Arjen pieniä alkuja

Edelliseen postaukseen liittyen huomasin viherkasviani kastellessani sen puskevan juureltaan uutta versoa. Purkkilemmikkini noukin kärryyn Prisman kasviosastolta alle viidellä eurolla ja näin se palkitsee. Kääntyy valontarpeessaan hehkulamppua päin ja uskoo tulevaan. Ihan paras kasteluneuvo on muuten kaataa noin kerran viikossa kasvin juurelle reilusti vettä, niin että sitä valuu myös aluslautaselle, ja sitten antaa mullan pinnan kuivahtaa. Tämä palmuvehka pitäisi vielä olla hämärää paikkaa sietävä laji, kuuluisan helppohoitoinen siis... Vai eihän tuo ole juuri?

Toinen - ja siis enempää ei ole - viherkasvini on orkidea, joka on minua usein huijannut pukkaamalla ruukusta esiin pitkäksi ilmajuureksi venyneen alun, muttei vaan hetkeen uutta kukkaversoa. Se on löytölapsi, jonka sain ilmaiseksi, koska poikki menneen kukkavana takia se ei ollut enää myytävää A-luokkaa. Sekin kuintenkin uskoi tulevaan, kasvatti hetkeksi kaksi kukkavanaa ja jaksaa vieläkin kukkia vetoisasta ikkunalautapaikastaan huolimatta. Kylvetys kerran parissa viikossa on pitänyt senkin tyytyväisenä.

Siinä kuvan keskellä se ryökäle, ilmajuuri, tököttää. Ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi. Vai kertoneeko niiden paljous jotain kasivn kunnosta? Toivottavasti ei ainakaan hirveän huonosta kunnosta. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun huolehdin hieman omasta kunnostani ja ostin kaverin kanssa kymmenen kerran kortin Kisahallin kuntosalille. Ja selästä voi alkaa huolehtia uuteen vaihdetun Duxin huomassa, nyt se on precis kuten tilasin. Katse multaan, ja pieniin asioihin.

Välipäivinä yksi vapaa

Eilen illalla oli ihana tunne, kun tiesi ettei vielä tänään tarvitsisi herätä aikaisin töihin. Ja tänään on ihana tunne viettää vapaapäivää, harvinaista herkkua. Lisää vapaata kuuluu minun toiveeni, vaikka sitten palkan kustannuksella! Kunpa voisikin tehdä lyhennyttä viikkoa ja pitää vaikka aina perjantain vapaana. Ehtisi stressata töistä vähemmän ja nauttia arjesta enemmän. Muistelen tässä just opiskeluaikoja, kun pitkä talviloma kului oleillessa, kesälomalla sitten painettiiin duunia. Opiskelijana minua ei hätyyttäisi mikään vielä pariin viikkoon!

 Villakisu osaa ottaa rennosti...

Toinen vaihtoehto on, etten viihdy nykyisessä työpaikassani niin hyvin kuin toivoisin. Katselin jostain mainosta, missä etsittiin Faunatar-ketjuun uusia yrittäjiä. Kuinka ihanaa olisinkaan ryhtyä eläinkauppiaaksi! Ah! Tosin yksityisyrittäjyydessä ei vapaata välttämättä ole koskaan, tosin mielenkkintoinen työ palkitsisi vapaankin edestä. Täytyykö alkaa harkita uutta suuntaa työelämään sopivasti näin uuden vuoden kynnyksellä? Vaihtoehtoja tulee ainakin alkaa tutkailla. Vähintään kerran vuodessa on  mielestäni hyvä kysyä itseltä onko tyytyväinen tilanteeseensa, ja mikäli parannettavaa ilmenee pohtia mitä voisi asioille tehdä. Tyhmä fakta on, että rahaa vain tarvitsee ja työttömänä vapaat ja viikonloput sekoittuvat ikävästi tuomatta elämään pitkällä tähtäimellä sen enempää sisältöä. Eipä tässä tällä hetkellä auta kuin alkaa nauttia vapaasta ja käydä vaikka lenkillä ja autoilemassa jossain. Mukavia välipäiviä, olittepa vapaalla tai ette!

Aatosta, ja joulu jatkuu kotona

Tädin luona Degerbyssä, Inkoossa tunnelmallista aattoa vietettiin melkein maalaistunnelmissa. Huvittavaa oli katsella kuvassa pilkottavaa ruohonvihreää pihaa, mutta sisällä oli asiaan kuuluvaa hämryyttä ja kauniita yksityiskohtia. Koirat mukaan lukien meitä oli 14 juhlijaa.

Joulutyylin pelasti super monikäytteinen mekkoni.

Huima alkupalapöytä, missä näette myös lohihyytelöni kumottuna. Tänään katamme paljon vaatimattomammin, vaikkakin aiomme syödä nyt kaloja valkoviinin kanssa, parin tunnin kuluttua lihoja punaviinin kera ja toivottavasti ennen kymmentä sitten lämpimiä ruokia... Eilenkin ruokailu oli jaettu kolmeen osaan, ja ennen jälkiruokia ehti pukki kolkuttaa ovelle.

Minun paketeistani löytyi oikein ihania ja käytännöllisiä lahjoja, kiitos kaikille!

Ihan hiton hyvä idea oli tämä spåra-kassi!

Tässä vielä meidän kuusi. Ensimmäinen oma kuusi ja pitkästä aikaa oikea kuusi, sen jälkeen kun joskus 90-luvun lopulla hankittiin vanhempien luo tekokuusi. On tuossa tunnelmaa ja tuoksua, vaikka runko pilkottaakin useasta kohtaa.

Asua, ruokaa ja tunnelmaa kasaan

Viimeisiä hetkiä viedään ennen aattoa ja matkaa juhlapaikkaan Kirkkonummelle. Pohdin tässä aaton asua, alla jouluun tekemäni rannekorut.Väriä ja yhdistelmään kuin parhiassa polkagriseissä..

Eilen illalla tein käyntikorttini jouluaatonviettopaikkaan eli lohihyytelön. Olen saanut reseptin isotädiltäni 90-luvun puolivälissä ja tehnyt sitä joka joulu siitä asti. Alusta asti se on myös ollut minun ja äitini jouluperinne, yksin sen tekeminen ei varmaan onnistuisi, kun lohta putsatessa on hyvää aikaa käydä läpi viimeisimmät tapahtumat, mieltä ärsyttävät ja ilostuttavat. Resepti on kirjoitettu puhtaaksi vanhalla kirjoituskoneella ja liivatteen määrästä käydään joku vuosi arvuuttelua, joka kerta onkin arvoitus kuinka leikattavaa hyytelö tällä kertaa on. Laiten reseptin tähän jatkoksi, jos joku haluaa kokeilla mainion kalapöydänantimen tekoa!

Reseptin kunnosta voi päätellä sen iän...

2 purkkia säilykelohta

1 purkki kermaviiliä

2 dl kevyt majoneesia

2 rkl tomaattipyrettä

4 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria jauheena

1,5 dl kalalientä

5-6 liivatelehteä (tai maun mukaan kuinka leikattavaa hyytelöstä haluaa)

I Puhdista lohi nahasta ja ruodoista, ja muhenna haarukalla heinoksi.
II Sekoita lohien joukkoon kermaviili, majoneesi, tomaattipyree, tilli, suola ja pippuri.
III Valmista kalaliemi ja sekoita mukaan ohjeen mukaan liotetut liivatteet.
IV Sekoita kalaseoksen joukkoon viilennetty kala-liivate-liemi.
V Kaada seos vuokaan ja anna hyytyä viileässä vähintään yön yli. Käytän itse Tupperwaren muovivuokaa, jossa on irtonainen koristekansi vuoan päällä, jotta vuoan kumotessa hyytelön saa tipahtamaan kauniisti tarjoilulautaselle.

Hyytelö odottamassa jääkaappiin pääsyä.

Pieni anekdootti vielä meidän kuusenhakureissulta niin ikään eiliseltä. Samalla kertaa ei kannata käydä Alkossa, kuusikaupassa ja kinkkutikiskillä saati ostaa muutakin ruokaa, sillä kuusi on yksinään jo vaikea kannettava ja kinkku painaa yleensä sen minimi 6 kiloa. Kun siihen vielä yhdistää 1,5kilometrin kauppamatkan kävellen, voi joulun valmistelua kutsua jo kuntourheiluksi! Hauis kasvaa ja otsasuoni pulistuu, kun molemmilla on kolme kassia ja vuorotellen kuusi kainalossa...

Hemmottelua kampaajalla

Mikä fiilis! Kampaajalla pitäisi käydä useammin! Hiukset ovat kuin silkkiä, tuoksuvat kuin kukkaketo, tuntuvat putoavan hartioille vesiputouksen tapaan (se tosin johtunee muotoilutuotteesta), hohtavat kilpaa jouluvalojen kanssa ja ovat saaneet ainakin yhden pään kääntymään, kai. Huh, kyllä pitäisi käydä useammin kampaajalla, kun viidelläkympillä saa päänahan hieronnan ja veret kuohuttavan harjauksen lisäksi hyvän lookin ja näin muhkeita tuntemuksia vielä pari tuntia käsittelyn jälkeen. Ja kampaaja vieläpä käytti kokonaisen tunnin pitkien hiusten perustasoitukseen. Halvimmillaan ja surkeimmillaan minulle leikattiin muotoilua vaativa leikkaus 15 minuutissa 20 eurolla. Aijai, näin tulen hemmottelemaan itseäni vielä monesti uudestaan...

P.s. Tämä teksti on aidosti spårassa tuotettu.

Pääosassa piparkakkutaikina

Viimeisiä joulun pakollisia hommia ja ehdottomia traditioita on taas hoidettu, kun käytiin vanhempien luona leipomassa piparit.

Tämä on vuosittain toistuva traditio, jota ilman ei varmaan joulua meille tulisi! Minulle ainoa oikea on itse tehty taikina, vaikkei kaupan valmiissakaan mitään vikaa ole, mutta koska ostamme kaiken muun valmiina, tästä on tullut juttu mistä ei tingitä. Ja näin joka vuosi piparit maistuvat erilaisilta, kun joka kerralla sekaan hulahtaa erimäärä mausteita. Nykyään tosin minä hoidan enää tämän osan kaulimesta uuniin, äitini tehdessä maustesekoituksesta taikinan.

Musiikkia kuunneltiin iPhonen kautta kätsyn ilmaisen XMasRadio-appin avulla, joka soittaa hyvän valikoiman ulkolaisia jouluradioita. Suosittelen!

Prmmm

Napsautin jouluradion ensimmäistä kertaa päälle ja istuin tähän koneen ääreen puhaltelemaan. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen lahjapipon kudonta, ja nyt ottaa hieman päähän. Se on tehty rakkaudella, mutta kenenkään rakkaus ei ole niin suuri, että sitä suostuisi päässään pitämään. Saati kenkään pää ole niin suuri, että tuon pannumyssyn täyttäisi! Surku, (niin hetihän siitä olisi pitänyt tulla täydellinen...) Purkaako vai jättää pannulapuksi, saapa nähdä, kun harmitus tästä hieman laskee. Seuraavat lahjat voikin taas ostaa hyvällä omallatunnolla.

Luomisvimma ei silti hävinnyt mihinkään, vois seuraavaksi alkaa pujotella rannekoruja Ruotsista ostamistani helmistä. Pujottelun sentään hallitsen, ei tarvitse kuin solmut ja pikaliimaa työn viimeistelyyn. Tällaisia ostoja tein:

Olen ennen tehnyt paljon yksinkertaisia rannekoruja venyvään silikoonilankaan pujotellen, mutta näistä saisi näyttäviä pari-kolme kertaa ranteen ympärille kiertyviä koruja. Eiköhän näistä saa iloa irti!
P.S. arvannette, että takaisin pussiin kerätessä etenkin toi pienempien helmien keko hajoili vuorotellen joka suuntaan. Hehe, siinä pikkuisia sitten metsästelin rakoiselta lankkulattialtani. My kind of evening!

Metsästys tuottaa tulosta

Jee jee, ajan henki on nyt tuleva juhla! Tänään sain sen 11-vuotiaan kummipojan lahjaprobleeman ratkaistua, onneksi hänen äitinsä osasi vinkata mistä nuoret tällä hetkellä tykkää. Palasi mietteisiin oma lapsuus, kun laadin toivomuslistaa ja sukulaiset ihmetteli, että toiko on nyt se juttu?. Itselle se juttu oli just manee ja just Se. Tänään aloinkin ensimmäistä kertaa oikeasti tuntea, miltä vanhemmista tuntuu, kun he etsivät just sitä jotain, löytävät jotain ja miettivät sitten myyjän avustuksella onko tämä se oikea juttu??!!??!! He ostavat lapsilleen jotain mahdollisesti kallista, jotain, joka tuntuu itsestä ihan oudolta, turhalta, ehkä hieman rumaltakin, mutta joka lapsen on saatava. Jotain, mikä on hänen mielestään huippu makeeta. Tänään en ostanut mitään rumaa tai turhaa, mutta se, että etsin yhden tietyn tuotemerkin juttuja, joista mikä vaan voi olla cool, tuntui yllättävän haastavalta! Toivon hartaasti valinneeni oikein, löytäneeni ainakin yhden just sen jonkin jutun. (Ostin siis varmuuden vuoksi kolme lahjaa.)

Eksyin tässä pohtimaan samalla mitkä oli niitä merkkejä, joiden perässä itse juostiin... Ainakin Husky-pipot, joiden jättimäiset tupsut veti koko pipon pois päästä olivat super hot. Ja Adidas tais silloin kans elää kulta-aikaansa. Näin siitä on aikaa kulunut, kun en muista mitkä muut olisi olleet sosiaalisen elämän elintärkeät merkit. Tai sitten 90-luvun alussa ei vaan ollut niin paljon merkkitietoisuutta 11-vuotiaiden keskuudessa? Vai olinko se minä, joka en vielä seurannut ajanhenkeä? No kummin vain, nykyään merkit ovat aina vaan tärkeämpiä. Lahjaksi hakemani merkkikin on ilmeisesti aloittanut kengistä, ja nykyään siihen voi vehoutua alusvaatteista pipoon asti avainnauhaa, lompakkoa ja vaikka snoukkahousuja unohtamatta. Kalliiksi voi tulla lapsen verhoilu, hyvä onkin pysyä vielä hetki tässä säännöllisen satunnaisen lahjojan roolissa.

Joulun metsästys

Lahjojen ja fiiliksen metsästys alkoi toden teolla tällä viikolla. Puolet lahjoista olen jo ehtinyt hankkia, ja yllätys syllätys naispuoliset lahjansaajat ovat nyt "pulkassa". Ulkolaisista nettikaupoista oli tänä vuonna ihanan helppo klikkailla paketit pukin konttiin, nyt jännätään ehtivätkö ne aatoksi perille maailmalta. Toisen puolen eli kundien lahjoja olis ajatus lähteä pohtimaan sunnuntaina kaikkien muiden samanhenkisten kanssa. Ei 11-vuotiaan, 28-vuotiaan ja 67-vuotiaan miehen lahjat näin vaikeita sais olla keksiä... Pitää päästää ensi yönä ajatukset vapaiksi, jos vaikka unissa sais ideoita!

Tänään hahmottelin myös omaa toivomuslistaa ja voi onnea, kun vielä tässäkin iässä saa kirjoittaa joulupukille. Nyt sitä toivoo hyvää oloa, hellittelyjä ja vaikka puikkoja uuteen kutomisharrastukseen, kaikkea järkevää ja käytännöllistä, hauskaa ja hyödyllistä. Saa sitten nähdä mitä pukki tuo...

Kodin koristelua en ole vielä aloittanut, joten lahjojen jälkeen voi aloittaa todella sen joulufiiliksen metsästyksen. Jouluradio soimaan, pikkukuusi laatikosta päydälle ja värivalot ikkunaan - tai trendikkäästi läpinäkyvään maljakkoon? Parit kortit postiin, glögiä hellalle ja pipareita. Sieltä se alkaa löytyä...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Katselin just miten viime vuonna vietimme itsenäisyyspäivää ja päätin kopioida ainakin kuvan. Jalalliset shampanjalasit olemme vuoden aikana rikkoneet, joten nyt Lehtikuohun Herukanlehti-juoma päätyi konjakkilasiin. Alkoholiton perinne jatkuu mustaherukanlehden maustaessa kivaa kuohujuomaa, joka on persoonallinen yhdistelmä makeaa ja kirpeää, runsasta marjaisuutta. Hintataso tosin pysyi endellisvuoden tasolla 15e / 0,75l. Pian on menossa uuniin possun sisäfilee ja kermaperunat (viime vuonna uunista tuli possupaisti ja kyseiset perunat) ja alkuruoaksi on niin ikään graavilohta. Nyt vaan ruokaillaan Linnan juhlan kättelyä seuraillen.

Toinen perinne 6.12. on kummipojan nimipäivät, mistä alla olevat kuvat. Mukavaa juhlapäivän puuhaa tavata sukua ja vaikka sopia yhteinen jouluaaton juhlapaikka.

Viisi joulukalenteria, yksi lapsi

Kyseenalainen illuusio

 Makaan sohvalla viilaamassa kynsiäni, sade ropisee ikkunalautaan, on kuin kesäsunnuntai mökillä. 

Edellisessä lauseessa on kaksi asiaa väärin: meillä ei ole mökkiä ja nyt ei todellakaan ole kesä.

Mutta aina voi haaveilla...

Vauhti hidastuu

ja märkiä nestuukkeja lentää kaaressa roskikseen, kun syysflunssa iski nyt tähän osoitteeseen. Olin eilen töistä poissa ja tänäänkin meni nukkuessa yli kolmeen iltapäivällä, jossain välissä tosin ehdin tajuta auringon heijastuvan seinästä, hieno päivä oli ilmeisesti. Buranalla, jos sais hieman korviin heijastuvan kurkkukivun laukeamaan ja poskionteloiden jomotuksen laantumaan niin hyvä olis. Kudinta olen saanut etenemään jo ihan mukavasti: kolmas lankakerä on menossa ja neljännen jälkeenhän tulee se pakkostoppi, sitten nähdään mihin taitoni ovat riittäneet. Haluan kaulahuivini valmiiksi myös siitä syystä, että seuraavana listalla on se Jacques Custeau-pipo, ohje täältä. Neulon varmaan ensin koepipon Mikolle, jotta näen käsialani ja valmiin pipon koon, ja sitten väsään yhden keltaisen itselle! Toivottavasti se valmistuu ennen todellisen talven tuloa... Päästyäni vauhtiin tuntuu neulominen oikeastaan aika rentouttavalta. Siinä ei ehdi ajatella mitään kovin syvällistä, mutta juttelu sujuu ihan mutkitta. Mieli lepää, muttei tarvitse sulkeutua täysin ulkomaailmasta, tervetullutta puuhaa. Ei ihme, että on pinnalla juuri nyt.

Kipeydestä huolimatta ei eilen annettu periksi maistuvasti perjantairuoasta vaan tehtiin kanafileehampurilaisia ranskalaisten kera. Meidän onnistumisen resepti on maustamattomat kanafileet, jäävuorisalaatti, tomaatti, punasipuli, valkosipulisuolakurkku, maustettu hampurilaismajoneesi ja sämpylähattuun vähän sinappia. Nämä terveiset täältä gourmet-keittiöstä, nyt painun leikkaamaan lisää sipulia, tomaattia ja salaattia; eilisen ylijäämistä ja jauhelihapihveistä tehdään tänään lihapurilaiset. Hyvä ruoka, terveempi olo toivon...