyt flussa-aikaan oikein mielelläni :)

Toisen hyvän hankintani tein työhouneessa. Vieruskaveri oli ostanut Ardenin 8Hour creamin sävyttävää huulivoidetta, jonka tuoksua hän ei kuitenkaan sietänyt. Totesin hänelle pohtineeni juuri kyseisen tuotteen ja vieläpä juuri hänen valitseman värinkin hankkimista jo muutamia vuosia (!!). Eipä tarvinnut enää miettiä, ja nyt levitän ammuisin huulilleni pyyhkäisyn draivia! Piristää punainen kummasti ilmettä ja mieltä.

Huomiseksi jätin vielä yhden hankinnan pohdintaan, pitäisi nimittäin ostaa rispaantuvan syystakin tilalle uusi. En millään osaa päättää olisiko monikäyttöisin Barbourin vettähylkivä öljykangastakki vai Saint Jamesin klassinen kipparitakki. Olen aina omistanut tummansinisen lyhyehkön villakangastakin, joten nyt voisi olla hyvä sauma vaihtaa tyyliä. Toisaalta sitten jaksaako country lookia henkivässä öljytakissa sipsuttaa korkokengät jalassa (korkoprojekti ei ole unohtunut)? Paha homma valita, molemmillehan toki olisi käyttöä, mutta molmepiin ei ole varaa. Noh, huomenna menen stadiin luotettavan ja suorasukaisen makutuomarin eli oman äitini kanssa. Eiköhän sitä päätös saada yhdessä aikaiseksi.

Taukooni liittyen vielä, kiitokset teille lukijoille, jotka minut tunnette ja ihmettelitte mihin olin täältä blogista kadonnut. Täytyy myöntää, että sanottavan puutteen lisäksi minuun iski blogihäpeä. Aloin kelata kirjoittamiani juttuja läpi ja totesin, ettei monissa minulla ole paljoakaan järkevää sanottavaa, kunhan pöpisin. Nyt pohtiessani tajuan, että tätä bloggaaminen parhaimmillaan on. En pidä blogeista, jotka ainoastaan esittelevät ja markkinoivat tuotteita tai uusimpia trendejä vaan juuri tajunnan virtaa heijastelevat kirjoittajat ovat hauskimpia. Pyrin siis ainakin viihdyttäviin ja jotenkin hauskoihin tuotoksiin tulevaisuudessakin, tapani katsoa maailmaa taitaa sellainen olla ja mihinkäs sitä pantteri pilkuistaan...

Uusi houkutus kulmilla

Siwan ohi on aina ollut helppo päästä, heiltä kun ei koskaan tunkeudu tuoksuja jalkakäytävälle. Mutta viime viikolla naapurustoon avasi Pizza taxi ja sen kanssa puhutaan ihan eri luokan houkutuksesta. Aamulla ongelmaa ei ole, se on kiinni ja kattovalo vain valaisee hauskoja tapetteja seinillä. Mutta töistä kotiin tullessa he muka "tuulettavat". Tosiasiassa halauavat vain tehdä ihmiset heikoiksi lättänöistä lähtevillä tuoksuillaan. Neljä kundia häärii uutuuttaan kiiltävän tiskin takana ja pyöräyttelee niitä herkkujaan... Tähän ansaan onkin aikomus haksahtaa mahdollisimman pian! Kanaa, aurajuustoa, sipulia, ananasta, mozzarellaa... ja selaan jo puhelinluetteloa!

Korkoprojektista sen verran, että ne olivat tänään jalassa eikä lonkkakipuja enää tullut. Tottumista ja kärsivällisyyttä vaan. Tarkastin Endomondosta aamukävelyn spårapysäkiltä töihin olevan 1,33 kilometriä ja kestävän 16 minuuttia. Jo näillä koroilla saa kyseisellä matkalla vetää itseään ryhtiin ja hillitä muuten melko rivakkaa tahtia. Ei auta saapastella miten vain, voi ottaa korkeintaan sivistyneen kohtuullisia harppauksia. Muutaman Non stop-karkin kun ennen lähtöä ottaa, on se kovin vaikeaa. Sinnehän sitä on aina kiire, töihin.

Tänään kaupungilla kuin kesällä

Hei, nyt taas ehtii. Ilma oli kesäinen, valo raikas ja kirkas, tunnelma kuin lomalla, ja ihmisiä kaikkialla... Tänään käytiin siis kaupungilla kävelemässä, Eerikin pippurissa ansaitun kehutulla kebabaterialla ja vielä Musiikkitaloa ihastelemassa. Pippurin safkat on tunnettuja eikä syystä! Liha on paperin ohueksi leikattua ja kastikkeet ihan omalaatuisia. Mmmm, sopii kaupunkikävelyn kohteeksi. Sieltä hiippailtiin Kampin kautta kaupungin kuumimpaan uuteen nähtävyyteen, Musiikkitaloon. Tutustuminen jäi ihanan ilman takia ulkokuoriseksi, mutta siitä sai jo hyvän kuvan rakennelmasta. Lähestyminen Kiasman viertä antaa jo oikeutta rakennukselle. Nurmikot portaittain nousevina kaistaleina tuovat ilmettä ja talon nätti lasinen julkisivu on makee. Kokonaiskuva Sanomatalon, aseman, Kiasman ja eduskunnan kanssa on oikein toimiva. Mantskulle hieman sammuneena antautuva talo pääsee oikeuksiinsa vasta entisten makasiinien paikalla seistessä, näin:

Istutukset ovat myös upeat!

Ja sitten se leffa-arvio. L'Illusioniste on Jaques Tatin kirjoittama tarina taikurista ja monesta muusta asiasta, mitä leffaa katsoessa voi havaita. Itse sain siitä pääidean lisäksi irti lähinnä ranskalaisen ääniteknologian mestaruutta, upean tarkkaa piirostekniikkaa, monia pieniä vitsikkäitä kohtauksia ja paljon katsomisen nautintoa. Paljon:) Leffa on söpö, huvittava, viihdyttävä, ilostuttava. Ja katsomossa kannattaa istua ihan lopputekstien päättymiseen! En ehkä osaa katsoa piirrettyä niinkään realistisesti kuin visuaalisesti.

iPhone 4

Kirjoitan tätä nyt ensi kertaa uudella puhelimellani, ostinpa viime viikolla ensimmäisen älypuhelimeni vanhan Nokian väsyttyä käytössä. Valinta osui tähän huiman suosittuun Applen iPhone 4:n valkoisena. Ensi reaktioni oli melkein hölmistys, näin hauskan ja jännittävän laitteenko Apple on taas keksinyt! Vein jopa vanhan MacBookini huoltoon toiveenani, että sen saisi kuntoon halvemmalla kuin vuosi sitten arvioitiin, vastausta tässä odottelen ja totutellen tähän uuteen leluuni. Leluksi tämä on kyllä mielleeävä. Grafiikka ja käyttöliittymä ovat niin käyttäjäystävällisiä ja hauskoja ominaisuuksi sisällään pitävä, ettei heti tule mieleen pelkkä hyötylaite! En osaa sanoa, mikä olisi puhelimessa parasta, niin paljon mahdollisuuksia on olemassa. Muutamia rajoja on silti tullut jo vastaan. Puhelin ei muunmuassa tue Flash- eikä Adobe reader-ohjelmia, joita tarvitaan monien sovellusten ja nettisivujenkin selailuun. Vaihtoehdoksi Apple on ilmeisesti kehittänyt paljon appejä eli juuri iPhonelle tehtyjä ohjelmia, jotka mahdollistavat muunmuassa Elisa kirja- palvelun käytön ilman Adoben ohjelmaa. Harmi vaan, että appejä ostaakseen on Applelle luovutettava luottokorttitietonsa... Hieman harmillista mielestäni.

Puhelimeni myötä paljon puhuttu isoveli valvoo nyt minuakin, sillä mikäli haluan käyttää puhelimen mainiota kompassia tai karttaa, lähettää puhelin paikkatietoni Omena yhtiön tietojärjestelmiin, jotka he säilyttävät sanojensa mukaan viikon, vanhojem tietojen mukaan jopa vuoden. Rynnäkköä kotiini odotelessani (ja univormupukuisia sotilaita) päivitän tässä sähköpostiani ja etsin kätevintä reittiä Maunulan Lidliin. Tervetuloa siis sueraamaan hyvin vaiherikasta lauantai-iltaani. Noh, nyt olen jo hankkinut oikeaan peukalooni kipeän nivelen naputtaessani hullun lailla niin tätä postausta kuin esimerkiksi sähköposteja, nämä kun voi nykyään tehdä samallan kun ennen vain istuin paikallani (kuten spårassa tai dösässä). Ihanaa saada ne hoidettua juuri tuollaisella "väliajalla". Kunhan saan kirjasovelluksen toimintaan, lataan kapulaan Sinuhe Egyptiläisen ja ryhdyn toteuttamaan yhtä pitkän ajan haavettani sen lukemisesta. Oikean näppäimistönkin puuttuminen hämää aina vaan vähemmän, vaikka tällä kuivalla kaksisormijärjestelmällä virhelyöntien mahdollisuus on kasvaa mitä nopeammaksi naputteluni kiihtyy.

Tässä selittäessäni kaikkia huomioimiani miinus ja plus puolia, olen myös miettinyt miten NOPEASTI tähän tottuu ja jää kiinni! Olen luonut tällä jo uuden sähköpostiosoitteen ja tarkistan meilini (mitä saan yleensä yhden kahdessa päivässä, ja nekin mainoksia Siljalta tai Finnairilta) joka toinen tunti. Facebookissakin on käytävä tyyliin kerran tunnissa ja olen myös luonut itselleni tilin urheilusuoritusteni tarkkailuun. Seuraavaksi varmaan rekisteröidyn Twitteriin, Google+:aan ja LinkedIniin? Olispahan päivitettävää! Into luultavasti vaipuu käytön myötä samalla, kun keksin tästä esiin niitä oikeasti käytännöllisiä ohjelmia; miten olisi kaikkien edellisen päivän tv-ohjelmien katselu, palveluiden etsiminen tuntemattomassa paikassa, kielten opiskelu... Kauan olen tullut toimeen ilman, mutta tästä hauskuudesta ei luultavasti ole enää paluuta.

Matkakohde

Puhuin joku aika sitten suunnittelevani matkaa elokuiselle lomalleni. Pyörittelin Italiaa, San Franciscoa ja Hollantia, ja viimeksi mainittuun nokkani nyt suuntaan! 

Päätin olla rohkea ja varata matkan, vaikken seuraa juuri sille viikolle löytänytkään. Tai toisaalta viis seurasta! Usein yksin matkustaneena huomaan oman päätösvallan peittoavan hyvin seuran puutteen. Ainoa paha on, että jotain hauskaa tai upeaa nähdessään on ihailtava juttua ääneen, mutta ihan yksin! Hain juuri kirjastosta viisi matkakirjaa, jotka toiset käsittelevät Amsterdamia, mihin lennän, ja toiset koko maata. Pääkaupungin lisäksi olisikin tarkoitus vierailla ainakin Haagissa. Rotterdamin merimuseo on myös jäänyt vaivaamaan, sillä jätin sen aikanaan käymättä ja Pohjanmeren rannalle on myös päästävä. Ja Ijsselmeer olis kiva nähdä, ja ja ja tiedä mitä kirjoista löytyykään. Kuuden päivän reissun saa kyllä jo suunnitella, ettei sitten jää mitään itselle tärkeää näkemättä. Anne Franckin talon olen valmis skippaamaan, mutta rautatieaseman takana olevan kirjaston kahvilaan kyllä hilaudun maisemia ihailemaan. Vinkkejä siis tänne, kellä niitä on. Yksin matkustavana on hyvä, että ohjelmaa riittää!

Näin siis järjestyi minun ensimmäinen lomaviikkoni. Toiselle olen kinunut kundikaverin mökille pääsyä, se on ehkä ainut mitä tästä kesästä enää puuttuisi. Toivotaan, että sekin järjestyisi :)

Kuvat Wikipedia

Keskikesän juhlintaa

Ihana pitkä viikonloppu, juhannusjuhlinnat ja hyvä sää. Me vietimme aattoa Degerbyssä suvun seurassa ja varsin hurmaavassa miljöössä. Meillä oli vankka tarkoitus pysyä kaupungissa ja dallata hiljaisia katuja, mutta onneksi emme pysyneet alkuperäisissä suunnitelmissa!

 

Rentoa menoa koirillakin.

*lurps*

Ja hieman sporttia illan viiletessä.

L'été, ô l'été

Ihanaa, sadetta. Tunnelmallista kuunnella sateen suhinaa ja haistella avoimesta ikkunasta kantautuvaa metsän tuoksua. Olen viettämässä perjantai-iltaa kundikaverin asunnolla, josta avautuu maisema suoraan metsään ja tuoksu on juuri sen mukainen... Vaikka kesässä ihanaa onkin lämpö ja kuivat ilmat, kesäsade saa aina unelmoimaan, se rauhoittaa. Ikkunan alla kasvava nurmikokin sulkee silmänsä ja ottaa veden vastaan lähteäkseen sateen lakattua taas kasvuun. On työnnettävä pää ulos, roikuttava hetki ikkunassa aistimassa. Ja kun työntää pään hieman liian ulos, saa osansa pisaroista. Plip, plop! Plip, plip, plok... Se yksi osui silmälasin kulmaan ja hajosi linssille pieniksi tipoiksi. Tämä kuuluu kesään :)

x  x  x

Rakasta aivojasi

ja minähän rakastan, hankinkin loman ensimmäisen päivän (ja tulevien nimmareiden) kunniaksi uuden pyöräilykypärän.

Olen katsellut viime vuonna ohi porhaltavia pikkukundeja, joiden päässä on heilunut potan näköinen kypärä. Nyt omistan itse kyseisen huippucoolin (????) pottavirityksen... Nutcase kypärän siis! Painaessani sen päähän oli olo kuin skeittarilla ja peilistä katsoessa kaipasin ennemmin skootteria kuin kauramoottoria alleni, mutta ihan staili se on ja suojaa ainakin tärkeimpäni. Paketissa seurasi myös neljät eri pehmusteet, joten päähineen saa varmasti omaan kupoliin istuvaksi. Ja mikä väri! Harmi, että puolikkaan vesimelooninkuoren näköistä versiota oli vain lasten kokoa. Hihii, pyörää kunnostamaan seuraavaksi.

Ja kun näette minun porhaltavan ohitsenne, saa nauraa! Mua ainakin tulee huvittamaan..

Up spring

Hieman jo sää oli viilentynyt aamulla, kuin syksyn puhallus ilmassa. Huh, no ei sentäs! Talvi vaan hieman tullut katumapäälle, haluaakohan sekin nauttia hetken auringosta ennen kesäunille vetäytymistä?

Huomenna on Englannin kuningaskunnan kevään tärkein päivä. Töistä on moni poissa ja ainakin yksi juuri häiden takia. Viime keväiset häät länsinaapurissa tuntuivat läheisimmiltä, ja mikä suurin ilo, ne järjestettiin viikonloppuna. Täytynee huomenna viritellä jotain nettitv:tä, jotta näkee edes hääpuvun. Ja voi todeta onko Kate oikeasti ehostanut ja tehnyt kampauksensa itse... Ei kai...? No huomenna sen näkee!

Sen jälkeen voi alkaa jännätä vapun säätä. Muistiini mahtuu vain yksi aurinkoinen vappupäivä, ja viime vapun aurinkoinen aatto. Jos sataa, aion istua sisällä siemailemassa kuplivaa ja murentamassa tippaleipiä suuhuni. Ne ovat suosikkini vappuna. Huomenna tulisi vielä hankkia majblomma takin kaulukseen.

.

Söin voileivän.

Jäljelle jäi sitruuna,

ja vähän majoneesia

Viikonloppuun valmistautumista

Hääräilen juuri kotona ja pakkaan huomista kirpputorireissua varten. Olen menossa ensimmäsitä kertaa kirpputorille myymään vanhoja vaatteitani. Äidiltä konttiin liikesi pari hametta ja kundikaverilta yksi T-paita. Nyt hieman meitityttää käytäntö. Paljonko sinne pitäisi varata vaihtorahaa, miten tulisi pukeutua (menemmä Jäähallille eli vilpoisuus on taattu), eväät kaverini onneksi muistutti ottamaan tai itse asiassa lupasi jotain meille fiksatakin... Jännää! Hinnoittelu on myös pieni pohdinnan aihe. Lienee paras aloittaa hieman yläkantista, jotta ostajalla on varaa tinkiä. Mutta mites se vaatteiden tunnelataus hinnoitellaan. Siitä kun kukaan ei luultavasti ole valmis maksaamaan senttiäkään ylimääräistä ja silti olisi päästävä eroon kaapin ylimääräisistä pukineista ja vaatteista, joita ei ole enää aikaan käyttänyt. Ne olis ehkä paras jättää vielä kaappiin... Merkkivaatteista on toivottavasti mahdollisuus pyytää hieman enemmän. Katsotaan. Ainakin yhdet Bossin housut on menossa myyntiin samoin kuin Belgialaisen Donaldsonin beessit farkut. Ja tunnearvoa tottakai molemmissa.

Myytäväni mahtuvat toistaiseksi yhteen isoon kassiin, joten eiköhän ole paras käydä kaappia vielä läpi, jos jostain vielä raaskisi luopua! Tässä kohtaa on tosin huomioitava, että olen, olemme, todellakin minun luonani. Tätä ei tapahdu kauhean usein, sillä erillään asuttaessa toinen asunnoista tuntuu aina valikoituvan suositummaksi ja minun 21neliön yksiöni ei ole vielä koskaan ollut tämä suositumpi. Meinaan siis, että vietämme kaikki viikonloput ja muunkin yhteisen ajan aina Mikon luona, hänen 10neliötä isommassa yksiössään. Myönnän, että se kämppä on jollain tavalla kodikkaampi kuin omani. Siellä on sohva ja kaksi sänkyä ja keittiöön mahtuu kaksi ilman, että olisimme koko ajan kylki kyljessä kiinni. Klassinen tilanne tällaisessa "kahden asunnon loukussa" ennen kuin saadaan löytyä kamat viimein yhden yhteisen katon alle. Siinä olisikin seuraava askel...