Uutta vuotta !

 kuva wikimedia commons

Vuoden viimeinen päivä on nyt, ja blogini ensimmäinen "vuosi" täynnä. Mietin tässä vuoden viimeisen päivän merkitystä... Töissä oli ainakin lyhyempi päivä ja ulkona paukkuu jo kivasti, ruoaksi valmistetaan hieman festiivisempää palaa ja kaveri on tulossa viettämään alkuiltaa meidän kanssa. Mietinpä myös niitä lupauksia, mitä näin uuden lehden kääntyessä on hauska tehdä. Voi luvata aloittavansa tai lopettavansa jotain mullistavaa... Aina välillä onkin tullut tehtyä uuden vuoden lupauksia. Joskus vuonna 2004 tekemääni lupausta ostaa korkokengät en ole vieläkään pitänyt, joten realismia lupauksissa selvästi tarvitaan, vaikka ne kengät aion vielkä ostaa! Eihän lupauksilla mitään aikarajaa ole? Itselle tehtynä niitä voi soveltaa miten hyvältä tuntuu. Nukkumisesta voisin tosin tänä vuonna tehdä konkreettisen ja uuden vuoden arvoisen lupauksen. Huomasin eilen duunissa, että vaikka olin viikolla joka ilta painanut pään tyynyyn jo yhdeltätoista tuntui uuden työvuoron teko raskaalta ja pää oli pyörällä jo ennen lounastaukoa. Vai lieko oppimisen vaatimaa veroa... Toinen uuden vuoden lupaus - ja projekti - olisi uuden blogin perustaminen. Olen saanut ehdotuksia alkaa pitää blogia ranskan kielellä, missä voisin kertoa Suomesta ja suomalaisista tavoista himoitsemallani kielellä. Ja kielitaitokin karttuisi sivussa. Jos en täällä saa Ranskasta kirjoitettua suomeksi, niin sitten Suomesta kirjoittaminen ranskaksi voisi toimia. Jään hautomaan näitä lupauksia ja

niiden saattelemina oikein hyvää uutta vuotta teille!

Tapania

Saimme poikaystäväni kanssa yhteiseksi lahjaksi nämä mukit, jotka henkivät mielestäni sitä aitoa sunnuntaitunnelmaa ja rauhallista istumista aamukahvin tai -teen äärellä. Toteutan sitä juuri nyt kahvia nauttien ja pipareita syöden. Toinen kuppi on tyhjä, sillä sen omistaja ei ole vielä herännyt vaan nauttii pyhän
rauhasta punkassaan. Näiden mukien lisäksi on lahjoista mainittava suklaakonvahdit ja karkit. Postasin muutama päivä sitten kuinka olimme ostaneet makeita aaton varalle. Nyt nautittavaa onkin ihan urakalla, sillä erilaisia herkkurasioita kertyi pukin kontista itse ostettujen lisäksi yhdeksän! (Muut ihanat lahjat jätin vanhempieni luo, kiitos antajille!)

Taidankin tässä jatkaa tapanin viettoa kahvimuki toisessa ja suklaa toisessa kädessä.

Jouluksi kotiin

Tulin tänään kotiin vanhempieni luo viettämään joulua. Onneksi kyse ei ollut kuin puolen tunnin matkasta, koska siirryin autolla yhden kaupungin sisällä enkä joutunut matkustamaan junalla mihinkään pitemmälle. Tunnelma muuttui silti lämpöiseksi. Koristelimme juuri kuusen, kävimme saunassa ja pian aletaan valmistella perinteistä lohihyytelöä joulupöytään katettavaksi. Huomenna aion soittaa levarilla lapsuuden jouluälppäreitä: niitä, joissa joulupukki suukon saa ja kettu juoksee yli järven. Leppoisaa...

Kelloa ei katsella kuin kuusessa.

 Joyeux Noël...

och God Jul :)

Polkagris

(c) Mikko

Eilen illalla pakkailin lahjoja ja vierellä pyöri neljä jaksoa Sinkku elämää. Mikä ihana ilta :) En aikanaan tajunnut katsoa mitään hittisarjoja, joten nyt on hyvä ottaa menetys kiinni, kun kaikkia uusitaan. The Cityäkin seurasin viimeisen puoli vuotta ja sitten katsoin "tästä kaikki alkoi - Laguna Beach"-jakson, ja eiköhän harmittanut, kun en aikanaan kuunnellut kaveria ja avannut tv.tä... Mutta harmitus sikseen, onpahan nyt uutta viihdykettä ja mainio joulunalusaika! Täydellisiä Naisia aloin aikanaan seurata heti, ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Maanantai on näin aina hyvä päivä.

Polkagris-asetelmat vanhempieni keittiöstä

Joulun odotus tiivistyy *<:)

Piparien leivontaa

eli jouluun valmistautumista osa II. Piparit on nyt siis leivottu, tässä hieman kuvakertomusta päivästä.

 muotteja on kerääntynyt vuosien varrelta

tarkkaa asettelua niin ei tarvitse montaa kertaa kaulia samaa taikinan palaa

 pelti valmiina uuniin

ja päivän tuotos peltitoosassa.

Jouluvalmistelua

Eilen oli viimeiset pikkujoulut ja nyt on aika valmistautua joulun tuloon lahjojen paketoimisella ja ruokia hankkimalla. Vielä keskitytään noihin säilyviin niin kuin sillit, perunat ja säilykeherneet, viinit ja oluet sekä karkit ja konvehdit. Ei luulisi, että viimeisiksi mainitut olisivat kovin säilyviä, mutta herkuttelun säästäminen juuri aattoiltaan helppottaa säilyttämistä. Sitten voi syödä kerralla vaikka koko rasian, jos jaksaa! Ostin itselleni näitä Fazerin Nordic-konvehteja.

ja yhteisiksi sitten näitä herkkuja.

Taidetaan todella olla persoja makealle... Mietittiin jo, että jätetään pääruoat kinkkua mukaan lukematta vähemmälle ja keskitytään alku- ja jälkiruokiin :) Jouluruokia kun ei muutenkaan niin kauaa jaksa syödä niin parempi on keskittyä niihin, mistä oikeasti tykkää. Ja siis aattona kun saa maistella kaikki tutut maut läpi. Koristeiden ripottelu sen sijaan on jäänyt. Huomenna onneksi on vuorossa perinteinen piparienleivonta, josta jo mainitsinkin joku aika sitten. Pääsee oikeasti virittäytymään tunnelmaan. Siitä huomenna lisää...

Lunta oksilla

Luonnon taikuutta näin talven aikaan.

Olen suomalainen

Muistan tässä hetken Kari Tapiota, tiistaina kuollutta laulajaa. En aiemmin liioin perustanut hänen musiikistaan, mutta viime vuosina hänen äänensä on alkanut kuulostaa miellyttävän pehmeältä ja kantrihenkiset kappaleensa ihan kuunneltavilta. Viime viikon torstaina, ennen laulajan kuolemaa siis, istuin bussissa ja koin kummallisen ja huvittavan hetken. Lunta satoi ja ulkona alkoi olla pimeää. Bussi puoliksi täynnä, ihmiset väsyneinä ja vakavina tuijottivat ikkunoista kukin suuntaansa. Hiljaista. Kunnes kuskin kuuntelemasta radiosta alkoi kuulua Tapion käännösiskelmä Olen suomalainen. Suupieleni alkoivat nykiä suuta hymyyn. Ei se mikään kansallismaisema ollut, mutta tuttu näky kuitenkin. Siinä istuttiin pimeässä illassa vakavina kukin ajatuksiinsa kääntyneenä. Kappaleen melankolia hiipi melkein paidan alle...

"Liian" isot rinnat

Keskiviikkona oli vuosittaisen rituaalin aika: kävimme äitini kanssa hankkimassa lisäystä alusvaatekaappeihimme. Rintaliivien hankinta oli pitkään minulle arka paikka, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että rintani ovat aivan liian isot (nykyisin kokoni G80-H75). Ei ole auttanut, että niitä tuijotellaan muka imartelevasti, päin vastoin! Jo ala-asteella niistä sai kuulla, jolloin vaatetus vaihtuikin nopeasti löysäksi ja poikamaiseksi. Povekkaasta sivuprofiilista on vasta hiljattain tullut luonteva osa ulkonäköäni aikuistumisen ja naisellistumisen myötä. Noh, ei siinä mitään, traumansa kullakin. Aihe vaan nousi tässä mieleen, kun sattumalta juttelin parin kaverin kanssa rintsareista juuri ennen tärkeille ostoksille menoa. Ensimmäinen tuttu intoili puhelimitse kuinka hän oli löytänyt kahdellakympillä kivat ja istuvat liivit ja taivasteli kuinka jonossa edellä olleiden rouvien ostokset maksoivat 300euroa!!! Totesin siihen lakonisesti minulla olevan juuri se "kolmensadan ongelma", halvalla kun ei istuvia löydä... Seuraavana päivänä puhuin toisen frendin kanssa tulevasta traditiosta ja huokailimme yhteen ääneen miten isoja kokoja löytyy usein vain valjun beesseinä...

Onneksi voin täten kumota molemmat kavereideni kanssa jutellut väitteet - hyvät liivit eivät välttämättä maksa satasia ja muhkeillekin tehdään liivejä kaikissa sateenkaaren väreissä! On vain tiedettävä mistä etsiä ja rumat kannattimet syytä jättää kaupaan roikkumaan! Itse ostin keskiviikkona kahdet liivit: kummatkin maksoivat alle 80euroa ja kummatkin olivat muuta väriä kuin beessiä. Toiset ovat stylet mustat, toiset ruskeat trukoosilla langalla kirjailtuna. Kaukana ovat ajat kun luin Sinä&Minästä novellia, jossa tyttö häpeili riisua T-paitaansa kundikaverinsa edessä, kun päälle oli tullut puettua ne kaameimmat maksapasteijan väriset liivit. Vaikka toisaalta, suosimallani ranskalaismerkillä sekin väri on nimeltään cognac. Suhtautumisesta se on kiinni :)

Suomalaista korutaidetta

Jos ryhtyisin mesenaatiksi, olisi tukemisen kohteeni suomalaiset hopeakorujen suunnittelijat. Suomalainen korutaide on mielestäni puhdaslinjaisen kaunista ja oivaltavaa. Aidoista aineista saadaan aikaan aina uusia muotoja ja pienillä ideoilla suuria oivalluksia. Olen koruissa usein yksinkertaisen kannalla, joka istuu sekä kokeilevaan että klassiseen pukeutumiseen. Samalla hopea materiaalina on edullista, mutta ylellistä eikä aiheuta allergiaa!

Tässä siis toiset Ornamon myyjäisistä hankkimani korvakorut, Marjut Kalinin suunnittelemat lasihelmet. En ole perinteinen helmi-ihminen, joten toivon näiden läpinäkyvien pallukoiden ajavan saman asian siis sopivan joskus helminauhan kaveriksi. Taiteilijan kotisivut täällä.

Korvaläpistä puhuin joku aika sitten, ne on tilattu Asosilta. Sopivat talveen ja tähän tunnelmaan mielestäni hyvin :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juuri tussautettiin kuohuva pullo auki ja nautittiin graavilohta alkupalaksi. Uunissa pääruoaksi kypsyy valkosipuliperunoita ja foliossa vetäytyy possupaisti. Linnan kättelyyn on tarkoitus ajastaa kahvia ja suklaata. Tuo juoma on todella makeaa ja maku lähimpänä Pommacia, oiva vaihtoehto autollisille, vaikka hinnan puolesta tietää nauttivansa harvinaista herkkua (13e/750ml). Tänään on kuitenkin hetki nautinnolle ja rauhalliselle juhlalle, skål!

Kohta nostetaan noi kynttilät ikkunalle ja kurkitaan montako paria naapurien ikkunoille ilmestyy.

Keskuskatu

Stadissa oli vähemmän ihmisiä kuin voisi ajatella, varmaan huominen pyhä vaikuttaa asiaan. Stockalla ja Akateemisessa käytiin, ja ihailtiin tätä Keskuskadun jouluvalaistusta.

Lahjojen hankintaan

Jaa-a. Tänään pitäisi lähteä siipan ja anoppiehdokkaan kanssa kaupungille lahjoja ja digiboxia hankkimaan, saapa nähdä kuinka paljon siellä on näin pyhän aattona ihmisiä. Stockan herkusta olisi myös tarkoitus hankkia huomiseksi hieman herkkuja kuten leivonnaisia ja Kuohuvaa kuusenkerkkää, suomalaista alkoholitonta juhlajuomaa. Joululahjat olen onneksi suht hyvin saanut hankittua ja iloitsinkin joku päivä sitten, että on tänä jouluna linjat pukille kunnossa, kun lahjojen keksiminen on näin helppoa. Vielä jotain pientä kummipojalle, kundikaverille ja isälle sekä hieman isompaa äidille, ja siinä on se urakka paketissa. Nettikauppa on pelastanut paljolta!

Askareista edellä ovat vielä korttien lähetys ja piparien paisto. Viimevuotinen, ja samalla oma ikuinen traditioni saa luvan taas toistua. Menemme siis minun vanhempieni luo leipomaan nisset äidin tekemästä taikinasta. Valmistaikinaahan ei mun joulupipareissa näy! Hyvä sanoa näin, kun ei tarvitse osallistua taikinan keittelyyn, mutta oma taikina on ehdottomasti paras taikina. Valmista suostun käyttämään vain kun kokeilen töissä kuultua piparikierteiden reseptiä. Siinä murotaikanaa ja piparitaikinaa kaulitaan yhtä suuriksi levyiksi, jotka asetetaan sitten päällekäin ja rullataan kääretortun tavoin. Rullasta leikataan kiekkoja, jotka paistetaan. Mmmm.... Nekin on vielä kokeiltavina ennen aaton koittamista!

Rauhaisaa joulun odotusta!

Joulua odotellessa

Laitettiin juuri jouluvalot ikkunaan ja muutenkin alettiin koristaa kundikaverin kotia - missä yhdessä enin aika vietetään - joulukuntoon. Likaa ei vielä viitsi koristella, mutta tunnelmaa pimeyteen kyllä kaipaa. Tänään tarjosimme täällä myös poikaystävän vanhemmille päivällistä. Listalla oli riisiä ja currykastikatte, mistä oli puhetta joku aika sitten. Molemmat vieraat aloittivat vajaalla lautasella, mutta hakivat onneksi pian lisää. Merimiesruoka on nyt heillekin esitelty.

Eilen taas oli ne Oramon myyjäiset, jotka jatkuvat vielä huomisen. Tavoitteenani oli ostaa hopeiset korvakorut, joihin olen aivan heikkona. Onnekseni löysin kahdet maneet korut, tässä kuvia toisista. Korujen mukana tulleen käyntikortin mukaan korutaiteilija on Juhani Heikkilä, kotisivut täällä.

(c) cc

Nyt joogaamaan..