Elämä ja intohimo

Eilen pikkujouluissa aloimme vahingossa puhua työkaverin kanssa elämästä ja intihimosta. Juttu alkoi hyvästä kappaleesta, hän kertoi oleensa aikanaan dj:nä muutamia vuosia ja tuntevansa edelleen intohimoa musiikkia kohtaan, tuntevansa musiikin olevan se asia, joka herättää sisimmässä ihan omanlaisensa tunteen, intohimon. Hänen nykyinen ammattinsa ei liity musiikkiin mitenkään.

Kerroin hänelle vastavuoroisesti tajuavani hyvin mistä hän puhui, itse olen löytänyt vastaavanlaisen intohimon, ranskan kielen. Muistan, kun kirjoitusten jälkeen pohdin unelma-ammattia ja pää löi tyhjää. Ei ollut vielä mitään mikä olisi saanut suun hymyyn ja pakottanut lukemaan pääsykokeisiin. Vietinkin kolme välivuotta intohimoa etsien ja tajusin lopulta tykkääväni kahdesta asiasta, kelloista ja ranskan kielestä. Pyrin Tapiolan kelloseppäkouluun sekä yliopistoon lukemaan ranskalaista filologiaa. Pääsykokeet meni ja kesän lopulla minulla oli sylissäni hyvin, hyvin kuuma peruna. Olin päässyt molempiin kouluihin. Pyrkimään lähtiessäni nämä kaksi asiaa olivat samalla viivalla, mutta nyt tämä ei enää kävisi päinsä, oli valittava toinen. Päätettävä kumpi olisi tulevaisuuteni. Muistan edelleen elävästi silloin hautausmaalla kesäytöissä oleessani pohtineeni valintaa haravoidessani hiekkakäytävää. Ainoa vaihtoehto tuntui olevan, että sydän tekisi päätöksen puolestani. Kehitin ajatusleikin, jossa päätin ensin perua yliopistopaikkani, mennä kelloseppäkouluun ja valmistua mikromekaanikoksi. Ajatus tuntui ihan ok:lta, muttei kuitenkaan täydellisen hyvältä. Sitten vaihdoin päätöksen niin, että kellokoulu saisi jäädä ja menisin kielioppiin. Fiilis oli silloin hyvä, rauhallinen ja tuntui oikealta. Jatkoin "harjoitusta" muutaman kerran ennen lopullisen päätöksen tekoa ja päädyin onnekseni seuraamaan vahvempaa fiilistä sillä vielä nytkin tiedän sydämeni tehneen minulle oikean ratkaisun. Löysin intohimoni. Vaikka en ole käyttänyt kieltä tai tutkintoani suoraan työelämässä, tiedän silti löytäneeni kutsumukseni ja erittäin rakkaan harrastuksen.

Moni pohtii opiskelupaikkaa etsiessään, mikä olisi oma unelma-ammatti, ja yllättävän monet pohtivat sitä vielä hyvin myöhäänkin. Toisilla intohimo on löytynyt harrastuksen kautta eikä mahdollisesti sovellu ammatiksi asti. Muutamat varmasti hautaavat kustumuksensa yleisen paineen alla, tai tavoittelevat muuta kuin mielihyvää ja kutsumuksensa toteumista. Kuinka vapauttavaa ja rikastuttava kuitenkin on, kun on sen oman juttunsa löytänyt, kuinka haikeaa on, kun sitä ei saa toteuttaa ja kuinka huimalta tuntuu, kun sitä jo miettiikin! Onnekkaita ne, jotka toteuttavat ja vielä tajuavat toteuttavansa, elävänsä unelmaansa... Ja voi niitä, jotka elävät valtaväestön tai vaikka vanhempiensa unelmaa itse siitä nauttimatta!

Sukkahousukeli

Kyllä se nyt alkaa olla sukkahousukelin aika... Paksut sukkikset hameen kanssa tai lämpotilan aamulla hipoessa nollaa voi vetää ohuemmat versiot housujen alle. Tumman hameen kanssa sukkahousut on myös mitä parhain mahdollisuus vaihtaa asun meininkiä hillityksi tai värikkääksi. Tänään olin siis töissä farkkuhameessa ja jalassa nämä raidalliset sukkikset. Kahdelta ihmiseltä tuli palautetta, että olin valinnut oikeat ilopillerit jalkaani. Punaisen villatakin ja vihreän kellon kanssa yhdistelmä oli kieltämättä piristävä.

Yleisemmin aloin sukkahousuasiaa miettiä etsiessäni polvisukkia huomisiin pikkujouluihin ja isoksi harmiskeni tajusin, etten ollut muistanut ostaa rikkoutuneiden tilalle yksiäkään uusia... Valitettavan tyypillistä. Heti alkuviikosta aionkin marssia kauppaan ja täydentää varastoa useammalla parilla, ja kokemuksesta viisastuneena aion sallia itselleni pienen luksuskokeilun. Ostan tällä kertaa pelkästään Wolfordin sukkia! Ne ovat toivottavasti maineensa arvoisia. Tiesittekö muuten, että yhteen pariin sukkahousuja tarvitaan 9 kilometriä lankaa? Onhan siinä jo jotain mistä maksaa.

Kuumaan kylpyyn

kun pääsis. Viilenevät ja pimenevät syysillat on perinteisesti olleet ihania kylpyhetkiä. Olen tankannut kylvyssä moniin kokeisiin, selannut naistenlehtiä tai vaan laittanut valot pois ja nauttinut lämpimästä tunnelmasta, parantanut ehkä päänsärkyä tai pahaa mieltä. Pienenä muistan runoilleeni kylvyssä hyvinkin tuotteliaasti.

Tyylini kylpeä on aavistuksen masokistinen, en nimittäin tykkää laskea kylpyä niin sanotusti valmiiksi vaan mukavinta on mennä ammeen pohjalle makamaan ja nousta ylös sitä mukaa kun hiljaa valuva vesi täyttää paljua. Kun kylpy sitten on valmis, on minun aikani nousta ylös ja ottaa suihku. En kestä jäädä kuumaan veteen hikoilemaan. Mutta nautti sen miten tahansa, on se kyllä niin rentouttava juttu! Harmittaa hieman, kun vanhemmat luopuivat omastaan ja hankkivat "käytännöllisen" ja "stylen" suihkuoven. Tassuamme sen olla pitää! Amme on hidasta nautintoa parhaimmillaan... Kynttilöitä ja hiljaista musiikkia vaikka vielä tunnelmaa vahvistamaan. Kylpyvaahtoa tai muuta mietoa hajustetta veteen. Voi kuinka tunnen jo olevani siellä...

Tämä ankka on wikipediasta, oma kuva jää nyt lisäämättä konerikon takia.

Makuja matkoilla

Hoitokoira lähti tänään jo kotiinsa, joten tämä ilta ollaan taas ihan kaksin kundikaverin kanssa. Koiran omistaja oli lomailemassa Maderialla ja tuliainen sai muistelemaan minkä kaikkien makujen perässä ulkomailla juoksen. Ja nimenomaan juoksen. Tuliaispussista paljastui herkullista hunajakakkua ja pieni pullo madeira-viiniä.

Mmmm... Kirkastavat taatusti ääntä ja parantavat oloa.

Aiemmin tällä viikolla sain maistella lähi-idän makuja, lasit ovat suoraan Jordaniasta eikä tunnelma hävinnyt aidolle!

Laseissa jännää lakritsiteetä, vadilla kookospalloja.

Omilla matkoilla on tapana aina maistaa kaikkea mielenkiintoista ja hyvännäköistä. Vakiosuosikkeja ovat macaronit ja pain au chocolat Ranskassa, kookosraketit ja mutakakku Ruotsissa, enkan suosittelemat viinerit Tanskassa ja ehdottomasti Niederregger marsibaani Saksassa. Englannissa on saatava skonsseja ja Belgiassa frittejä, iso annos ja majoneesia päälle... Ja suklaata, ja oluita on juotava. Niin no, ranskalaista patonkia tai croissantteja ei kans mikään voita, kuten ei kukaan osaa tehdä makkaraa kuin saksalainen. Italialaista ruokaa olisi seuraavaksi päästävä maistamaan paikan päällä. Parmankinkkua, parmesania, pastaa... Tai härkää Brasiliaan tai Tikka Masalaa Intiaan. Ah, onhan näitä!

Päiväkävelyllä lumisateessa

Astridin kyydissä

Huoltokatkon takia jäi viime viikonlopun purjehdusretki raportoimatta, joten tässä hieman syksyisiä tunnelmia mereltä.

Suomen nuorisopurjehtijoiden syysretki suuntautui tällä kertaa kaljaasi Astridin kannella Espoon edustalle heikko tuulisille reiteille. Lähdimme lauantaina puolen päivän aikaan Halkolaiturista kohti Espoon saaristoa ja matka taittui noin 2,5 solmun verkkaisella nopeudella. Kannella nautittiin auringosta ja purjeiden nostosta.

Astrid on aikanaan ollut kuljettamassa muunmuassa puulasteja, joten sen meno oli vakaata ja keveää huonoista tuulista huolimatta. Kannelta löytyi myös köysiä triplasti nykyveneisiin verrattuna, mutta kummasti kaikkien tarkoitus kävi viikonlopun aikana selväksi. Kannen alta löytyi myös aiheeseen sopivaa sisustusta.

Espoon saaristossa olevaan Stora Herröhön rantauduttuamme sai laivasta muutaman mukavan koko kuvan.

Tästä linkistä pääsee tutustumaan laivan historiaan.

Illan tähti

Hän saapui juuri:

 Pallon pyöritys alkoi välittömästi :D

Terveiset sairasvuoteelta

Jouduin tänään jäämään kotiin parantelemaan alkavaa syysflunssaa. Kurkku on kuin hiomapaperia ja äänikin käheänä. Toivottavasti päivän löhöily ja sängyllä surffailu parantaa, pahempi sairastuminen kun ei tunnetusti ketään kiinnosta! Sängystä puheen ollen nautin taas kundikaverin N900:n tarjoamasta nettisurffailusta lokoisassa asennossa. Surffailun syy tosin on todella harmillinen, sain nimittäin tänään puhelun mac-huollosta ja tuomio oli kuin jääkylmä suihku! Koneestani on mitä ilmeisimmin logiikkakortti rikki ja huolto maksaisi 600 euroa!!! Ensin yritin googlettaa mikä ihme logiikkakortti on ja vastauksena oli, että kyseinen asia hoitaa emolevyn virkaa koneessani. Melko tärkeä juttu siis... Seuraavaksi aloin googlettaa käytettyjä koneita tai muita mahdollisia merkkejä, joihin voisin uutta konetta ostaessani sijoittaa. Kolme vuotta vanhaa kun ei mielestäni enää kannata kuudellasadalla korjauttaa. Tiedä jos seuraavaksi todella menee se akku tai vaikka kovalevy... DVD-asemakin rutisi jossain vaiheessa uhkaavasti. Onneksi on varmuuskopiot kaikesta koneen sisällöstä.

Nyt kun huoltokatkos on siis ohi pitää muistaa tehdä tänne pieni tiivistelmä viime viikonlopustani, olin silloin kaljaasi Astridilla purjehtimassa. Ja tietty tulee varmasti kirjoitettua Tintistä, viime keväänä esitellystä Jack Russelin terrieristä. Tänä iltana sen pitäisi taas tulla kyläilemään meidän luo. Nyt häviän takas lepäämään, päivityksiä menoista taas tulossa :)

Huoltokatkos

Tietokoneeni lopetti toimintansa ja joutui huoltoon, joten blogiinkin tulee samalla huoltokatkos. Pahoitteluni!

Menen bussilla

Valitsen bussin mielummin kuin junan. Metroa vältän, kävelen mielummin ellei matka ole keskustasta Itäkeskukseen. Ja sporan valitsen kaikkein mieluiten. Pohdin tänään ottaako bussi ja juna, mutten kauaa ehtinyt miettiä kun dösä jo kurvasi eteeni ja avasi etuoven kutsuvasti. Ruuhka-aikanakin puoli tyhjä linja-auto kyyditsi perille minun nauttiessani suklaakonvehtia ja lukiessa uusinta City-lehteä. En päässyt edes lehden puoliväliin, kun oli jo painettava stop-nappulaa. Miellyttävintä matka on mielestäni päättäriltä päättärille, kun istumapaikka on taattu eikä vieruskaveriakaan tarvitse häiritä kesken matkan pois nousemalla. Bussi on silloin kuin taxi, vie perille asti ja itse saa rentoutua tuntien autoilun fiiliksen.Laskee stresitasoakin, kun ei tarvitse itse puida nyrkkiään kanssa autoilijoille... Joku muu hoitaa senkin!

Pitkiä matkoja en bussilla enää taittaisi, yksi uneton yö linjurissa Raumalta Ouluun sen sai tajuamaan. Niihin juna, ja lentokone ovat ykkösiä. Mutta kaupunkikurvailuun ja maisemien katseluun dösä sopii. Ja aamulla siihen taas pääsee, bussiin...

Sunnuntai-ajelu

Tämä sunnuntai tuntui harvinaisen pitkältä, mutta oli myös mukavan tapahtumarikas. Heräsin täysin tapojeni vastaisesti jo kello 6.15 heittääkseni kundikaverini Upinniemeen meripelastusharjoituksiin. Olin kuitenkin jo aikaisemmin viikolla sopinut käyttäväni aikaisen herätyksen hyödykseni, joten Upinniemi oli vasta pitkän sunnuntain ensimmäinen kohde. Sieltä auton valot käännettiin Fagervikin ruukkia kohden.

Kartano on Helsingistä länteen johtavan Kuninkaantien osuuden hienoimpia nähtävyyksiä. Paikan nettisivujen mukaan miljöö on 1700-lukulainen. Harmi meille, että museo on auki ainoastaan kesäisin.

upean kartanon puutarhaa

Fagervikistä ajelu jatkui Karjaan ja Pohjan kautta Fiskariin ja Fiskarsin ruukkiin maisemiin. Aikakausin pysyi suht samana samoin maiseman mielenkiintoisuus. Täällä tosin kävi sellainen harmi, että olimme liikkeellä tuntia ennen kauppojen avautumista. Firskarissa on lukuisia pieniä käsityöläisliikkeitä ja etenkin suosikkini, suomalainen hopeakorusuunnittelu, on hyvin edustettuna. No ehdimmepä paremmin tutustua kauniin kylän verkkaiseen sunnuntai aamuun.

Kylää halkova joki tuo paikkaan fiilistä.

Ruukin päärakennus

Tunnelmallisten ruukkien jälkeen päätimme etsiä ruokapaikan Lohjalta sillä, vaikka kello alkoi jo lähentyä puolta päivää, emme halunneet riskeerata ja päätyä kolkuttelemaan syksyn sulkemia ravintolan ovia. Kaupungin valinta osui oikeaan ja vielä enemmän nappiin homma meni, kun astuimme vahingossa sisään Ismet kebab & pizzaland-ravintolaan. En ole hetkeen syönyt yhtä hyvää pizzaa! Pohja oli ohut ja maukas, tomaattikastike selvästi paikan päällä tehtyä ja kivan pippurista, laadukkaita täytteitäkin oli sopivan runsaasti.

valintani oli talon erikoinen eli pepperonilla, sipulilla, katkaravuilla, herkkusienillä ja homejuustolla nälän syöjä

Täydellä vatsalla oli hyvä suunnata kotiin kahville ja jälkiruoalle. Ja nyt päivästä väsyneenä yöpuulle...  

Mukavaa viikon alkua!

Ihanat kengät

Tällä kertaa nostan parrasvaloihin yhden upean kenkäparini, Muxartin suklaan ruskeat nahkaiset kävelykengät, joissa on lohenpunaiset tereet. Ne ovat kuin kirjekuoret, eikö? Sain niistä juuri palautetta, että ne näyttävät jalassa ihan räpylöiltä. Toinen kehui erikoisiksi. Leveäthän ne ovat, mutta ehkä ne minulle tulee enemmin mieleen hoviherran jalkapari... Ja leveys ei odotusten vastaisesti estänyt ensimmäisten päivien rakoilta! Pikkuvarpaat oli illalla punaiset.

Kengät ovat monta vuotta vanhaa mallistoa, olen vasta viime aikoina huomannut ottaa ne käyttöön. Pillifarkkujen kanssa ne ovat aika namut.

Lapsuuden makuja

Välillä sitä hihkuu kaupassa, ettei ole aikoihin syönyt jotain juttua tai ihmettelee karkkihyllyn edessä lapsuudesta tuttuja makuja. Minä sain menneellä viikolla maistaa yhtä tarhasta tuttua makua ensimmäisen kerran sitten tarha-aikojen: minulle tarjottiin suklaapuuroa. Muistan hyvin suklaapuuron ja sen miedon samettisen maun. Tai ainakin nyt luonnehdin makumuistoani samettiseksi... Aikanaan se oli kai vain makeaa. Toinen puuro, jonka muistan on helmivelli. Tajusin itse asiassa puurohyllyllä, että sitäkin taitaa vielä olla myynnissä - ja, että se on tehty perunajauhoista! Kolmas puurosuosikki oli makaronivelli, mutta sitä en taida enää kaivata maistaa. Se makumuisto jääköön lapsuuteen...

No kerran taas tuttua samettista makua maistettua oli muistelua jatkettava ja kävinkin kaupasta ostamassa kotiin paketin suklaapuuroainesta, kaakaojauheella maustettua mannapuuro toisin sanoen.

Ruskea paketti ilmentää hyvin mennyttä aikaa, mistä kyseinen välipala on kotoisin.

Ja siinä lopputulos. Nam! Tämä on tiukkaa tavaraa ja sammuttaa niin nälän kuin suklaanhimonkin. Minkälaisia ruokamuistoja teillä on lapsuudesta ja etenkin tarhasta?

RMS Queen Elizabeth 2

Keväällä tein pienoismallin RMS Queen Elizabethista skaalassa 1:600. Kesän mentyä on taas aikaa pakertaa kotona ja nyt otinkin työn alle 1964 valmistuneen RMS Queen Elizabeth 2 pienoismallin. Tässä mallissa mittakaava on 1:1200 eli tarkkuutta vaaditaan entistä enemmän.

Kuoresta paljastuu liuta pieniä osia. Irrottin suuren osan osista kehikostaan, hioin niiden sivut ja kokeillin istuvuutta runkoon. Onneksi laivan runko on yhtä kappaletta eli sitä ei tarvitse enää liimata yhteen vaan homman voi aloittaa suoraan kansirakenteista.

Hyvät työvälineet ja kunnon ohjeet kantavat pitkälle.

 

Seuraavana on ruvettava maalaamaan ja sitten liimaamaan osia kiinni isommiksi kokonaisuuksiksi. Eli jatkoa seuraa!

Merimies, seilorityyli!

Tänään voin vaihteeksin esitellä päivän tyyliäni. Onnistuin mielestäni aika mainiosti matkimaan meriupseerin asua maiharien ja leveälahkeisten farkkujen avulla, eikä tumman sininen takkikaan yhtään kauemmaksi tavoitteesta tipu!

Lyhyt takki on aina ollut mieleeni, samoin tummansininen väri ja merihenkisyys. Takin alta löytyi yksi tämän syksyn hankinnoista eli raitaneule. Kävimme eilen kundikaverin kanssa kiinalaisessa illallisella ja tämä oli asuni myös silloin.

Lähikuvassa vielä lempi kaulakoruni ja kellon seurana kaikkialle mukana seuraavat Nomination-rannekkeet.