Kävely drinkissä, vain sateenvarjo puuttui

Kevät tuntui jo niin läheiseltä, joten huomiseksi lupailtu takatalvi tuntuu ihan petokselta. Pitäisi vaan muistaa, ettei ole kuin huhtikuun alku... Ihan normaalia on pääsiäispyryjen ihmettely, ja pääsiäinen on tänä vuonna vieläpä aikaisessa. Tukholman lumettomuuteen tämä takatalvi-veto on kuitenkin hieman harmittava, valitettava jos sallitaan. Näinkö pohjoisessa todella asumme... Mutta se siitä, ja voisihan jopa toivoa lumilupailujen olevan pelkkää aprillia. Harmi, että ennustukset on julistettu jo viikon kuluessa. Toisaalta tossa pari päivää sitten kahlatessani valkoisessa sohjossa metsätiellä, mistä lumi ei todella ollut ehtinyt vielä sulaa, tuli mieleeni kuva kahlaamisesta huurteisessa Pina Colada-drinkissa. En ole vielä saanut hileistä kookosdrinkkiä, mutta ensi kerralla baarissa sitä voisi yrittää tilata sellainen, sulkea silmät ja tuntea jalkojen kastuvan varhaisen kevään lumisulassa. Aivan kuten ruskeaksi värjäytyneessä lumessa sutiessa, voi kuvitella kävelevänsä rantahiekalla. Mansikkamargaritassa en ehkä haluaisi kokeilla kävellä, ties millä lumi silloin olisi värjäytynyt. Saati sitruunahileessä, tarttuisi drinkin "tuoksu" takuuvarmasti kenkiinkin! Halvat on huvit, kun antaa mielikuvituksen avautua.

Ja tähän lisättynä, en aio aprillata ketään huomenna! En ketään en millään, en pidä siitä tavasta. Samalla taktiikalla epäilen kaikkia uutisiakin huomenna, voi kuka on tällaisenkin huvin meille keksinyt? Wikipedian mukaan päivä voisi olla lähtöisin Ranskasta, miinus siitä heille mikäli näin on. Nyt suuntaan uunin ääreen, mistä nousee iltapullan ihanaiset tuoksut. Mitäs sitä lauantaina muuta kuin ylitöitä ja leipomista. No ens lauantaina ainakin rauhaa, rakkautta ja jotain pientä menoakin!

Mmm, sushipäivä!

Jees, päivällinen Fubuki sushista, vaihteeksi, ja koulutuksen tullessa huomenna valmiiksi oli ihan fiilistä herkutella. Toinen rulla japanilaisella munakkaalla ja toinen avokaadolla täyttynä, voi että ne vaan voi olla hyviä! Harmillisesti Fubuki on lyhentänyt aukioloaikojaan ja yksinkertaistanut take away pakkauksiaan, ja toivoakseni tämä ei kerro huonosta menekistä, sillä paikan sushit ovat erittäin laadukkaita ja hinnat kohtuullisia.

Kaksi kulttuurisuoritusta

Ei siis kulttuurin suorittamista vaan kaksi suoritusta, jotka minun mittapuullani liippaavat kulttuuriin. Sain luettua yhden kirjan ja katsottua yhden leffan, hmm vau... Mutta molemmat sentäs ranskalaisia :) ja molemmat tässä:

Leffa oli ylevästi tämän vuoden Oscar-voittaja, mykkäfilmi The Artist, joka kertoo mykkäfilmisankarin uran kuihtumisesta äänikuvien vallatessa katsojien sydämet ja lompakot. Itse tarina ei makuuni hirveästi istunut, mutta kokopitkä non-verbaalinen elokuva oli kokemus sinänsä. Jännintä oli leffan alussa huomata keskittymisen hapuilevan ensin ja suuntautuvan sitten hiljalleen ja  aivan uudella tavalla, kun puheraidan tilalla oli pelkkää musiikkia ja tapahtumat piti keksiä näyttelijöiden eleistä ja ilmeistä, ja osaksi musiikin rytmistä. Se oli lyhyt herätys ilmeistälukuun ja ihmisen kykyyn hoksata asioita pienistä vinkeistä. Pitäisi useamminkin seurata maailmaa ilman ääniä, hiljaisuus on ihanaa. Seuraavan mykkäleffan voisikin sitten katsoa ihan ilman musiikkia!

Tuo toinen kulttuurisuorite on 9 kuukautta laukussa hautunut pokkari. Ostin sen viime vuonna Akateemisen kesäalesta, ja nyt, tänään viimeistelin sen lukemisen. Frédéric Beigbederin L'Égoïste romantique on juuri niin erikoinen kirja, kuin vaan ranskalaiset voivat olla. Se on fiktiivisen kirjailijan päiväkirja noin kahden vuoden ajalta. Päivämääriä ei mainita, ainoastaan päivien nimet, joiden alle päähenkilö kirjaa ylös tapahtumia, tekemisiään, havaintojaan ja mietteitään, joskus sivun verran per päivä, joskus vain yhdellä lauseella asian todeten. Tätä kirjaa lukiessa saa hymähdellä hyville oivalluksille, mutta ranskalaista kulttuuria olisi hyvä tuntea nimittäin kirjasta haihtuu puolet hauskuudesta, jos ei tunne kulttuuria ja ajankohtaisia tapahtumia 2000-luvun alusta. Minultakin valui varmasti hukkaan paljon, enkä tuskin edes osannut kaivata hävittämästäni puoliakaan, en vain hogannut... Mutta kirjan loppuun lukeminen on aina palkitsevaa ja tuntuupa hyvältä päästä lukemaan viimein joulun lahjakirjoja! Nyt ei auta hautoa niitä yhtä kauaa luettavana-tilassa.

Viikko kuvina

Jälleen on kulunut kokonainen viikko ilman sanottavaa. Päätin tästä koota kuvakollaasin viikon asioista, paikoista, tyylistä ja ruoasta. Onkohan töissä koulutus, joka on jatkunut nyt jo kolme viikkoa ja jatkuu vielä viikon, vienyt minusta mehut? Vai onko koulutus herättänyt vain mietteitä, joita ei kuitenkaan voi julkaista täällä..? Omia suunnitelmiakaan ei vielä kesän varalle oikein ole, vaikka jotkut kaverit siunailevat jo suunnitelleensa kaikki kesän menot! Minä suunnittelen vasta tätä iltaa. Matkaoppaan Brysselin matkalle sain sentään tilattua kaverin tilatessa alennuksen kaksi muuta kirjaa. Toivottavasti posti kulkee nopeasti :)

Stockalta hain siemencroissantteja, jotka vetävät vertoja aidoille voisarville.

Hame estää mukavasti istumatyöläisen suonivaivat jaloissa, korvapampulat ovat Ranskasta.

Suurkirkko Tähtitorninmäeltä kuvattuna.

Kanasalaattia, Australialaista valkoviiniä ja tulppaaneja perjantain kunniaksi.

Matkaoppaan tarvetta?

Tulevan Belgianmatkaa suunnitellessa, vaikkei siinä hirveästi suunnitteluja tarvita, onhan päämäärämme aika selvä. Kierrämme varmasti tuttuja kaupunkeja Brysseliä ja Louvain-la-Neuviä, mahdollisesti Antwerpeniä tai Genttiä, emme ole vielä puhuneet tarkemmin. Silti uusi matkaopas saattaisi tuoda uusia kulmia tuttuun paikkaan. Kirjahyllyssäni on jo Otavan Kartta+opas Brysselistä ja matkakumppanilla on kattava DK eyewitness-opas. Viime kesän Amsterdamin matkalla ihastuin LonelyPlanetin encounter oppaisiin, niiden raikkaaseen tyyliin ja kattavaan, omaan makuuni sopivaan kohde-esittelyyn. Encountereita on myös tehty todella monesta kaupungista eli siitä ei pitäisi tulla ongelmaa. Suomessa kirjakaupoissa opas maksaa noin 13euroa, mutta eilen selatessani LonelyPlanetin nettikauppaa avautui hieno tarjous: encounterit 6-8euroa kappale ja rajoitetun ajan kolma opasta kahden hinnalla! Siitä pitäis sitten vaan keksiä pari muutakin kohdetta kuin Brysseli, että tarjouksen saisi hyödynnettyä, pitää alkaa miettiä tulevia kohteita... Matkan suunnittelu on kyllä matkan toiseksi paras osa heti itse matkustamisen jälkeen!

Lika on ystävä!

Voi vitsi televisiossa pyörivä mainos automaattisesta saippua-annostelijasta, josta saippua valuu kädelle ilman kosketusta ärsyttää minua! Homman juoni on myydä hygieenistä saippua-annostelijaa ihmisille, jotka haluavat elää puhtaasti ja bakteerittomasti. Mikä vika bakteereissa on? En ole vielä törmännyt tutkimukseen, jossa bakteerit teilattaisiin turhina olioina. Tauteja ne aiheuttavat, ja flunssa influenssasta puhumattakaan on kovin ärsyttävä tauti, puhumatta muista bakteerien aiheuttamista riesoista, mutta mikä ihme viimeisen kymmenen vuoden villitys on täysin bakteeriton, luonnoton maailma? Vaarallisista bakteeriesta on mukava pysyä loitolla, mutta kodin ja joka päiväisen elämän balteerit ovat ihan tervetulleita. Sitä paitsi jos saippua-annostelija levittää bekteereja, mitä itse saippua tekee? Pesee ne pois. Hygieniset ihmiset käyttävätkin hygieenisen annostelijan jälkeen varmasti myös kertakäyttöisiä paperikäsipyyhkeitä ja sulkevat sillä hanan, jotta bakteeriton rituaali on täydellinen. Päättelykyvylläni ilman tätä, hygieeninen saippua-annostelija on aivan hukkalenkki käsienpesuketjussa.

Ihmettelen muutenkin, kun nykyajan mainoksissa kaikkea likaa vastaan aina hyökätään ja taistellaan. Kaikki lika tulee räjäyttää ja ainoastaan tämä tuote tekee sen kaikista tehokkaimmin. Minun siivouspäivääni kuuluu suhteellisen sivistynyt huhkinta imurin varressa tai hillitty Vimin spruittailu wc-pyttyyn. En käytä kumihanskoja, ei tulisi mieleenkään. Pesen kädet operaation jälkeen, enkä imeskele sormiani siinä lomassa. Tarpeeksi hygieenistä minulle. Allergioilta en ihan ole säästynyt, mutta pahemmilta kuitenkin, ja tänä talvena olen toistaiseksi ollut tervekin. Tiedä tuurista vai bakteeritottumuksista johtuvaa, mutta uskon silti enemmän omaan normaali-bakteeriseen tapaani tehdä asioita enemmän kuin superhygieniseen. Kahdenkymmenen millilitran käsidesipullo on keikkunut laukussani kohta kymmenen vuotta, muutaman kerran olen hätätapauksessa siitä puristanut lammikon kämmenien puhdistamiseksi. Mielenkiintoista on myös tietää, että jotkut bakteerit eivät ole siitä moksiskaan, vaan vaativat rehellisen saippupesun kadotakseen kämmenistä...

Normaali käsien pesu ja äidin kutomat villasukat pitää flunssat poissa.

Sukujuhlintaa

Pistelin tässä aamukahvilla suklaa kakkua, palan hedelmäpiirakkaa säästän päiväkahville. Muuta ei tänään varmaan tarvitse syödäkään! Hyvää liian isojen kakkujen ostossa on ehdottomasti seuraaviin päiviin jatkuva nautiskelu kakkujen vielä parantuessa muutaman päivän vetäytyessään. Pakkaseen on tarkoitus myös pakata muutamat siivut, mutta tämän aamuisen jälkeen voi olla ettei pakkaseen ehdi muruakaan.

Hedelmäpai vaniljakreemisisällöllä ja muropohjalla.

Kenya suklaakakku, jossa on suklaata yllä, päällä ja välissä. Tummasuklaamoussea, tryffelikreemiä, suklaakakkupohjaa, minttuun vivahtavaa lisuketta. Molemmat kakut Ekbergiltä.

Hieno fiilis kyllä kerätä ihaan muutamaa ihmistä vaille koko suku yhteen juhlimaan ja juttelemaan, 21 yhteensä. Suolaisena tarjottavana oli kaksi piirakkaa, parsakaali-kinkku-parmankinkku ja vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti-pinaatti-punasipuli. Maut onnistuivat, ensi kerralla pitää vaan muistaa tehdä pellillisen täytteestä tarpeeksi paksu ja mehukas, ettei piirakka kuivu. Menekkiin nähden leipomukse taisivat kuitenkin ihan onnistua! Hieman tuotekehittelyä ja seuraavalla kerralla onnistuu vielä paremmin!

Puhelin vaihtaa asua

Jeee, kevään tuulahdus puhelimelle saapui työpöydälleni torstaina. Työkaverit olivat tilanneet syntymäpäivälahjaksi Marc by Marc Jacobsin iPhone-kuoret. Hienoa vaihtaa entisistä sinisistä kuorista limen keltaiseen ja mikä parasta näin maneeseen merkkiin! Marc by Marc Jacobs...

Yhtä iloisen värisissä tunnelmissa painan kohta pään tyynyyn, huomenna olen nimittäin kutsunut suvun syntymäpäiväjuhlille. Sukusynttärit ovat pitkä perinne, melkeinpä 30 kerta se on huomenna! Käytiin tänään hakemassa kakut Ekbergiltä ja huomen aamuna yritän "pyöräyttää" parit piirakat tarjoiltavaksi. Jännityksellä odotan lopputulosta sekä sitä paljonko 35hengen kakuista vieraisiin uppoaa! Huomaa, etten ole hetkeen eli ainakaan vuoteen järjestänyt juhlia, aina samanlaista arpapeliä tarjottavan määrän kanssa.

S-päivä - B-day

Minä siirryin tänään uudelle kymmenluvulle!

Keltaiset gerberat ovat lempikukkiani

ja macaronit lempileivoksiani... Aamu oli hyvä aloittaa näillä ranskalaisen leipomotaiteen jalokivillä. Aamiaspöydästä kuumakivihierontaan, ja hemmottelupöydältä takaisin kahvipöytään.

Chjokosta löytyi macaronien lisäksi passion-suklaa-leivoksia, huh ku hyvää... 

Vielä hieman kuplivaa lasiin, kyllä pyöreitä lukuija pitää kunnolla juhlistaa!

Maukkaan päiväm kruunasi illallinen Wellamossa. Melkoista nautiskelua tämä syntymäpäivä :)

Voihan nenä

Voi kevättä. Pääsen ulos ovesta, kädessä roskia kaksi pussia, käsveska ja muuta kannettavaa, ainakin kassin verran. Pääsen pienen matkan päähän kotoa, heitän roskat veks ja jatkan tasapainoillen jäisellä jalkakäytävällä. Kassit painavat. Pari minuuttia on mennyt, nenäni alkaa vuotaa. Niiskutan, vedän sisään, kutittaa ja pitää alkaa hengittää suun kautta. Pakko antaa viiden minuutin kohdalla periksi, koota kassit toiseen käteen ja tasapainoa koetellen yhtä aikaa niistää nenää ja edetä pystyssä pysyen. Rillit vetävät huuruun enkä näe vastaantulijoita. Vain toisen linssin ollessa huurussa huolehdin kuinka hölmöltä se näyttää. Vaikka ehkä se näyttää kivemmalta kuin sieraimesta roikkuva erite. Onneksi on aina nestuukki taskussa, käsiä vaan saisi olla yksi lisää.

Jos oletkin siippasi mielessä vaatekasa?

Tai viikattujen lakanoiden jämpti torni... Juttelimme vaihteeksi eilen kahvitunnilla parisuhteista, ja kumppanien erilaisista luonteista. Jutun aloitti rouva, jonka mies on täsmällisyyden perikuva. Rouva itse ei ole niin tarkka kaikesta, vaan koti saa näyttää kodilta eli olla vaikka hieman sekaisin. Kymmenen vuotta he olivat saaneet riitaa aikaiseksi siitä, ettei toinen voinut toimia yhtä täsmällisetsi kuin toinen. Nainen jätti vaatteitaan kasoihin lattialle ja huonekkalujen päälle, mikä ärsytti miestä suuresti ennen kuin hän, niiden kymmenen vuoden jälkeen sai oivalluksen. Hän tajusi, että vaatekasa oli hänen vaimonsa, aivan kuten siisteys oli hän itse.

kuva www.loreakmendian.com

 Olen itse hyvin täsmällinen ja siisti, kaikki tavarani ovat siististi kaapissa, mainoslehdet keräyskorissa, muovipussit viikattuina paperikasissa odottamassa uusikäyttöä. Silti seurustelusuhteissani olen aina seurustellut "kasa-ihmisen" kanssa, joilla lehtiä ei kerätä yhteen kuin juuri ennen lehtilaatikkoon vientiä tai joilla muovipussit sullotaan mytyssä toisen pussin sisään, puhumattakaan siitä vaatteiden säilytyksestä. Monesti tuntuu, että kasa-ihmiset saavat selitellä tekemisiään ja siistejä kehutaan kauniista kodista. Ja selän takana pohditaan onko sillä siistillä oikeaa elämää, kun ehtii niin pitää järjestystä yllä? Tuo kertomuksen miehen oivallus, että vaatekasat olivat hänen vaimonsa kiteyttää mielestäni hyvin tämän dilemman. Kumpikaan tapa ei ole väärä, molemmat vain ovat tekijälleen omempia. Olen onneksi lopettanut kasoista hermoilun jo monta vuotta sitten, mutta ajatus, että nähdessäni kundikaverini tekemän vaatekasan näkisinkin siinä hänet itsensä pistää hymyilemään. Hän onkin aika monessa paikassa! Vaikka toisaalta, silloinhan minä olen vain kaapinovien takana viikattuna ja piilossa. Ei, ei näin voi miettiä. Mutta kasoista voi hyvinkin nähdä hänet, katsella häntä vaikkei hän ole paikalle, ja siivota välillä komeroon pois silmistä.

Mutta miettikää vain miten siisteys on toiselle yhtä luontaista kuin sekavuus toiselle. Siisteyden kaipuu ainakin tulee syvältä sisältä, sen tiedän. Se ei ole edes tarve, se on itsestäänselvyys, ja siihen menee yhtä paljon aikaa kuin epäsiisteyteen. Vähintään tilit tasautuvat, kun sekasotkusta pitää löytää jotain tiettyä nopeasti. Valmiiksi siistissä se jokin on asetettu jo lähtökohtaisesti paikalleen ja vähemmällä vaivalla. Hmm, puolensa ja puolensa, sehän on myönnettävä. Minustakin on kotoisaa olla kundikaverini luona ja olla välittämättä sotkusta, jopa luoda sitä itse. Mutta on kotiinkin ihana tulla, niin tähän järjestykseen...