Kalkkunabingoa

Kaikkea pitää kokeilla, ettei elämä käy tylsäksi, tänä iltana se oli vanhaa kunnon bingoa! Tässä bingossa on muutakin haluttavaa kuin kahvipaketit, sillä huumorin rajoja venyttävä bingoemäntä, drag artisti Kalkkuna, takaa mielenkiinnon läpi illan... 

Välillä numeroita satelee niin, ettei perässä pysy. Välillä taas hutkitaan pelaajia kaiken maailman vitseillä ja vitsin tapaisilla. Ei siis heikkohermoisille tai vähemmistöjä kammoksuville! Kaikille meille muille kolmen euron narikkamaksulla voi voittaa, hanatuotteita, Fresitaa tai My Little Pony-suklaakalenterin. Tänään onni suosi paria myös tummimmman mahdollisen ruskean sävyisellä suihkurusketus-lahjakortilla sekä kahden hengen saunaillalla.

Huomatkaa aiheeseen sopivat pinkit tussit ja vaalean siniset bingoruudukot. Pelit jatkuvat vielä joulukuun kolme ensimmäistä sunnuntaita klo18-21 ravintola Navy Jerry'sissä Kampissa. Hus sinne, ja jos ei bingoamaan, niin Stadin cooleinta baarisisustusta ihastelemaan!

Hawaii salaattilautasella

Meillä on vanhempien kanssa ollut keväästä asti tapana käydä perjantain kauppareissulla hakemassa sushit joko Kaaren Hanko sushista tai Etelä-Haagan Famiasta. Viikolla menin sanomaan, ettei sushit enää niin sytytä, ja jottei herkusta tule ihan tavallista ja tylsää, pitäisi keksiä jotain vaihtelua... Jeps... Vastauksena oli, että käy hyvin, jos keksin ja valmistan jotain muuta. Vielä kahvitauolla tänään hain inspiraatiota työkavereilta, avokadopasta oli yksi ehdotus. Mutta, mutta, ei sitäkään kuitenkaan tehnyt mieli.

Onneksi kaupassa vihdoin valkeni. Granaattiomena! Ja ne Hawaiin salaatit, joista hetki sitten kirjoitin. Niitä maukkaita makean ja suolaisen sekoittavia muistoja, jes juuri niitä kaipaa tähän pimeään aikaan. Tässä värikylläisessä salaatissa todella on monta kaamosmasennuksen poistavaa elementtiä.

Salaattina tammenlehvää ja rucolaa, päälle punasipulia, pikkutomaatteja, feta-juustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, juustotäytteisiä oliiveja, granaattiomenaa, kanaa ja mangoa. Hieman pippuria ja öljyä päälle, sivuun Samsaran kauraleipää.  Huh, hyvää oli! 

Lyhyt tutkielma osamaksusta

Jos näitä tutkielmia alkaa tulla lisää, muutama kun on vielä kypsymässä, niiden näkökulma voi tuntua vanhanaikaiselta, uutta vastustavalta tai kankealta. Mutta minun mielessäni ne kuitenkin näyttäytyvät jotenkin järkevyydeltä ja terveeltä epäilyltä "hyvää" (??) muutosta vastaan. Kun kuulin tuossa pari viikkoa sitten 25-vuotiaalta serkultani, että hänen kaverinsa menevät silmälaseriin korjauttamaan likinäkönsä, ihailin miten hyvin hänen ikäluokkansa on saanut rahaa talteen. Seuraavaksi tuli huojentunut huokaisu ja lause, etteivät he maksaneet summaa kuten minun mielestäni kuuluisi eli ennen operaatiota vaan viisikymppiä kuussa, osamaksulla.

Siis sori? Leikkauksiakin siis vaikka näön, silikonit tai uuden nenän voi nykyään ostaa osamaksulla? Kehon osia tai terveyttä, mitä ei voi palauttaa, voi maksaa osamaksulla? Kyllä, ja niin serkkunikin ajatteli voivansa joskus tehdä. Se on niin helppoa, ei tarvi miettiä säästämistä, viiskymppiä kuussa ei tunnu missään. Huh... Siis teveyttä osamaksulla, mietin. Miksei samantien yksityisiä lääkärikäyntejä tai hierontoja. Ruokaakin on jotenkin outoa ostaa Visalla. Sehän "häviää". Tuotetta ei voi palauttaa, jos maksukyky lakkaa, maksettava on silti. Tuotteen, aineettoman hyödykkeen, jonka saa siinä maksaminen osissa vielä vuosienkin kuluttua tuntuu oudolta ajatukselta. Ja etenkin viisikymppiä kuussa, eihän se ole maksettu kuin 40 kuukauden kuluttua, reilun kolmen vuoden päästä.  Siinä ajassa ainakin näkö on voinut huonossa tapauksessa sumentua jo uuden leikkauksen verran.

Nykyään ihan kaikkeen on varaa, sillä maksun voi suorittaa tällälailla kuukasierissä. Loppusumma saattaa olla jotain muuta kuin hintalapussa, mutta onhan se kestettävä, jos asian haluaa nyt ja heti? Mihin on kadonnut se ajatus säätämisestä ja hyödykkeen saavuttamisesta vasta koko summan ollessa kasassa. Vai onko minulla joku sota-ajan ihanne haaveilusta ja kauan haaveillun asian ostamisesta niillä pitkään kasaan haalituilla varoilla. Kulutusluottoja käyttävät pitävät tyyliään fiksuna elämisenä, missä asiat saa käyttöönsä heti ja kuilu rikkaan ja köyhän välillä häviää. Kaikilla on varaa! Minä kuitenkin näen sen uhkapelinä. Ei pystytä tyytymään, kun halutaan! Eikö kyetä odottamaan... Lempilehdessäni Hesarissa oli juttu kuinka nuoret ja etenkään nuoret naiset eivät usein suunnittele talouttaan pitkällä tähtäimellä. Säästöön jää vähän, jos sitäkään. Onko se seurausta siitä, että silmälaseista on päästävä eroon, vaikka operaatioon ei oikeasti juuri sillä hetkellä ole varaa? Eikä ole pinnaa tai halua säästää summaa kokoon ja mennä leikkaukseen vasta sitten. Vai onko kyseessä muutos ajattelussa, missä säästäminen on passé ja itseen panostaminen futur? On tartuttava hetkeen, elettävä nyt ja kulutettavakin saman tien. Ja maksettava kaikesta joka kuukausi se pieni erä. Ensin kännykkä, sitten tietokone, miksei asunto ja sisustus, terveys, baari-ilta. Luottokortti ja pankki ovat ystäviä, maksupäiväkin melkein, se tosin vasta jossain tulevaisuudessa.

Mitäs tässä

Totesin viikko sitten, että voi tuntea itsensä aikuiseksi, kun odottaa firman pikkujouluja kiihkeämmin kuin itse aattoiltaa! No ne juhlat olivat - ja hauskat olivatkin, tuli nähtyä Tallink Siljan uusin, Baltic Queen, syötyä hyvin ja tanssittua aamuun - ja menivät. Nyt onkin aika alkaa odottaa sitä aattoiltaa, yhtä kiihkeästi kuin aina ennenkin. Jouluradio on kai jo avattu netissä. Joulumenua ei kuitenkaan voi enää maistella, ei ainakaan hetki sitten kehumassani Brasserie Eirassa. He ilmoittivat tänään Facebookissa lopettaneensa toimintansa. Jään kaipaamaan, syvästi. Kuten varmasti muutkin paikassa käyneet.

Toinen odotuksen aihe on kahden viikon päästä alkava Berliinin matka. Joulutorit, marsibaanit ja Glühwein aloittavat kauniisti joulun ajan nautinnot. Nämä lomapäivät menevät vielä palkattomana vapaana, mutta ensi vuonna nautin sitten palkallisista. Minullehan tulee työsuhteeseen joulukuun lopussa päivän katkos loppuvan määräaikaisen ja alkavan vuorotteluvapaan välille, joten sain vastata kysymykseen haluanko tähän asti kertyneet lomat rahana vai vapanaa. Ensin tokaisin, että vapaana tottakai. Sitten vilkaisin kännykän näyttöön ja näin taustakuvana killuvan Zenith El Primero 1969-kellon ja mietin hmm, miksei rahanakin... Illalla onneksi järki voitti taas, vapaanahan minä ne haluan. Kyllä sitä pitää ottaa aikaa, kun vaan saa.

Kulttuurielämyksellisyydestä huolehti keskiviikkona Q-teatteri, mihin tupsahdin itsellenikin yllätyksellisesti katsomaan Ihanat ihmiset-näytelmää. Työkaverin seurueesta yksi sairastui ja mulle tarjottiin mahdollisuus paikata tilanne, kappale oli Nytin arvostelun perusteella kuulosyanut niin kiehtovalta. Minna Haapkylä on lavalla kyllä karismaattinen, mutta hieman ulkoaosaava. Ja teki hän ranskaa puhuessaan yllättävän prepositio virheen. Muista näyttelijöistä pidin paljon, ja etenkin pidin juonesta. Se ei avautunut heti katsoessa eikä kotiin bussilla ajelllessa, mutta yön aikana ja seuraavana päivänä löysin siitä tyhjää elämää elävästä parista jotain samaistumispintaa samoin kuin nuoremmista roolihahmoista paljon niin kutsutusti kadehdittavaa. Miten voidaankin ajautua siihen jamaan, että tämä on hyvä ja sitten lomalla ehditään elää. Tai siihen jamaan, että ollaan niin vieraita ensin itselle ja lopulta myös toisilleen... Jos saatte lippuja esitykseen, niin sietokyvyltään kiroilun ja huumeiden käytön kestävät 20-50-vuotiaat passittaisin pohtimaan nykyteatterin kiemuroita Etu-Töölöön.

AuMC lammaspata onnistui yli odotusten

ja oli ihan järjettömän hyvää! Suosittelen siis todella, todella vahvasti kaikille tätä lammaspata-reseptiä. Helppoa ja niin maukasta, ettei mitään rajaa. Maussa on sellaista syvyyttä, ilman että ananas, curry tai inkivääri itsenäisesti nousisivat esiin. Jos siis haluat hurmata, valmista tätä:

Sivuun suosittelen vihreitä papuja ja täysjyväohraa, runsasta punaviiniä ja erikoisen hyvää seuraa.

Ruokaa

Uunissa hautuu juuri isänpäivän lammaspata, Australian Master Cheffistä tutun Matt Prestonin ohjeen mukaan. Pataan meni muunmuassa inkivääriä, currya, valkosipulia ja ananasmehua, ja tuoksu on jo tunnin hauduttamisen jälkeen aika huumaava. Yksinkertaisen ruoan saaminen uuniin lihan paloitteluineen vei minulta tunnin, joten kokkikilpailujen nopeustestien aikoihin on vielä matkaa. Toivottavasti padan maut ovat sitäkin paremmat... Lopputulosta maistetaan reilun tunnin päästä täysjyväohran ja vihreiden papujen kera. Resepti löytyy täältä.

Viime viikonloppun maut olivat hieman erilaiset, kun valmistimme serkun kanssa ruokaisaa salaattia. Ensin kävimme keräämässä nälkää Säbä, hifi ja snoukka-messuilla ja pöydän antimissa kyllä kulminoituikin kävelyn herättämä ruokahalu.

Alkupalana meloonia ja parmankinkkua, jälkiruoaksi noita ihania juustoja ja siinä välillä muhkea salaatti! Kanaa, granaattiomenaa, avokaadoa, oliiveja, kuivattuja tomaatteja, feta-juutoa, tomaattia, paprikaa, kurkkua, sipulia... Pestoa kastikkeeksi, Huh! Mitä vaan jääkaapista löysimme. Salaatista ja etenkin tosta granaattiomenasta tuli mieleen yksi Havaijilainen ravintola, missä makean ja suolaisen, saaren tuoreiden hedelmien ja muiden tuotteiden yhdistelmät olivat mielestäni ällistyttäviä. 

Otin matkamuistoksi menun ja vannoin kokeilevani yhdistelmiä kuten mansikkaa, anasnasta, kookosta, tuoretta minttua, mandariinia ja lychejä katkarapujen kera tai pinaattia, mansikkaa, papaijaa, mintun lehtiä, punasipulia, karamelisoituja saksanpähkinöitä ja fetajuustoa yhdistelevää salaattia granaattiomena-kastikkeella. Tätä viimeksimainittua söin kahvilassa ja vitsi oli hyvää! Yksinkertaisimmin voisi yhdistellä makeaa papaijaa, avokadoa ja pinjansiemeniä. Nimeltään The Goddess salad. Leivissään he saivat sopimaan tonnikalaa, salaatinlehtiä, mansikkaa ja mangoa papaijan siemenillä maustettuna tai wrappina kananrintaa, makeaa mangochutnia, kuivattuja karpaloita, porkkanasuikaleita, raastettua kookosta, punaisia rypäleitä ja romaine-salaattia. Uuuuuuu....!

Listalla oli myös monia perinteisiä eurooppalaisia makuyhdistelmiä, mutta ne kaikki jo tietävät ja sitä paitsi, kuten huomaatte, olen hulluna makean ja suolaisen yhdistelmiin. Näistä voi aloittaa, kertoilen kunhan saan ekat kokeilut tehtyä. Ja nyt mukavaa isänpäivää kaikille! Lähden tästä tsekkailemaan lammaspatani kypsymistä.

Kuningatar postimerkissä

Uskoisin, ettei tarvitse olla filatelisti tunnistaakseen eriväriset kuningatar Elizabethin profiilia kuvaavat postimerkit. Minäkin keräsin niitä intohimoisesti 90-luvulla. Nyt kun laittaa googlen kuvahakuun queen Elizabeth stamps saa tulokseksi vaikka minkämoisia rouva kuningattaren naamoja ja sivukuvia. Eilen kun hain Australiasta saapuneen lähetyksen nousi hymy huulille tämän vuoden kuningattaren syntymäpäivän juhlamerkistä.

Queen on jo ikäntynyt, mutta aina hehkeä ja kauniisiin pastelleihin pukeutunut. Australiakin on kirjoitettu pinkillä samoin kuin merkin hinta, hehkeää sanoisin! Vaikka heillähän on kevät hyvässä käynnissä ja sää sen kun kaunistuu. Hyvä valinta myös painattaa juuri näihin merkkeihin tuo kansainvälinen postitus-ilmaisu, juuri tällaisilla merkeilläähän sitä kuningatarkuntaa promotaan.

Pari merkkiä oli myös Tasmanian hienosta rantaviivasta, mutta vaikka kysessä on international post-merkit, arvoa niillä on vain 10centtiä. Kuningatar se on oikeaa valuuttaa 2dollarin ja 60centin hinnalla.