keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tähdet kertovat,

komisario Palmu, ja blogisti cc. Kylläpä, töissä kahvitunnilla ajauduttiin eilen juttelemaan horoskoopeista, mutta mielenkiintoisimmista kuin syntymäpäivän määräämästä eli niin kutsutusta aurinkomerkistä kuten leijona, skorpioni tai rapu saimme juttua aikaiseksi nousevasta merkistä. Nouseva merkki määritellään syntymäpäivän lisäksi syntymähetken eli tarkan kellonajan ja syntymäpaikan perusteella. Nouseva merkki on jokin totutuista aurinkomerkeistä, ja tapauksesta riippuen sävyttää aurinko merkin vaikutusta luonteeseen enemmän tai vähemmän. En osallistunut keskusteluun kovin intensiivisesti, mutta päästyäni työpisteelleni googlasin heti laskurin, jolla sain selville nousevan merkkini. Ottaen huomioon, että nousevan merkin vaikutus vahvistuu kuulemma iän myötä, olin erittäin vaikuttunut saamistani tuloksista. Soveltaen luettuna, ei siis kuin ehdotonta totuutta, antoi tieto aurinkomerkistäni ja nousevasta merkistä aivan uuden katsannon itseeni ja reaktioihini. Ymmärrän hyvin, ettei monia moinen astrohömpötys kiinnosta, mutta minusta se avaa ovia omaan itseen ja itsensä ymmärtämiseen aivan kuten auttaa tajuamaan kanssaihmisiä. Älkää siis ihmetelkö, jos kyselen lähipäivinä syntymäkellonaikoja ja paikkoja, haluan vain ymmärtää teitä paremmin...

Itse olen aurinkomerkiltäni kalat. Herkkä ja intuitiivinen, mutta kääntymässä kovaa vauhtia nousevan merkkini kaltaiseksi, mutta millaiseksi, sitä en uskalla kertoa! kuva wikipedia


Tänään kahvipöydässä juteltiin unista. Olen aina ollut kiinnostunut myös unista, en tosin niiden tulkitsemisesta vaan pikemminkin katselusta. Uneni ovat hyvin visuaalisia, värikkäitä ja usein melko johdonmukaisia. Oli hauska kuulla miten jotkut näkevät unensa musta-valkoisina, ruskean ja harmaan sävyissä tai näkevät ennemmin painajaisia kuin "unelmoimisunia". Itse odotan iltaisin, että mitähän näen tänä yönä, ja parhaan filmin toivoo jäävän viimeiseksi, jotta sen muistaisi edes jotenkin. Viime aikoina olen matkustanut paljon ja herännyt töihin milloin Saksasta, Istanbulista tai Bahama saarilta. Täytyy myös sanoa, että nämä kaksi aihetta ovat raikasta vaihtelua aiemmille aiheille, jotka eivät ihan ruokapöytään ole sopineet kuten ruokaan tukehtuminen tai luomen poisto.


lauantai 25. helmikuuta 2012

Lentoon

H-hetki koittaa pian, istutaan Helsinki-Vantaalla odottamassa koneen lähtöä. Ihmisiä on aivan kuin hiihtolomalaudella kuuluu, ja eniten kuuleekin puhuttavan Suomea. Tsekkaus tehtiin totutusti netissä, mutta se oli uutta, että koneeseen voisi nykyään kävellä nettitsekistä lähetettyä tekstiviestiä näyttämällä. Sen tajuan, että bussilla ja junalla voi matkustaa tekstiviestilipulla, mutta että lentoonkin pääsee tekstarilipulla! En suostu vielä niin edistykselliseksi, en luota tekstariin, joten yhden ruumaan menevän pakaasinauhan tulostuessa lähtöselvitysautomaatista saatiin myös tulostettua ihan paperiset liput käteen. Taidan lentää liian harvoin, sillä tällaista pientä glamouria ja perinteitä tähän matkustusmuotoon on kuuluttava!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Valoa kohti

Johan kääntyi nopeasti sää päälaelleen! Pari viikkoa sitten sai vetää hupun tiukasti päähän, kun nyt voi jo availla sateenvarjoa. Tämän aamuinen valoisuus oli tosin niin ihanaa, ettei olisi millään uskonut helmikuun aamuksi. Ainoa paha ovat nuo katoilta putoilevat lumet. Kävelin maanantaisen turmapaikan ohi juuri salilta kotiutuessani ja tallasin suoraan kinokseen vilkuillessani talon katonrajaan. Ei todellakaan riitä, että putoasvasta lumesta varoitetaan oven sisäpuolella olevilla lapuilla, sillä vaan pestään taloyhtiön kädet ikävästä tosiasiasta, että lumi tulee katolta alas aina jotenkin. Jos ei vesihöyryksi haihtumalla niin sitten nopeammin eli putoamalla. Olen pohtinut, että puhelinta voisi käyttää periskooppina. Sen avulla voi ennen räystään alta astumista kurkistaa mitä katolta on mahdollisesti alas tulossa. Puhelimen kakkoskamera siis päälle ja puhelin työnnetään ovesta ulos kuvaamaan ylöspäin ja sitten voi itse kuvaruudusta tarkastella milloin olisi otollinen aika tsupata turvaan kauas vaaraa tihkuvista räystäistä. Meidänkin talossa killuu pitkiä, hyytäviä jääpuikkoja ihan katonrajassa. Sulaisivat vaan nätisti pois.

Hieman kevään odotusta siivittää myös suunnitteilla oleva pidennetty viikonloppu Belgiassa. Olin siellä opiskeluaikana vuoden vaihdossa, ja nyt vaihdossa samaan aikaan samassa yliopistossa olleen kaverin kanssa suunnitellaan paluuta muistoihin. Suklaata, olutta, frittejä ja minttuteetä, Louvain-la-Neuvin karu kotoisuus ja Brysselin kansainvälinen ilmapiiri. Ah, sinne!


tiistai 21. helmikuuta 2012

Ouluun käy linnuntie

Pakkailen tässä viikonlopun Oulu-eksursiota varten, mennään nimittäin perheen kanssa serkun rippijuhliin Haukiputaalle Oulun viereen. Katselin juuri lentolipusta, ettei pakaasia saa ottaa kuin 8kiloa ja sen kokokin on melko hyvin säädetty. No, parin päivän eli lauantaista maanantaihin kestävän piipahduksen ajaksi tuskin tarvitsee ihmeempiä. Vaihtovaatteet, juhla-asu ja hieman toalettituotteita, siinä se. Juhla-asu tässä vaan aiheuttaa päänvaivaa. En ole ikinä, en silloin kun itse pääsin ripille enkä sen jälkeen pitänyt rippijuhlia mitenkään tärkeinä juhlina. Tiedän, että ne ovat kirkollisesti tärkeät juhlat, sillä eikös silloin jollain tavalla tunnustetaan täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi, vaikka täysi-ikäisyyteen onkin vielä muutama vuosi matkaa... Noh, omalla kohdalla uskon asiat eivät vaan kolahda ja juhlien tärkeys jäänee siksi hämärään. Mutta hienoa on tavata sukulaisia, Ouluun matkustettiin viimeksi pari vuotta sitten, ja juuri perheen vanhemman pojan rippijuhliin.

Mutta siis siihen asuun, mielestäni nimittäin olisi aivan soveliasta pukeutua rippijuhlaan tummaan farkkuhameeseen, siistiin jakkuun ja kirkkaaseen huiviin. Kokeilin farkkuhame-ideaani neljään ihmiseen, kaikki pitivät sitä liian arkisena. Neljännen epäillessä asun soveltuvuutta, päädyin kaivamaan kaapin kätköistä kevään kirkkaan yo-mekkoni ja mustan jakun. Ne ovat ainakin juhlavat, ja toki haluan kunnioittaa juhlaa. Pitäisi se pikkumusta epäilemättä hankkia, niin loppuisi asuhuolet ja voisi pukeutua korrektisti kaikkiin tilaisuuksiin!

Eiköhän näillä kehtaa kirkkoon astella ja juhlia toimituksen jälkeen?

maanantai 20. helmikuuta 2012

Hieman kauneutta

hieman autettuna, kosmetiikkaostoksia siis! Viikko on mennyt niin niin niin samaa rataa kuin kaikki viime viikot, joten eilen oli käytävä meikkiosastolla vähän piristämässä ilmettä ja mieltä. Ensinnäkin oli pakko langeta ja kokeilla mainoksen ylistämää Garnierin BB-voidetta, jonka sanotaan tekevän viisi asiaa kerralla: kosteuttavan, silottavan ihon epätasaisuuksia ja värieroja, tarjoavan aurinkosuojan ja mitä muuta vielä. Testasin voiteen tänään, ja hyvin pienellä määrällä tuli erittäin siistiä jälkeä, joka vieläpä kesti siistinä koko päivän. Tuo sävy 3 medium näytti purkista melko tummalta, mutta poskelle levitettynä soveltui hyvin omalle, ei suomalaisen vaalealle iholleni. En ole ikinä käyttänyt meikkiä päivittäin, joten senkin puolesta kerralla kaikkeen toimiva tuote oli hieno löytö. Liityn siis voiteen lukuisiin tykkääjiin!


Toisena hankin Stockan helmikuun kanta-asiakastarjouksena olevan Nuxen kasvojenpuhdistusgeelin. Koostumus on pehmeä ja pumppupullo erittäin kätevä. Geeli ei myöskään ärsytä ihoa ja pesee päivän kerralla kasvoilta (tosin kuten sanottu, en käytä juurikaan meikkivoiteita tms.). Myös tämän aineen tuoksu, jossa yhdistyvät hunaja ja laventeli herättävät aamulla ja rauhoittavat illalla, tekevät niin hyvälle tuulelle... Samalla tuoksulla saisi myös suihkugeelin vartalolle, seuraava hankita sit se!


tiistai 14. helmikuuta 2012

Suolaa ja suklaata

Mitä sitä hyvää aihetta vaihtamaan, nyt maistellaankin Maraboun uutta suklaata Black saltlakrits. Maku ei peittoa millään muotoa Fazerin Salmiakkisuklaata, johon olen aivan hullaantunut, mutta ihan menevä kokemus tämäkin on. Ainakin vieno suolan vivahde ja suussa raksuvat salmiakin muruset tuovat vaihtelua Fasun versioon. Paketissa vainoaa kuitenkin "limited edition" merkki, joka tarkoittaa sitä, että kun makuun ihastuu sitä ei saa enää mistään. Ellei sit keksitä uusia viettelemyksiä...


Tärähtänyt kuva sopii mielestäni hyvin tähän suklaaseen. Mutta mitäs sitä muuta ois ehtiny kuin pureskella suklaata... Ylitöitä ainakin muutaman tunnin. Ja kävin myös suihkussa kynttilän valossa. Enkä tänään sen takia, että päätä olisi särkenyt vaan siksi, ettei upouusi, päivällä vaihdettu kylppärin peilikaapin lamppu suostunut syttymään. Kynttilä kuitenkin syttyi ja syttyy huomis aamunakin, toivottavasti remonttimiehet ehtivät talossa hääriessään korjaamaan valon loppuviikon aikana. Mutta pienet on nämä murheet ja Facebookissahan kiersi joku haaste, jossa haastettiin ihmiset olemaan valittamatta 20 päivää putkeen. Ensilukemalta ajatus tuntui ehkä jopa fiksulta, positiivisesti ajatellen ja asiat asioina ottaen voisi säästyä monelta turhalta mielipahalta, olla huomaamatta vihastuttavia asioita. Hetken pohtimisen jälkeen keksin kuitenkin monta asiaa, joista valittaminen sai mielen purkautumaan ja olon taas hyväksi. Mitä jos valituksen kääntääkin aisoiden terveeksi kritisoinniksi, ja turhan valittamisen sijaan kritisoi asioita perustellusti? Kritisointi voi näin olla myös parannuksen lähde, parantaa oloa, olosuhteita ja asioita pidemmällä tähtäimellä. Vaikka välillä, välillä valittaminen todella avaa korkin ja päästää hurjat hyöryt pihalle!

Mitä ei voi kritisoida, siitä ei kannata valittaa ?

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

It's all about eating this weekend

Tämä viikonloppu on todella ollut herkuttelulle omistettu. Sushia kahtena päivänä ja tänään vielä itseleivottua pullaa aamusta alkaen. Vasta mikroon tutustuneena, on ihana todeta, miten eilen illalla leivottu ja yön yli levännyt korvapuusti herää eloon minuutin mikrokäynnin jälkeen. Tänä aamuna mikään ei olisi peitonnut kahvia lämpimän korvapuustin kanssa.


Päiväkahvi seurasi aamukahvia hyvin nopeasti, koska himosin testata pullani myös laskiasasussa. Mmmh, suupielet kermassa osan valuessa sormille... Onneksi kotona saa herkutella just kuten hyvältä maistuu, sillä kyllähän tälläinen fylli pullaan istuu! Hyvä, että sushi oli kevyttä niin tänään voi pistellä tuon korillisen nisua hyvän sumpin kera.

 Koetin tehdä oikein mallikappaleen tähän kuvaa.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Tänään myös sushia

Tänään vein yhden kaverin Itimaeen. Hyvää oli, mutta hieman on annoskoko kärsinyt viime kerrasta, mutta tuoretta tavaraa sieltä edelleen saa. Ehkä silti on aika etsiä se uusi kantapaikka! :)


Keskimmäisessä kuvassa alimpina näkyvät rullat on täytetty surimilla ja avokadolla, ja kolmannessa kuvassa näkyvä keltainen päällys on tykkäämääni makeaa japanilaista munakasta. Lohi on myös aina pomminvarma valinta.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Sushia, herkuttelua


Mmmmh, sushia, mmmhmmm...Työpaikan lähellä Pitskussa on avattu siisti sushibaari nimeltä Fubuki-sushi. Tein sinne tilauksen tänään aamulla netissä ja hain valmiit rullat töistä päästyäni. Harmittaa oikein, että kaikki oli niin nätisti pakattu ja herkullisen näköisesti tehty, etten kuvannut tilauksiani ennen syömistä.. En voi enää kuin esitellä tyhjää pussia ja kehua lohi ja (miedon) tulinen katkarapu täytteisiä makirullia. Pussiin oli myös pakattu soija, wasabi ja inkivääri, puikot sekä servetit, kaikki tarvittava siis.

En syö sushia kovin usein, sillä se on makuuni hieman hintava herkku. Käsityö ja kalliit raaka-aineet luonnollisesti nostavat hintaa, joten perjantaiherkuksi se on juuri sopivaa. Enkä sano, ettei itsekin sitä voisi tehdä, saahan juuri mitä haluaa ja hieman askartelua kaupan päälle, eikä se vaikeaa ole! Ehkä ensi viikolla rullailen omia makeja lempitäytteilläni avokaadolla ja surimilla, japanilaisella munakkaalla päällystetyt herkut taitaa joutua kuitenkin edelleen ostamaan osaajilta.


Tyhjää täynnä, vain toiset puikot jäi. Keskustassa olen saanut laatutavaraa Itamae-sushista, siellä kelpo lajitelman (15 isoa palaa) saa edullisella 12eurolla. Vertailun vuoksi tämän illan satsi, 20palaa makia maksoi 15,50e. Tosin liian montaa paikkaa en ole kokeillut, joten super hyvät ja hinta-laatusuhteeltaan briljantit paikat on varmaan jääny kokematta. Ehdotuksia saa antaa! Mistä saisi lempimakuani surimi-avokaado-makia tai japanilaisella munakkaalla päällystettyä nigiriä? Olen tällainen tuuriherkuttelija; kun löydän yhden hyvän, jään siihen kiinni ja vien sinne kaveritkin.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Liikunta antaa hyvän meiningin!

Olen tuuriliikkuja. Pyöräilin kesällä duuniin, niin kauan kunnes pyörä meni rikki. Sen jälkeen keksin, että ratikan päättäriltä on sopivan pituinen matka työpisteelle, joten siten kuljen työmatkani. Maanantaisin on edelleen lenkki. Ja keskiviikkoisin vihdoin sali! Ollaan käyty nyt seitsemän kertaa ja vaikka käymme hikoilemassa ainoastaan kerran viikossa, muutoksen huomaa jo ihan hyvin. Allit eivät ehkä kiinteydy huimaa vauhtia eivätkä pakarat vastusta painovoimaa sen paremmin kuin ennenkään, mutta jaksamisessa ja pienissä lihaksissa muutoksen tuntee. Kerta viikkonkin jo vetää selkää ryhdikkäämmäksi ja hartioita vetreämmiksi. Siinä Kisahallin ikkunassa on yllättävän hauskaa pomppia alkulämmittely sillä stepperin sukulaislaitteella, jossa kädet ja jalat vispaavat vuorotahtiin. Toki jengi katsoo, harva ohikulkija pystyy tuijottamaan vain eteensä, mutta sitten minä katson takaisin, tai ihailen vastapäisen pubin jouluvaloja. Ja usein vieressä pomppii joku kymmenen vuotta nuorempi meikit naamassa, jolloin minä olen turvassa :)


Olen ennen ollut himoliikkumisajattelun orja. Mietin, ettei salilla kannata käydä, jos sinne ei ehdi yli tunniksi kolmea kertaa viikossa. Pyh! Nyt huomaan, että tunti kerran viikossa riittää mainiosti, kuitenkin sitä tulee hyötyliikuttuakin aina jotenkin muutenkin. Ennemmin liikun ulkoilmassa matkalla jonnekin enkä vain polje yksin paikallani, mutta salille kun saa kaverin, muodostuu viikottaisesta rutiinista myös sosiaalinen tapahtuma.

P.S. Kisiksen salikortti maksaa vain 36e/10krt

tiistai 7. helmikuuta 2012

Yksityiskohtia taas

Jou! Tiistai oli aloitettava pirteissä merkeissä, joten vedin jalkaan äidiltä lahjaksi saamani sukat. Rentoa skeittimeininkiä ja tyyliä antoivat koko työpäivään, Lagerfeld taustalla . Karl L:hän oli aamun Metron vieraileva päätoimittaja, mikä oli mielestäni piristävä idea. Dieettivinkkien lisäksi herra oli sentään piirtänyt oivalatavan kuvan Putinista (itse varmaan pirtänyt myös omakuvan kanteen) ja vastaili hyvin haastattelijan asettamiin kysymyksiin. Seuraavaa vierailevaa toimittajaa odotellessa...


Väriä lisäsin myös ranteeseen ja näin isoonkin miesten kelloon tulee kummasti kivaa tvistiä. Yleensä ranteessani pyörii kaksi Nomination ranneketta, mutta välillä on hyvä vaihtaa. Kuvan korut olen itse tehnyt, lisää helmiä odottaa pussissa pujottelua. Enpä ole taas "ehtinyt"... Noita ohuita helminauhoja on kuitenkin näyttävintä pitää kerralla ranteessa joko yksi tai kunnon rykelmä. Yksi punainen hyppää silmään yhtä makeesti kuin kymmenen värikästä :)


Omista tekeleistä se keltainen kaulahuivi on nyt valmis, tai ainakin loppuun kudottu. Kuvaa en ilkeä tänne laittaa, sillä kutimen toinen pää on kireä kuin mikä, toinen normaalin löysä ja siinä välissä on suunnilleen 30senttiä epätasaista patenttikudosta. Täytyy katsella, mitä siitä voi taikoa. Kuvailen kyllä lopullisen tuloksen myös teidän silmienne eteen.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Hyvää vaalipäivän iltaa!

Jännitys tiivistyy. Vaaliuurnalle kävellessäni osui silmiin hauska tapa kannustaa suosikkia. Kakkosen minäkin lappuuni piirsin ja näin kihelmöivän kaksintaistelun kunniaksi annoin ääneni vasta tänään.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Syntymäpäiväpöytään

Sain juuri lähetettyä sukulaisille synttärikutsut, ja sitten on vuorossa tarjoilujen harkinta. Yksi idea olisi tarjota sushia, Valimon juna-aseman vieressä on kuulemma raikas ja iisin hintainen Fubuki-sushi. Työkaverin tavoin pitää tilata sieltä parit setit makirullia kotona nautittaviksi, mutta kalapainotteinen tarjoilu ei paria vierasta palvelisi kala-allergian takia. Toisena vaihtoehtona olisi perinteisempi seisova pöytä juustoineen, oliiveineen, saalaatit ja patongit ynnä muut mannermaiset herkut, vaan olisiko se hieman tylsää... Ainoa, mistä olen varma, on etten lämmintä ruokaa ala väsätä. Mahansa vieraat saavat täyteen, mutta vain puolilämpimästi. Ja haarukalla syöden, helposti. Maukas vaihtoehto ovat myös suolaiset piiraat, joita olis kätevä tarjota salaatin kera. Niissä on otettava huomioon yhden vieraan keliakia, yhden muna-allergia sekä muutaman laktoosi-intoleranssi. Itse olen allerginen aika monille hedelmille eli jälkiruoaksi ei sovi hedelmäsalaatti tai -rahka.

20 henkeä kokoon kutsuessa ei nykyään ole yhtään ihme törmätä näin moniin allergioihin. Kaikkiin yllämainittuihin on oneksi olemassa ns. pakokeino. Sushia ei tarvitse nyt tarjota, ja muissa jutuissa kielletyt aineet voi korvata sallituilla. Muunmuassa mutakakusta tulee super hyvää gluteenittomiin jauhoihin leivottuina! Niin, kahvin kanssa tarjoiltavat tästä vielä puuttuvatkin. Olisko pellen pää-täytekakku nostalginen kuten lastensynttäreillä aikanaan, vai tarjotakko marenkia, kermaa ja mansikoita, kahvilan tilauskakkua, jotain aivan muuta..? Cupcakevalikoima olis aika makeen näköinen vaan työläs toteuttaa.


Hetken tässä ehtii miettiä, ja ostella kuohuviiniä ja HB-servettejä. Maaliskuussa on synttärini, 30 vuotta tulee silloin täyteen!

torstai 2. helmikuuta 2012

Talvi, hrrrr

Kyllä nyt menee etelän ihmisellä hieman yli kestokyvyn tämä kylmyys, alle miinus 20! Joku on myös heitellyt perunajauhoja enemmän kuin reseptissä lukee, vai onko luontoäiti innostunut talkin tussauttelusta, kun Italiakin peittyy tähän valkoiseen jauheeseen? No lumen vielä kestää, tuohan se kauniin valoisuuden iltoihin. Ja pakkaseenkin ollaan totuttu, mutta se mikä eniten järkyttää on tuo tämän päiväinen viima. Ihan oli fiilis kuin siellä, mistä tuuli tänään puhalsikin, nimittäin Siperiassa... En ymmärrä miksei vaan voisi lakata tuulemasta, kun pakkanen laskee alle kymmenen asteen. Kysyn vaan miten meinaan selvitä, kun parin viikon päästä lennämme serkun rippijuhliin Haukiputaalla, Oulun korkeudelle. Mahdollisesti kostea meri-ilma, -27C ja juhlavehkeet. Ou jee, muut kun painavat hiihtolomarinteeseen, minä sipsutan kirkkoon!

Juhlavaatteistapa tuli mieleen vaatetus ja etenkin pään suojaus niin, ettei kampaus aivan lässähdä. Katselin tänään siinä siperialaisella bussipysäkillä yhtä kimmaa, ikäistäni, joka täysin rauhassa odotti bussia ohuissa sukkahousuissa, ohuessa hameessa, lyhyessä takissa ja vieläpä ILMAN PIPOA! Ei mene jakeluun minulla nämä pipotta hilluvat aikuiset ihmiset, kietois vaikka kaulaliinan päähän 50's style niin pysyis staili ja tukka molemmat ojennuksessa. Minä näytän varmaan melkoiselta matamilta - taas kerran - mummon vanhassa kelsiturkissa, mutta eipä turhia palele. Onhan se, asenteesta ja vaatetuksesta kiinni.

Ystävilleni

Olen taas viime aikoina viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa ja halusin kiittää teitä, että olette olemassa, tällä mietelmällä.

Voi teitä, ystäviä. Ihania, liikkiksiä, kekseliäitä. On teillä isot korvat, suuret suut; kaikkea jaamme, kaikesta opimme. Sydämissä muistot ja kalentereissa tuleva, matka jatkuu <3