Elämä ja intohimo

Eilen pikkujouluissa aloimme vahingossa puhua työkaverin kanssa elämästä ja intihimosta. Juttu alkoi hyvästä kappaleesta, hän kertoi oleensa aikanaan dj:nä muutamia vuosia ja tuntevansa edelleen intohimoa musiikkia kohtaan, tuntevansa musiikin olevan se asia, joka herättää sisimmässä ihan omanlaisensa tunteen, intohimon. Hänen nykyinen ammattinsa ei liity musiikkiin mitenkään.

Kerroin hänelle vastavuoroisesti tajuavani hyvin mistä hän puhui, itse olen löytänyt vastaavanlaisen intohimon, ranskan kielen. Muistan, kun kirjoitusten jälkeen pohdin unelma-ammattia ja pää löi tyhjää. Ei ollut vielä mitään mikä olisi saanut suun hymyyn ja pakottanut lukemaan pääsykokeisiin. Vietinkin kolme välivuotta intohimoa etsien ja tajusin lopulta tykkääväni kahdesta asiasta, kelloista ja ranskan kielestä. Pyrin Tapiolan kelloseppäkouluun sekä yliopistoon lukemaan ranskalaista filologiaa. Pääsykokeet meni ja kesän lopulla minulla oli sylissäni hyvin, hyvin kuuma peruna. Olin päässyt molempiin kouluihin. Pyrkimään lähtiessäni nämä kaksi asiaa olivat samalla viivalla, mutta nyt tämä ei enää kävisi päinsä, oli valittava toinen. Päätettävä kumpi olisi tulevaisuuteni. Muistan edelleen elävästi silloin hautausmaalla kesäytöissä oleessani pohtineeni valintaa haravoidessani hiekkakäytävää. Ainoa vaihtoehto tuntui olevan, että sydän tekisi päätöksen puolestani. Kehitin ajatusleikin, jossa päätin ensin perua yliopistopaikkani, mennä kelloseppäkouluun ja valmistua mikromekaanikoksi. Ajatus tuntui ihan ok:lta, muttei kuitenkaan täydellisen hyvältä. Sitten vaihdoin päätöksen niin, että kellokoulu saisi jäädä ja menisin kielioppiin. Fiilis oli silloin hyvä, rauhallinen ja tuntui oikealta. Jatkoin "harjoitusta" muutaman kerran ennen lopullisen päätöksen tekoa ja päädyin onnekseni seuraamaan vahvempaa fiilistä sillä vielä nytkin tiedän sydämeni tehneen minulle oikean ratkaisun. Löysin intohimoni. Vaikka en ole käyttänyt kieltä tai tutkintoani suoraan työelämässä, tiedän silti löytäneeni kutsumukseni ja erittäin rakkaan harrastuksen.

Moni pohtii opiskelupaikkaa etsiessään, mikä olisi oma unelma-ammatti, ja yllättävän monet pohtivat sitä vielä hyvin myöhäänkin. Toisilla intohimo on löytynyt harrastuksen kautta eikä mahdollisesti sovellu ammatiksi asti. Muutamat varmasti hautaavat kustumuksensa yleisen paineen alla, tai tavoittelevat muuta kuin mielihyvää ja kutsumuksensa toteumista. Kuinka vapauttavaa ja rikastuttava kuitenkin on, kun on sen oman juttunsa löytänyt, kuinka haikeaa on, kun sitä ei saa toteuttaa ja kuinka huimalta tuntuu, kun sitä jo miettiikin! Onnekkaita ne, jotka toteuttavat ja vielä tajuavat toteuttavansa, elävänsä unelmaansa... Ja voi niitä, jotka elävät valtaväestön tai vaikka vanhempiensa unelmaa itse siitä nauttimatta!

Sukkahousukeli

Kyllä se nyt alkaa olla sukkahousukelin aika... Paksut sukkikset hameen kanssa tai lämpotilan aamulla hipoessa nollaa voi vetää ohuemmat versiot housujen alle. Tumman hameen kanssa sukkahousut on myös mitä parhain mahdollisuus vaihtaa asun meininkiä hillityksi tai värikkääksi. Tänään olin siis töissä farkkuhameessa ja jalassa nämä raidalliset sukkikset. Kahdelta ihmiseltä tuli palautetta, että olin valinnut oikeat ilopillerit jalkaani. Punaisen villatakin ja vihreän kellon kanssa yhdistelmä oli kieltämättä piristävä.

Yleisemmin aloin sukkahousuasiaa miettiä etsiessäni polvisukkia huomisiin pikkujouluihin ja isoksi harmiskeni tajusin, etten ollut muistanut ostaa rikkoutuneiden tilalle yksiäkään uusia... Valitettavan tyypillistä. Heti alkuviikosta aionkin marssia kauppaan ja täydentää varastoa useammalla parilla, ja kokemuksesta viisastuneena aion sallia itselleni pienen luksuskokeilun. Ostan tällä kertaa pelkästään Wolfordin sukkia! Ne ovat toivottavasti maineensa arvoisia. Tiesittekö muuten, että yhteen pariin sukkahousuja tarvitaan 9 kilometriä lankaa? Onhan siinä jo jotain mistä maksaa.

Kuumaan kylpyyn

kun pääsis. Viilenevät ja pimenevät syysillat on perinteisesti olleet ihania kylpyhetkiä. Olen tankannut kylvyssä moniin kokeisiin, selannut naistenlehtiä tai vaan laittanut valot pois ja nauttinut lämpimästä tunnelmasta, parantanut ehkä päänsärkyä tai pahaa mieltä. Pienenä muistan runoilleeni kylvyssä hyvinkin tuotteliaasti.

Tyylini kylpeä on aavistuksen masokistinen, en nimittäin tykkää laskea kylpyä niin sanotusti valmiiksi vaan mukavinta on mennä ammeen pohjalle makamaan ja nousta ylös sitä mukaa kun hiljaa valuva vesi täyttää paljua. Kun kylpy sitten on valmis, on minun aikani nousta ylös ja ottaa suihku. En kestä jäädä kuumaan veteen hikoilemaan. Mutta nautti sen miten tahansa, on se kyllä niin rentouttava juttu! Harmittaa hieman, kun vanhemmat luopuivat omastaan ja hankkivat "käytännöllisen" ja "stylen" suihkuoven. Tassuamme sen olla pitää! Amme on hidasta nautintoa parhaimmillaan... Kynttilöitä ja hiljaista musiikkia vaikka vielä tunnelmaa vahvistamaan. Kylpyvaahtoa tai muuta mietoa hajustetta veteen. Voi kuinka tunnen jo olevani siellä...

Tämä ankka on wikipediasta, oma kuva jää nyt lisäämättä konerikon takia.

Makuja matkoilla

Hoitokoira lähti tänään jo kotiinsa, joten tämä ilta ollaan taas ihan kaksin kundikaverin kanssa. Koiran omistaja oli lomailemassa Maderialla ja tuliainen sai muistelemaan minkä kaikkien makujen perässä ulkomailla juoksen. Ja nimenomaan juoksen. Tuliaispussista paljastui herkullista hunajakakkua ja pieni pullo madeira-viiniä.

Mmmm... Kirkastavat taatusti ääntä ja parantavat oloa.

Aiemmin tällä viikolla sain maistella lähi-idän makuja, lasit ovat suoraan Jordaniasta eikä tunnelma hävinnyt aidolle!

Laseissa jännää lakritsiteetä, vadilla kookospalloja.

Omilla matkoilla on tapana aina maistaa kaikkea mielenkiintoista ja hyvännäköistä. Vakiosuosikkeja ovat macaronit ja pain au chocolat Ranskassa, kookosraketit ja mutakakku Ruotsissa, enkan suosittelemat viinerit Tanskassa ja ehdottomasti Niederregger marsibaani Saksassa. Englannissa on saatava skonsseja ja Belgiassa frittejä, iso annos ja majoneesia päälle... Ja suklaata, ja oluita on juotava. Niin no, ranskalaista patonkia tai croissantteja ei kans mikään voita, kuten ei kukaan osaa tehdä makkaraa kuin saksalainen. Italialaista ruokaa olisi seuraavaksi päästävä maistamaan paikan päällä. Parmankinkkua, parmesania, pastaa... Tai härkää Brasiliaan tai Tikka Masalaa Intiaan. Ah, onhan näitä!

Päiväkävelyllä lumisateessa

Astridin kyydissä

Huoltokatkon takia jäi viime viikonlopun purjehdusretki raportoimatta, joten tässä hieman syksyisiä tunnelmia mereltä.

Suomen nuorisopurjehtijoiden syysretki suuntautui tällä kertaa kaljaasi Astridin kannella Espoon edustalle heikko tuulisille reiteille. Lähdimme lauantaina puolen päivän aikaan Halkolaiturista kohti Espoon saaristoa ja matka taittui noin 2,5 solmun verkkaisella nopeudella. Kannella nautittiin auringosta ja purjeiden nostosta.

Astrid on aikanaan ollut kuljettamassa muunmuassa puulasteja, joten sen meno oli vakaata ja keveää huonoista tuulista huolimatta. Kannelta löytyi myös köysiä triplasti nykyveneisiin verrattuna, mutta kummasti kaikkien tarkoitus kävi viikonlopun aikana selväksi. Kannen alta löytyi myös aiheeseen sopivaa sisustusta.

Espoon saaristossa olevaan Stora Herröhön rantauduttuamme sai laivasta muutaman mukavan koko kuvan.

Tästä linkistä pääsee tutustumaan laivan historiaan.

Illan tähti

Hän saapui juuri:

 Pallon pyöritys alkoi välittömästi :D