Ja veto, ja veto, ja sivuaskel hyppy!

Tätä luulin saavani käydessäni tänään Kaivarin Friskis&Svettiksen järjestämässä puistojumpassa, mutta toisin kävi! 50-luvun nyrkkeilyvalmentajan oloinen herra veti mitä innostavimman tunnin aivan Kaivohuoneen kupeessa, upeassa auringon paisteessa (johon puut tarjosivat kyllä suojaa eli läkähtyä ei tarvinnut) ja todella hurmaavan musiikin siivittämänä. Taivas kattona, nurmikko pohjana - ja muuten olisikin voinut kuvitella olevansa oikeassa aerobicissä. He olivat rahdanneet puistoon kunnon ämyrit ja populaa oli kuin pipoa. "HEP" vaan ja suunta tai liike vaihtui ja niin siellä pompittiin Popedan tahdissa, nyrkkeiltiin AC/DC:n mukaan ja venytellessä soi Bocelli ja Ricky Martin. Voi vaude taas, kyllä kannattaa hinautua aina uusiin haastetisiin, vaikka idea itse asiassa olikin kaverini, joka myös pumppasi mukana. Välillä lähdettiin jopa juoksulle ympäri puistoa. Iloista menoa, ja ilmaista!

Alkuviikko ja aurinkoa

Huomaapa sitä taas juosseensa. Maanantaina löysin Aleksi 13:sta alesta makeen omenanvihreän raakasilkkimekon työkaverin häihin ja tänään kävin ihastelemassa lapsuudenkaverin beibiä. Söötti pakkaus, vaikkei himo omaan vielä yhtään herääkään. Ja tiistaina oli purjehdusta...

Ah se oli taas ihanaa. Nyt käytiin ihan harjoittelemassa pinnan pitoa, purjeilla ajamista ja vendoja ilman kisaa ja hässäkkää. Katseltiin, kun Silja, Viking ja ulkomainen risteilyalus puskivat Kustaanmiekasta ulos reiteilleen ja lilluttiin virsikirjalla Kaivarin rantatien editse. Se on elämää... Hiljaa tai kovaa, aina löytyy fiilistä! Ja muistattehan huomenna alkavat purjehduksen Euroopanmestaruuskisat Helsingissä. Virallinen kisakatsomo on perustettu Hernesaaren rantaan, mutta hyvät näkymät avautuvat luokista riippuen varmasti myös Café Carusellin terassilta tai Uunisaaresta. Itse meinaan mennä jänäämään suomalaisten venekuntien pärjäämistä koko viikonlopuksi. Lisätietoa täältä.

Niin ja sitten pieni tervehdys Helsingin kahvilanpitäjille. Ymmärrän hyvin, ettei pelkkiä vessaturisteja katsota missän kovin hyvällä, mutta jos WC:tä tituleerataan "asiakas wc:ksi", niin miksikäs se vessan tarvitsijan tekee? Pummiksi? Olen käynyt nyt viitenä kertana huojentumassa Skattan Roberts coffeessa, pari kertaa ihan istumassa ja kolme siellä posliinitiskillä. Ensimmäisellä kerralla maksoin wc-käynnistä, seuraavalla kerralla ostin kolmen euron kokispullon ja viimeisellä taas tarjosin rahaa, mutta sain vastineeksi hyvin sitruunaisen ilmeen ja toteamuksen "Se on kyllä asiakas wc, mutta mene nyt sitten...". Siis palataanpa asiaan, mikähän minä tällä kertaa olinkaan? Entinen asiakas ehkä? Voihan sitä käydä ensin vessassa ja sitten päättää mitä tiskistä valitsisi.

Keskikesän juhlintaa

Ihana pitkä viikonloppu, juhannusjuhlinnat ja hyvä sää. Me vietimme aattoa Degerbyssä suvun seurassa ja varsin hurmaavassa miljöössä. Meillä oli vankka tarkoitus pysyä kaupungissa ja dallata hiljaisia katuja, mutta onneksi emme pysyneet alkuperäisissä suunnitelmissa!

 

Rentoa menoa koirillakin.

*lurps*

Ja hieman sporttia illan viiletessä.

Muovipullosta vai tölkistä?

Tölkistä!

Oltiin just saunassa ja pohdin siinä siideriä siemaillessani, miten hyvältä siideri maistuu tölkistä. Ostan aina mielummin tölkin kuin pullon. Sekä pienemmän koon (sisältö ei ehdi lämmetä rauhassa juodessa) samoin kuin paremman maun takia. Muovipullosta juominen ei ole yhtään niin kivaa ja olen ollut huomaavinani, että juoma tulee tölkistä myös kylmempänä, oikeasti huurteisena. Niin ja tässähän on sitten tehtävä ero muovi- ja lasipullojen välillä. Eroa on kuin kuulla ja auringolla, muovi on kuu ja lasi aurinko, ja minä juon mieluiten auringosta! Muistanette Friscot södeissä 0,33l lasipulloissaan. Juuri sopivasti janon sammuttajaa ja juuri sopivan kylmänä. Toinen klassikko on kokis saman kokoisesta lasipullosta, ja Jaffa tietty! Muistan myös pitkät, kapeat ja tyylikkäät Fantapullot mistä nautin juomaa Kap Verdellä. Siellä oli tosin aika pysähtynyt muutenkin kuin limsapulloissa.

Nykyisin jotkut ravintolat tarjoavat limsansa edelleen lasipullosta, mutta kaupassa niitä harvoin näkee. Painoa niistä tietty kertyy ostoskoriin ja -kassiin, mutta jospa tässä terveyden ajassa suostuttaisiin ostamaan vähemmän ja laadukasta? Pari kertanautintoa päiviä kestävän pakkojuomisen sijaan. Tämän ovat huomanneet jälleen kallimpien biolimsojen (mm. Bionade) ja pienempien panimojen tuotteiden (Laitilan) markkinoijat, lasissa on jo arvoa ja hieman vintagea. Kuten on tölkissäkin.

kuvat wikipedia ja Bionade

Vauhtia ja tilanteita!

Niitä oli täynnä tämän tiistain purjehdus! Tuuli oli irrottaessa vielä maltillinen, mutta kun pääsimme hieman ulos, paljastui todellisuus. Vaahtopäitä ja puuskissa hyvinkin navakaksi yltyvää tuulta. Ennuste oli alkuiltapäivään noin 7metriä sekunnissa, missä purjehtisi mainiosti harjoitusmenoa. Aukeammalla tuuli kuitenkin puhalsi reilusti yli kymmentä, nyt jälkeenpäin katsottuna ihan perustuulikin oli jo 13m/s, joten siinä oli ensimmäistä kertaa yhdessä purjehtivalla kokoonpanolla taas miettimistä. Tiistaikisa, joka tällä kertaa olisi ollut "Naisten tuoppi" oli peruttu ja tyydyimmekin harjoittelemaan ilman paineita. Siinä taas roikuttiin tuulen puolen laidalla painoina, brochattiin pari kertaa (tapahtuu, kun vene kallistaa niin, että peräsin nousee vedestä tai aivan veden pintaan ja alus menettää ohjattavuutensa), mutta tehtiin myös muunmuassa mainioita vendoja (vastatuuli käännöksiä). Tarttuessani köysiin tajusin taas mistä tässä harrastuksessa on kyse! Se on täyttä urheilua, jossa pulssi nousee jos ei veneen kallistuskulman ansiosta niin köysien nopeasta käsittelystä. Pääsin siis vihdoin - ja uskalsin ennen kaikkea - tarttua köysiin ja vaikuttaa veneen kulkuun. Vaikka tämän päivän keikka kutistui kahteen tuntiin hurjan kelin takia, se tuntui paljon palkitsevammalta kuin viime tiistain neljän tunnin puristus.

 Ja mikäs purjehduksen paremmin päättäisi kuin "after sea"... Kapteenin seitsemänkymppisiä juhliessa istuttiin veneen kannella aurinkoa ihaillen ja sataman rauhasta nauttien, ja tietty puitiin purjehduksen onnistuneet ja epäonnistuneet tapahtumat. Karkin ja karkinpainikkeen kanssa istuminen siinä oli kyllä ihan sika makeeta. En enää niin ihmettele, kun hienot purret lepää illasta toiseen laiturissa - ehkä niiden kansilla ja sitloodissa käy kuhina?

kuvat wikipedia

Tänään päällä

Kuvallisia ja tyylillisiä blogeja on hauska katsella, mutta täällä tyyli-postaukset ovat olleet harvassa. Tänään vihdoin aloin pohtia miksi annan hovikuvaajan tai ison peilin puutteen haittaisi tyylini esittelyä? Sen kun vaatteet sängyn päälle "kuin olisivat päälläni"-asentoon ja kamera käteen. Tänään siis oli töissä päälläni seuraavaa:

Koruista voi sanoa sen verran, että ne on nopeasti näytetty. Pidän aina samoja sormuksia, hopeisia ja suomalaista muotoilua edustavia. Ranteessa taas on usein alla näkyvä kello ja Nomination-nauhat, korvissa hopeakorut, tässä suomalaisen Jalon suunnittelemat napit. Viimeisin hankinta, ankkurikettinki-sormus on myös Jalon käsialaa.

L'été, ô l'été

Ihanaa, sadetta. Tunnelmallista kuunnella sateen suhinaa ja haistella avoimesta ikkunasta kantautuvaa metsän tuoksua. Olen viettämässä perjantai-iltaa kundikaverin asunnolla, josta avautuu maisema suoraan metsään ja tuoksu on juuri sen mukainen... Vaikka kesässä ihanaa onkin lämpö ja kuivat ilmat, kesäsade saa aina unelmoimaan, se rauhoittaa. Ikkunan alla kasvava nurmikokin sulkee silmänsä ja ottaa veden vastaan lähteäkseen sateen lakattua taas kasvuun. On työnnettävä pää ulos, roikuttava hetki ikkunassa aistimassa. Ja kun työntää pään hieman liian ulos, saa osansa pisaroista. Plip, plop! Plip, plip, plok... Se yksi osui silmälasin kulmaan ja hajosi linssille pieniksi tipoiksi. Tämä kuuluu kesään :)

x  x  x

Leipoo, leipoo vaan ken kaiken syö?

 

Pitihän sitä täksikin illaksi puuhaa kehittää ja koska olen hetken tässä himoinnut suolaisia muffineja, päätin tarttua toimeen. Täytteet ostin ja herkutellakseni avasinkin jo perjantaina eli ne oli aika saada tarkoituksen mukaiseen käyttöön. Puuttuvia aineksia täydensin kaupasta vielä tänään, mutta kotiin tultuani huomasin unohtaneeni oleellisen. Muffinivuoat! Hyvä, että uunin alalaatikosta löytyi ikivanha muottipelti eli eikun hommiin... Lopputuloksena ihastelinkin lähinnä rocky road-tyyppisiä kakkusia. Makua en ihan mene nyt kehumaan, sillä taikinaan ei tullut riapustakaan suolaa eikä fetajuuston ja aurinkokuivattujen tomaattien maut yksinään riitä. Mutta onneksi pellin muotit ovat lumiukon muotoisia, se parantaa nautintoa jo huomattavatsi. Hieman vitsiä peliin!

Tiistaikisa

Polvet tulevat olemaan huomenna kauheilla mustelmilla, mutta mieli on tyytyväinen, olin nimittäin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna purjehtimassa! Huh! 35 jalkainen sluuppi (= reilu kymmen metrinen ja yksi mastoinen purjevene) oli kyseessä, miehistönä seitsemän ihmistä (2naista ja 5miestä) ja missiona voittaa Herttoniemen rannan ja Kulosaaren ja Kaitalahden välisellä merialueella käyty tiistaikisa (onnistui). Oli se melkoista spurttausta laidalta toiselle, kun meidät kimmat oli valikoitu painoiksi. Alussa sain pitää pinnaa, mutta ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta ja jännitys vei voiton. Paatin kallistaessa en malttanut pitää suuntaa vaan päästin nokkaa aina liikaa tuuleen tai laskuun. Noh,  "läskiä laidalle" kuuluikin sitten kapteenin käsky ja me hyppäsimme painoiksi tuulen puolen sivulle. Hauskasti ilta siinäkin meni. Keulapurjetta kohennellen ja kisapärjäämistä jännittäen. Pitää ensi kerralla vaatia päästä köysiin kiinni ja harjoittelemaan, sillä jatkoa on luvassa heidän kanssaan viikon kuluttua. Hehe, kivasti keinuttaa vieläkin.

Kilpailuvietin huomaan kyllä olevan kohdallani pyöreä nolla. Saatan ohittaa hitaamman aamulla töihin polkiessani, mutta purjehdukseen yhdistän mielenrauhan ja rentoutumisen. Olen melkein onnellinen, etten jatkanut pinnassa alkua pidemmälle, sillä kisan tuiskeessa olisin kyllä parit haukut varmasti saanut. Niin nimittäin tapahtui, kun ei spinnu noussut tai laskeutunut tarpeeksi rivakasti tai jos köysi meni vinssille väärin päin. Vaaratilanteita niistä nopeissa käänteissä tulee eli selkeä käsky tilanteen korjaamiseksi tarvitaan. Ja niinhän sitä myös oppii, ja muistaa! Pitänee hieman kasvattaa nahkaa ja sitä kisaviettiä, niin voi selvitä muillakin vesillä voittajana.

Ikävä kyllä huomata, että kun nyt yrittää keksiä sitä omaa tekemistä ei enää ehdi pohtimaan tänne niin usein. Toisaalta hyvä, toisaalta huono, aina joku kärsii. Viimeistään yöunet!

Kauan odotetut baltsut

Tilasin nämä ballerinat Ruotsista huhtikuun alussa ja vasta eilen hain ne postista! Sitä ennen vaihdettiin muutamat meilit ja kävin postissakin kyselemässä onko lähetystäni näkynyt kuten asiakaspalvelu oli viestittänyt. Eivät olleet postin hyllyssä vielä toukokuun puolivälissä, mutta nyt se riemu repesi! Eikö ole södet!

Pohjissa  sen salaisuus... Ja noita valkoisia koipia tietty vois hieman mennä ruskettamaan. No pian kyllä lähden Lasipalatsin Design Markettiin katselemaan nuorten suunnittelijoiden luomuksia ja laitan hameen päälle! Nämä kengät sujautan kassiin, jos lipsukkaat alkavat hiertää. Huomenna rusketusta saanee Helsinkipäivän rientojen merkeissä, ainakin Radio Aallon konserttia kuunnellen.

Muuten onkin sitten kuumin peruna miettiä kesäloman kohdetta. Haluanko Hollantiin, Italiaan vai peräti San Fransciscoon? 13 tuntia ei ehkä tee mieli viettää lentokoneessa, jos perillä on aikomus viettää vain 4-5yötä. Mutta Eurooppaan ehtisi hyvin. Hollannissa vetää kieli (hollannin kieliset pokkarit maksoi Akateemisessa 25euroa ja valinnan varaa oli sen kolmen kirjan verran!), Hollannin kokoista maata kiertelisi helposti myös junalla. Italiassa taas en ole koskaan käynyt, joten miksei olisi hauska tavata muutaman vuoden takaisia tuttuja ja nauttia vaikka Rooman historiallisesta miljööstä... Jäänpä tätä miettimään.

Eräs vuosipäivä

Näin se aika kuluu! Tänään on vierähtänyt vuosi siitä kun aloitin työt nykyisessä paikassa. Hahaa, vuosi! Muistan selvästi työhaastattelun ja puhelun, jossa kuulin, että minut oli valittu paikkaan, jota nyt olen hoitanut vuoden. Sen kunniaksi olikin etsittävä mokkapalojen ohje ja kiikutettava tänään painava pellilinen tummaa herkkua duuniin. Kehuja tuli, joten voin suositella Haveena kahvila-blogin reseptiä. *mums*

Juhlapäivän jälkeen oli sitten ohjelmassa kampaajalla käynti - hiuksiini ei siis ole koskettu saksilla pariin vuoteen. Silloin ne olivat lyhyet ja nyt ne ovat pitkät, näin sen voisi kitetyttää. Parin sentin latvojen klipsaisun jälkeen suuntasin optikolle piilarijahtiin. Helle voi yllättää niin monin tavoin! Minut se yllättää aina aurinkolaisen tarpeessa, joiden alle olisi saatava miinus nelosen hajataittoa korjaavat piilarit. Harmikseni saanut pakettia vielä mukaan, mutta sovitusajan sain kuitenkin sovittua. Visiitin viimeinen etappi oli Stockan joka kesäinen pokkariale, jolloin kanta-asiakaskortilla saa kaikista pokkareista pois 20 prosenttia. Minulle valikoitui pari ranskalaista ja yksi, ainakin leffana hyvin toimiva Vettä elefanteille.

Seuraavaksi vaan rannalle lukemaan!

Omaa puuhaa

Alkaa kriisi hellittää ja katse on kohdistettuna taas eteenpäin. Tästäkin opin, ettei suhteessa tulisi koskaan unohtaa itseään vaan on varattava aikaa itselle ja omille menoilla ja harrastuksille. Ilman niitä muuttuu katkeraksi, etenkin jos toisella omaa kiinnostavaa tekemistä riittää! Tunnistan taaksepäin katsoessani, mikä marttyyri olenkaan ollut uhratessani oman elämäni toiselle, täysin tahtoen tietysti. Melkein maksoi ihmissuhteen tämä uhrautuminen, tai kaksikin - suhteen itseeni ja häneen. Onneksi havahduimme. Nyt onkin päämääränä hyvä keskinäinen suhde ja hyvä suhde oman elämän ja yhteisen ajan välillä. Siitä saammekin aasin sillan tämän illan rientoon, omaan aikaan. Tapasin ystävän ja hetken Fennian talon terassilla istuttuamme keksin kysyä oliko hän koskaan käynyt kasinolla...

 The Mirage Las Vegasissa

Rekisteröidyin itse Helsingin Grand Casinon asiakkaaksi silloin, kun se vielä oli hotelli Presidentissä, mutten ole käynyt pelaamassa kuin kerran vuodessa aina niihin aikoihin kun vuosikortti on uhannut mennä vanhaksi. Useimmat kerroista ovat itse asiassa jääneet ihan katseluun tai korkeintaan tervetuliaislahjaksi saatujen pelimerkkien tuhlaamiseen. Vuosittainen kierros suoritettiin toisen kaverini kanssa keskiviikkona ja yllätykseksemme saimme molemmat lahjaksi option kahteen ilmaiseen vuosikorttiin - omaan ja avecin. Tuumasta toimeen siis ja uusia kasvoja tiedostoihin (Crand Casino siis kuvaa kaikki vieraansa ja kaikkien henkilöllisyys myös tarkastetaan). Lahjaksi saimme jälleen yhden 2euron pelimerkin ruletissa pelattavaksi sekä seitsemän euroa arvoa pelikoneisiin. Vaikka Helsingin nykyisellä Grand Casinolla ei ole sitä Presidentin vanhan ajan tunnelmaa, niin neonvalojen vilkettä ja nähtävää siellä ihan riittää. Aloitimme illan nakkaamalla panokset rulettiin ja häviämälle ne saman tien. Pelikoneiden ääressä oli parempaa onnea erilaisten tunnusmusiikkien tahdittaessa laitteen näppäilyä. Milloin vilisti silmissä dollarit, milloin karhut tai Sinkku elämää-tähdet - ja niistä saldona reilu kymppi plussaa, minä tarjoaisin siis illan seuraavat juomat! Ahneena painoinkin cash out-nappulaa ja jatkoimme takaisin Helsingin iltaan. Jännitystä, muttei omalla rahalla, on mottoni!

Yhtiökokouksessa

On se hyvä, että seitsemän vuoden asumisen jälkeen pääsee hilautumaan yhtiökokoukseen! Eilen se oli vuorossa ja minä edustin valtakirjalla asunnon omistajia, sukulaisiani. Kun kysyttiin olenko osakas, kerroin olevani osakkaan perillinen. Naurattaa jo kuinka virallisena tapauksena kokousta pidin, "olen osakkaan perillinen". Ja osakkaat ovat siis kaikki hengissä! Varsinainen syy kokoukseen piipahtamiseen oli taloon tuleva 200 000 euron sähköremontti, josta oli kiva mennä kuulemaan yksityiskohtia. Tulipa sekin tieto, ettei remontti ulotu poksuviin huoneistojen johtoihin vaan kyseessä on vain pihan ja rappukäytävien johtojen uusiminen. Mutta kuulemmma huoneistotkin käydään ainkain läpi. Hyvä homma.

No kokouksen antina oli myös luottamustoimi, kun minusta tehtiin varatilintarkastaja tai uuden tilintarkastuslain mukaisesti toiminnantarkastaja. Minut imaistiin toimeen viekkaasti, sillä olihan kokouksessa on läsnä vain 10 ihmistä ja joka toimi on täytettävä. Hyvä, että ehdin kysyä mitä kyseisessä hommassa on tehtävä. Olen kyllä ihan innoissani luottamuksesta, ties mitä tästä keksin! Vaikkei tarvitse kuin tarkistella ja tarkastella niin pysyypähän ajantasalla talon asiosta myös talouden tiimoilta. Ja miksei voisi hankkia perustietoja kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä ylipäänsä toimen hoitamiseksi ja yleissivistyksen kasvattamiseksi. Pääoma kasvuun :)