On tää ihana paikka! Ei tuu mistään kirjoittamisesta mitään, kun tekee vain mieli hokea miten ihana paikka tämä on. Juuri sellainen paratiisisaari kuin voi kuvitella.
Tiistaina lähdin Auclandista vuorokauden mittaiselle matkalleni Jenkkejä kohti. Matkaan kuului kahdeksan tunnin välilasku Fidjillä, jonka aikana ehti hyvin käydä toteamassa Nadin kaupungin olevan ihan mielenkiintoinen, trooppisen letkeä paikka ja ajella sitten auringon laskiessa paikallisbussilla takaisin lentokentälle kahville. Joulusaarille teimme vain lyhyen välilaskun, mutta koska seuraava määränpää oli USA:n maaperällä jouduimme kaikki ulos koneesta käsimatkatavaroinemme ja meidät lukittiin hökkelimäiseen odotussaliin poliisin tarkastaessa koneen. Onneksi pari herraa otti oven lukitsemisesta kierroksia ja he neuvottelivat poliisien kanssa oven auki pitämisestä. Olihan meitä sentään reilut 70 ihmistä, ulkona kostea helle ja hökkelin tila varsin rajallinen.
Tiistaina aamupäivällä, kun olin ensimmäistä kertaa elämässäni matkustanut ajassa taaksepäin laskeuduimme sulavasti Honolulu internationalille. Pikkutaksilla kaupunkiin ja hostellille, ah olin perillä odottamassani unelmakaupungissa! Voi vitsi, palmut reunustamassa teitä ja hostelli kirkkaan turkoosi, hyvä alku! Ilma on täällä lämmin, mutta viilentävä tuuli puhaltaa taukoamatta, joten hiki ei ehdi juuri vaivata. Laskettuani rinkan huoneeni lattialle en ehtinyt edes kenkiä vaihtaa vaan tsuppasin Martensseissani beachille, Waikiki beachille! Se ei ole tarunhohtoisen suuri, mutta on se tarunhohtoisen kaikkea muuta. Kristallin turkoosi vesi, kauniisti murtuvat aallot, lämmin vesi... Ja se maineen tuoma kimallus kaiken yllä, tai ainakin minä näin kaiken sen kimmaltavien lasien läpi.
Seuraavana päivänä huonetoverini nelikymppinen japanilainen englannin opettaja tarjosi paikkaa vuokraamastaan autosta ja eipä aikaakaan, kun olin pelkääjän paikalla lukemassa japanin kielistä karttaa ja suunnistamassa meitä USA:n parhaimmaksi rannaksi äänestetylle Lanikai beachille. Nyt on pahoiteltava syvästi, etten pysty esittelemään kuvia upeasta päivästä, sillä puhelimen akku oli tyhjä ja sain hankittua adapterin laturiin vasta myöhemmin, mutta Wikipedia tietää kuinka upeasta paikasta on kyse. Ja huomaa senkin, että vuoden toinen toistaan upeampia rantoja katsottuani olen pilalle hemmoteltu, eikä upeus enää tunnu missään. Matkalla pysähdyimme myös saaren parhaassa meksikolaisessa paikassa lounaalla ja parilla näköalatasanteella. Siitä japanilaiset kartat on eri hyviä, että ne osoittavat juuri nuo "parhaat" ja "parhaiksi äänestetyt mestat". Kätevää! Illalla sain vielä löytää tien näköalakukkulalle iltavaloissa kylpevää pääkaupunkia katsomaan. Oman mausteensa Honolulussa ajamiseen tuo yksisuuntaisten katujen hurja määrä. Onneksi minä siis vain navigoin ja japanilainen nainen veivasi rattia!
Kuuman päivän viilentäjä on murskatusta jäästä tehty pallo (shave ice), johon kaadetaan makusiirappia.
Torstaina oli aika poistua Waikikin kaupunginosan ostospainotteisesta ja turisteja täynnä olevasta tunnelmasta, joten dallasin Honolulu downtowniin, oikeaan keskustaan. Kuka tiesi Havaijin olleen kuningaskunta vuoteen 1893 asti? Tämä selvisi käydessäni Kuninkaan palatsissa. He olivat muunmuassa hyvissä väleissä Ruotsin kuningasperheen kanssa. Palatsissa oli myös sähköt ja vesivessat ajalla, jolloin niistä ei edes unelmoitu Euroopassa. China townissa join tuoreesta mangosta ja jäistä tehdyn smoothien, ja söin tonnikalaa, papaijaa ja passionhedelmää yhdistelevän pitaleivän. Ah! Tuoretta ja eksoottista kuten kuuluu. Illalla satuin sitten kävelemään puiston ohi, missä kuvattiin Hawaii 5-0 tv-sarjaa. Bongasin pääpoliiseja esittävät tyypit ja fiilistelin Amerikan tyyliä tehdä sarjaa valtavan avustajajoukon hääriessä ja poliisin valvoessa järjestystä.
Kuningas Kamehamehan patsas.
Eilen kävin snorklaamassa ja illalla kiertelin Waikikin katuja. Melkein joka ilta saa ihastella ilmaisia hula-esityksiä eripuolilla kaupunkia ja nauttia muutenkin vilkkaan turistipaikan hyörinästä. Iltapala Waikikin hiekalla ja ilotulistusten välkettä horisontissa. Mmm, ei sitä muuta tarvitse.
Ilmainen hula-esitys Waikikin ostoskadulla.
Waikiki.
Illan pimennyttyä.
Nyt istuskelen saaren pohjoisrannalla ja valmistaudun nukkumaan, huomenna sitten taas uusia kujeita täällä toisella puolen saarta. Ohjelmassa olisi ainakin huomattavien surffiaaltojen ihailua ja maan kuuluja piiraita. Tänään nautin lounaaksi kookosrapuja, voi ah taas! Mulla ei rahat kulu vaatteisiin vaan tähän taivaalliseen ruokaan!
