Mulla soi täällä Anssi Kelan uusin albumi, kun yritän rentoutua ja virittäytyä huomiseen konserttiin. Tammikuun pakkasilla joku aikainen aamu päätin, että haluan nähdä herra Kelan livenä ja klikkasin itselleni lipun Savoyhin. Tietämättäni keikka tuli täydelliseen iltaan, huomiseen, sillä perjantaina on muutaman kuukauden odottamani rannikkolaivuriukurssin tentti. Pääni on nyt jo siinä pisteessä, että jos kertaan vielä vähänkin niin aivot irtisanoutuu yhteistyöstä. Liika hiominen on vaan liikaa. Yritänkin tässä lattialla makoillessani nauttia musiikista ja samalla hokea itselleni, että osaan kyllä navigoida läpi tuulen ja virran, sumun ja aallokon, ainakin teoriassa. Ja jos en osaa, niin sitten ei voi mitään. Läpi kun edes menisi, puolet pisteistä kuitenkin riittää. Jos saa 15/30, se on siinä.
Perjantai-illan jälkeen voi sitten alkaa virittyä toisenlaiseen jännitykseen, matkajännitykseen. Lähden maanataina vanhempien kanssa traditioksi muodostuneelle kevätmatkalle ja tänä vuonna suuntaamme Barcelonaan. Tämä on varmasti yksi niistä Euroopan kohteista, missä kaikki ovat käyneet. Ja josta kaikki pitävät. Toivon todella, että tämä tykkäys-aspekti täyttyy mullakin, sillä muistan vaan kuinka kaikki kehuivat Berliiniä ja mulla se sai lähinnä toisen kulmakarvan nousemaan. Ehkä ilmasto, sangria ja kuuluisat nähtävyydet tekee Barcelonassa tehtävänsä. Matkassa on myös toisenlainen twisti, niin kuin tossa jonkun tekstin lopussa viittasinkin. Tästä tulee nimittäin sarjassamme avartavia matkoja, ainakin mitä hotellivalintaamme on uskominen.
Buukkasin matkan innoissani yhtenä sunnuntaina, kun olimme päättäneet, että Espanjaan me tänä keväänä lähdemme. Vertailtuamme hetken ebookersin paketteja valikoitui monen hyvän joukosta vain aikuisille tarkoitettu hotelli äänieristettyine seinineen. Se näytti uudelta ja hienolta, rakennettu 2015, hyviä kommentteja edelliseiltä matkaajilta... Jokin LGBT-kirjainyhdistelmä hotellin kuvauksessa oli, mutta se ei siinä hetkessä auennut eikä aiheuttanut epäilyjä. Ei ennen kuin olimme maksaneet matkan ja lähdin huvikseni googlaamaan hotellin sivuja netistä. Että minnekäs sitä ollaankaan matkalla... Ja sitten selaimeen rävähti tämä:
Isäni istui vasemmalla puolellani, naamallaan epäuskoisen huvittunut hymy, mielessä varmaan, että mitähän hittoa?? Äiti istui oikealla hiljaa, silmät suurina, hänkin epäuskoisena ja minä keskellä, hitto heidän välissään täydessä paniikissa avaamassa äkkiä uutta tyhjää välilehteä ja miettimässä, että ei helvetti, mitä mä oon taas menny tekemään, ja se maksu, se meni jo! Olin kauhuissani! Miten mä voin tonne viedä vanhempani?! Totuus ei googlaamalla muuksi muuttunut, mutta järkytys kyllä väistyi nopeasti kehuvien arvoiden ja meidän huvituksen tieltä. Kyseessä on kuulemma heteroystävällinen vähemmistöhotelli ja sen mitä homoja tunnen, he ovat varsin pedantteja ja fiksuja kundeja. Ja katolla on uima-allas ja pinkit aurinkotuolit... Kyllä se siitä, ja jos ei, niin suunnitelimme äidin kanssa panevamme isän respaan Speedot päällä pyytämään, niin eiköhän ala onnistua. Taitaa isäni olla meidän valuuttaa tällä matkalla. Eikä kyllä moni isä tuohon hotelliin olisi lähtenytkään, pari miespuolista tuttavaa on jo sanonut, että olisivat saman sattuessa repineet lippunsa ja hankkineet uuden hotellin millä hinnalla hyvänsä. Ähst sanon minä, tästä tulee vielä hauskaa! Avoimena ja täysillä eteenpäin, ei sitä muuten ikinä mitään koe. Ja on tätä niin monet kerrat kyyneleet silmissä naurettu, kun olen jengille valaissut, että tuossa kun perheelle matkaa varasin... Päivitys tulossa viikon päästä!
Viikonloppuna pitääkin käydä todenteolla läpi noita matkaoppaita, kouluttaa seuralaiseni taskuvarkaan kestäviksi, järjestää pääsyliput, matkaliput ja passit muovitaskuun, ja alkaa nauttia viikon lomasta. Ääntä kohti ja tulta päin, ei siinä muuta!
Ken toivottaa hyvää matkaa!
