keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Lattea lentokentällä

Nyt se on katsastettu, mmmm...

Grande Latte ja suklaacookie. Kahvissa, ah, ei ole kuin kehumista. Kahvi tummaa, maukasta; maito pehmeää ja paksua. Nyt, kun Wayne's hävisi katukuvasta toivon, että Starbucks täyttää tarpeen pian myös keskustassa.

Grande oli keskikokoinen, mutta melkoinen sammio silti. Seuraavaksi on uskallettava tilata suurin!

Yleisilme kahvilassa on ilmava ja kansainvälinen, oikein imagolleen uskollinen.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Maailman paras hammasharja

Hammaslääkäri, hammaspeikko, hammaspora ja siitä lähtevä ääni, hammaskiven poisto. Ih, hampaiden kunnossapitoon liittyy monta pelottavaa ja ilkeää asiaa. Ilkeyksiä estämään on puolestaan monta mukavaa asiaa, toimivaa kojetta ja hienoa apuvälinettä, tässä suosikkini.


Hampaat ovat herkkä kohtani, heikko kohtani. Paikkoja on jokaisessa hampaassa, monissa useampikin ja ikenet taipuvaiset pakenemaan huolellisen harjauksen alla. Hampaidenhoitovälineistä onkin muodostunut minulle melkein harrastus. Olen tuonut matkoilta muunmuassa mansikan makuista hammaslankaa ja Amsterdamissa tutustuin pelkästään hampaanhoitovälineisiin erikoistuneeseen kauppaan (heidän nettisivunsa täällä). Ulkomailta löytyvät mielestäni myös parhaat puhdistusvälineet.


Paras hammasharja on ruotsalaisen TePe Select x-mjuk. Ihanan pehmeä, täydellisen kapea, mutta sopivan pitkä. Ylettyy viisaudenhampaisiin, jotka minulla on kaikki jäljellä (ja jäävätkin suuhun kunhan pysyvät puhtaina ja muutenkin hiljaa). Vanha Jordanin perusharja oli myös hyvä, niitä kun vielä sais niin ei tarvis matkustaa Ruotsiin hammasharjoja hankkimaan. Tosin hinta, 45kruunua kuudesta kappaleesta on mahtava hinta-laatu-suhde, saatavissa sikäläisistä apteekeista.

  Harrastajalla on toki myös sähköharja ja extraharja, vaihtelu tekee hyvää.


Hammaslangan valinta on myös tarkkaa. Ahtaat hammasvälit ja rispaantuva hammaslanka ovat vihonviimeinen yhdistelmä, ken on sen kokenut tietää fiiliksen, kun rispaantunutta lankaa saa riuhtoa irti peläten samalla paikkojen irtoavan! En siedä rispaantuvaa ja hammasväleihin juuttuvaa hammaslankaa, siksipä haen lankani Belgiasta tai Hollannista. Muualta en ole tätä täydellistä Johnson&Johnsonin lankaa löytänyt. Toin viimeiseltä Hollannin matkaltani sellaisen pinon lankapaketteja, että töissä jengi nauroi minun jättävän niitä perinnöksi vielä lapsenlapsillekin. Hyvin se kuitenkin hupenee.

Parhaat hammastikut ovat nuo Jordanin ekstra kapeat, molemmista päistään suipot. Ja paras tahna Oxygenol. Niitä sentään saa Suomesta.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kävisin minäkin useammin ulkona,

jos olis parveke.


Heitin juuri vanhemmat reissuun ja hyödynnän kerrankin lapsuudenkodin parveketta. Aurinkovarjo on oikein nostettu ylös ja Angry Birds limu kuplii lasissa. Eilistä piirakkaakin jäi lounaan verran, Hesari kahisee tuulessa, eivätkä ole vielä saaneet kiitotieremonttia päätökseen, kun tästä päältä kulkee nousevien ja laskevien koneiden tasainen virta Helsinki-Vantaalle. Niiden jylinä on hienoa ja vielä hauskempaa on meittiä mihin kaikkialle jengi siellä lentää. Kuulemma neljän ja kuuden välillä on Aasian rush hour, joten sinnehän he: Singaporeen, Hong Kongiin, Tokioon... Kentälle pitäisi myös lähteä, onhan Starbucks kahvila avattu siellä jo muutama viikko sitten. Mutta tänään ei vaihteeksi voisi sekään kiinnosta, kun saa vaan olla ja nauttia kevyestä kesätuulesta. Jos viikolla viilenee, niin sitten vois alkaa Starbucks kiinnostaa. Grande Latte makusiirapin kanssa, yes please!

lauantai 26. toukokuuta 2012

Pyttipannupiirakka

Valmistusaika 30minuuttia, uunissa toiset 30. Täytteeksi mitä jääkaapista ja pakastimesta löytyy, mulla nyt paistettua sipulia ja eilisen kalkkuna-kesäkurpitsa-paistoksen loput. Mmm, mikä lounas jopa kolmelle!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Hellevaatetus

Kesä on tulossa, ja yllättää jälleen ihmiset. Meinaan ihmiset, jotka nauttivat kesän valoisuudesta, mutteivät niin hirveästi kuumuudesta. Etenkin jos täksi kesäksi povataan ennätyshelteitä ja useita kymmeniä kuolenuhreja. On se kyl melkoinen tunne kun tulee suihkusta, jää seisomaan ilman rihman kiertämää x-asentoon ja alkaa heti hikoilla! Se on nykyistä kesää ja vastapainoa kylmille talville. Meinasin kirjoittaa hirmutalville, mutta sitten muistin, että nehän ovat normaaleja pohjolan ilmiöitä... Pian siihen kuuluvat myös hirmukesät, sinilevät ja uv-säteet.

Mutta siihen hellepukeutumiseen. Olin yllättynyt, kun sopusuhtaisen hoikka työkaverini kertoi, ettei niinkään pidä hellepukeutumisesta vaan suosii mielummin kerrostyyliä. Itse olen aivan samaa mieltä, ja tiedän yhden toisenkin vakaumukseni jakavan. Olisi ihana vetää päälle kevyttä ja vilpoisaa, mutta silti päädyn pitämään kiinni farkuistani läkähtymiseen asti ja vältän kaupassa helppojen hepeneiden ostamista ihailun sijaan. Miksi? Ah, kertokaa se. Muotoja nuolevat luomukset ovat kiusallisia, läpikkultavat turhan rohkeita ja loput muuten vaan outoja. Hullua, mutta vaatteissa on turva ja  tottumus valttia. Kai sitä on kehittynyt joku sisäinen pakastin, jolla pysyy henkisesti viileänä, vaikka bussissa paahtaisi lämmitin täysillä pahimpana hellepäivänä ja itse olisi valinnut ylleen juuri sen kaksi kerrosta yläosaa ja pitkät housut.

En ole koskaan lähtenyt ulos topissa, harvoin edes hameessa. Beessit housut ovat rohkeinta jaloissa, ja niitä kesäsandaalejakaan ei ole tullut koskaan hankittua. Ihme homma. Mutta tämän viikonlopun kun lämmöstä nauttii niin alkuviikosta taas viilenee.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Voi mikä viikonloppu,


joka tosin on jo ohi, mutta mukavaa oli! Perjantaina rauhoituin, lauantaina biletin ja sunnuntaina nautin maniosta ranskalaisesta leffasta. Lauantaina kävin lapsuuden ystävän kanssa Namussa Makkaratalossa. Paikka on ihan hauska, mutta kruunu käynnille on aina talon makkaran päälle tehty terassi. Paljaan taivaan alla on upeaa seurata kaivokadun menoa ja tiirailla Rautatientorin valoja. Hyvä näköalat ovat minulle selvästi mielekkäitä.

Sunnuntai aamupäivällä lähdimme sitten leffaan, ranskalaiseen vaihteeksi, katsomaan Les émotifs anonymes (Anonyymit romantikot). Tarinassa kaksi ujoa ihmistä löytää toisensa ja käy läpi omaa ujouttaan ja arjen ihmissuhteiden aiheuttamia haasteita keskinäisen suhteen lisäksi. Tässä taas yksi mainio mielialan nostattaja ja hymyn herkistäjä. Suosittelen!


Sunnuntaina päivällinen olikin sitten kuvaamisen arvoinen. Sipuli-pakastimen tyhjennyspiirakka, jonka tein aiemmin viikolla. Helppoa ja halpaa ruokaa, ja maukasta! Lisänä reekko-ceasar-salaatti, outo yhdistelmä, mutta täyttävä. Näillä akun latauksilla uuteen viikkoon, josta yksi aamu on jo voitettu.


perjantai 18. toukokuuta 2012

Näköala !


Tulipa tänään vahingossa käytyä upeassa paikassa! Verkkokauppa muutti vuoden vaihteen tienoilla Jätkäsaareen uuteen rakennukseensa, mutta tässä kevään kuluessa rakennuksen katolla avattiin näköalatasanne, ja sinne rahdattiin vieläpä Mig-hävittäjä. Olisinpa ollut katsomassa lentoaluksen laskeutumista katolle, huh, kyllä se niin korkea mesta oli. Pienenä bonuksena kaiuttimista virtasi mahtavaa Sibeliuksen hengen tuotetta, en ole nyt varma oliko Porilaisten marssin säe vai ote Karelia sarjasta.


Ajasta riippuen voi katolta katsella tyhjää tai täyttä satamaa, ja ruuhkaista tai väljää selkää. Tänään katolla tuuli niin, että takki meinasi lähteä päältä. Seuraavan kerran suuntaan sinne kiikareiden ja kameran kanssa, ja sataanpa katsoa sataman sivuilta risteilijöiden aikataulujakin.

torstai 17. toukokuuta 2012

Radioni mun


Istuskelen himassa ja nautin raukesta vaapapäivän illasta. Vanhemmat lähti joku tunti sitten kotiin, olin kutsunut heidät päivälliselle luokseni. Sain tehtyä pitkästä aikaa kanawokkia kookosmaidolla ja kalakastikkeella ryhditettynä. Mmmm... Nyt kuuntelen musiikkia, radio Sunia. Oman kielinen musiikki on sitten ihanaa, joskus oikein tekee mieli kuunnella tv:stä ja radiosta ohjelmaa suomeksi, ei ainaiseksi englanniksi! Lätkääkään ei tarvitse seurata, kun seinän läpi jostain kerroksesta kantautuu huippuhetket, niin maalit kuin läheltä piti tilanteetkin. Hesarista voi sitten katsoa kumpi puoli sai maalin.

Ostajana olen myös nautiskelija. Ostan kerran, ja silloin investoin. Tämä Tivoli audion radio oli myös omanlainsensa investointi, halvempiakin olisi löytynyt... Mutta kuten yleensä investointi kannattaa eikä vihreän laatikon äänenlaatua voi kokoluokassaan lyödä millään. Muistan, kun kävin ostamassa sen, oli silloin Belgiassa vaihdossa. Etsin vaaleaa vihreää yhdestä radioliikkeestä. Myyjän pohdittua hetken totesi hän, ettei hänellä taida olla kuin noita tumman vihreitä. "Omenat ovat jo mädäntyneet tässä vaiheessa syksyä" naurahti hän päälle. Radio oli aikainen joululahjani. Kesän väriversio löytyi onneksi toisaalta.

 


Tämä ilmaiskortti on taas mainio kahdella tavalla. Ensinnäkin se juhlii suomen kielen uskomattomalla kyvyllä luoda yhdyssanoja kuin tyhjästä ja samalla kortin täydellinen vuoropuhelu tekstin, kuvan ja lukijan välillä on upeaa. Itse en tosin ole hillunut diadeemissa vaan pesin ikkunat tiistaina ja tänään viihdytin naapureita imurin laululla ja tiskien kilinällä. Kundikaverin luo olen myös kortin vienyt, siellä voisin sitä sopivan tilanteen tullen kyllä heilutella ja oikaista sohvalle Ellen taakse piiloutuen.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Tule kesä, tule!


Brysselissä terassi odotti asiakkaita asiakkaiden odottaessa aurinkoa ja lämpöä. Se mitä aurinko odottaa, ei kukaan tiedä. Ehkä kesäkuuta? Kesäkenkien myötä ja viime viikon hikoiluttavien päivien jälkeen mieli virittyi ihan kesämoodiin. Ei jaksaisi yhtään odotella, että pääsee ulos nauttimaan mansikkamargariittoja tai järjestämään retkeä luonnon helmaan. Ensimmäinen kesälomaviikkoni on kesäkuun tokalla viikolla, silloin toivottavasti on yli 20 plussaa.


Viime viikolla sain myös idean sangriasta. En ole koskaan tehnyt sitä itse, mutta nauttinut siitä muiden tekemänä. Mulle uusi kikka olis tehdä viinijuomaa ranskalaisen Cointreau-liköörin ryhdittämänä, voi vitsi, voin kuvitella miten se maistuisi ihanalta jäiden ja isojen appelsiininsiivujen kanssa. Aivan ihana uutuus ovat myös seljankukalla maustetut siiderit! Suosittelen kokeilemaan ainakin Rekorderlig ja belgialaisen Stassenin versioita, kukan aromit tuovat jännän vivahduksen perinteistä pehmeämpään omenasiideriin.


Mutta vielä hetken saa odotella, toivottavasti ei enää kauaa...

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kesäpopot

Voi kesä ja kesäkengät! Tilasin nämä espandrillokset shopbopista työkaverin yllyttämänä ja mikä fiilis oli työntää jalka kevyisiin kangaskenkiin. Malli on harmillisen kapea, joten kolmenkympin kriisissä saamani oikean jalan vaivasenluu tuskin tykkää hankinnastani, mutta sovitin niitä juuri uuden kesämekon kanssa ja aion uhmata fysiikkaani. Kerrankin on kesäkengät ajoissa odottamassa, tästä fiiliksestä ei voi helpolla luopua!


Tuodessani ne kotiin haaveilin kotimatkan parvekkeesta ja lasillisesta appelsiinimehua, ehkä lehdenluvusta, raukeasta istuskelusta kansituolissa. Parveketta ei kuitenkaan asunnossani ole, mutta ikkunan voisi tietty pestä edes avaran fiiliksen saamiseksi. Nytkin aurinko laskee puiden takana, olis täydellinen ilta parvekkeella istumiselle. Ehkä voin kengät jalassa kuvitella itselleni parvekkeen, kesän jo tulleeksi...

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ah, sunnuntai

Ennen, ei kauaa sitten, vihasinvielä sunnuntaita. Sunnuntai oli turha päivä vapaan ja työviikon välissä, jolloin vain odotetaan milloin kello maanantai aamuna kuuden jälkeen taas soi. En osannut nauttia joutilaisuudesta vaan hermoilin ympäriinsä ja odotin jotakin. Viime aikoina olen tajunnut pyristelleeni irti tuosta mielentilasta, tänäänkin sunnuntaina on selvästi viikon ihanin päivä. Nukuimme melkein puolille päivin, söimme ihan hitaasti aamupalaa ja minä juutuin katsomaan sunnuntain sisustus- ja puutarhaohjelmia. Aloitan Livin Yhteinen taloprojekti-ohjelmalla, sitten tulee sopivasti Sadan taalan remontti ja Piha kuntoon. Kahdelta on jo kiva käydä suihkussa ja pedata sängyt, mutta sitten voi taas istua alas ja kuten tänään vaihtaa vaikka kakkoselle katsomaan tanskalaista Maailman upein juna-dokumenttia. Taas on autuus olla vaan tekemättä mitään.


Jossain vaiheessa pitää lähteä tankkaamaan autoa, jossain vaiheessa sitten... Meinattiin mennä tsekkaamaan, jos lentoaseman Starbucks olis jo auki, mutta jostain blogista bongasin, että avajaiset olisivat vasta toukokuun puolen välin tienoilla. Jotain muuta pitää keksiä, kunhan Dumlet ja hyvät ohjelmat on loppu...

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kukkuu ...

 

Kylläpä on taas kulunut aikaa, pää tyhjänä duunia painaessa. Tai meinaan, että jänniä tapahtumia ei ole nyt tippunut tielle. Hieman suunnitelmia, joista kerron pian, mutta muuten. No pienoismallimessuilla tuli käytyä, mikä sai taas himon mallinrakennukseen heräämään. Pitäisi saada se oma radio-ohjattava paatti ostettua ja hermot venytettyä niin vetreiksi, että kestäsivät vielä rakentamisen. Messuilla oli myös ihana legokaupunki täynnä hulinaa.


Ja pinottuja tuoleja...


Pieniä herkujakin on ehditty nauttia. Kippo säilyy suosikkina ja heidän remontoidut sisätilat samoin kuin laajempi terassi tuovat arvostettavaa lisätilaa pikkupaikkaan.


Juomaksi lämmintä - tai kylmäksi jäähdytettyä minttuteetä, Belgiassa löytämääni taivaallista juomaa. Tilattuamme lasilliset Brysselin sivukadulla, näimme vihdoin miten sitä valmistetaan. Tuoreita mintunlehtiä ja kiehuvaa vettä lasiin, päälle hautumaan suodattimellinen tummaa teetä ja reilusti sokeria, makeus kuuluu asiaan. Voi bueno, tätä ihanuutta täytyy nauttia talven tullen. Ja siis jäähdytettynä ennen sitä!